Selvittyäni muutaman tunnin junamatkan Seinäjoelta Ouluun, hilppasin kotiin vaihtamaan vaatteet ja täyttämään vatsaa murkinalla, jonka jälkeen suunta jatkui parin tunnin bussi- ja lauttareissulla kohti Hailuotoa. Flunssa ei tässä vaiheessa ollut hellittänyt, mutta onneksi tiedossa oli pääosin chillailua, ei niinkään ihmismassojen välissä sompailemista. Bättre Folk -festivaalin parasta antia kun on merellisyys ja rento meininki.

Itse festari oli kokenut pari pientä, oleellista muutosta: sijainti oli vaihtunut hotellin viereisestä pehmeästä maastosta muutaman sadan metrin päähän satamaan. Ympäristö oli siis heinikon sijasta asfalttia, joskin meri oli aivan vieressä ja näkymät suoraan auringonlaskun suuntaan. Täten myös alueen kaksi pienehköä lavaa sekä ruokailukojut oli saatu sijoitettua aiempaa laveammin ja johdonmukaisemmin. Ei moittimista, vaikka pidinkin ehkä enemmän ruohikosta ja siitä, että viereinen majakka toi turvaa. Toinen tärkeä seikka oli se, että liput Oulun keskustasta Marjaniemeen ja takaisin kulkeviin busseihin piti ostaa etukäteen. Toki jonkin verran paikkoja oli hankittavissa vielä bussistakin, mikäli tilaa jäi, mutta muuten piti kulkemiset suunnitella ennakkoon. Koin tämän varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä vaikka se vaati festarikävijältä hivenen ennakointia, sai tällä tavalla pienen stressinpoikasen kutistumaan kun tiesi, että ainakin itselle on paikka bussissa, eikä tarvitse vahingossa jäädä viettämään yötään taivasalle saareen. Fiksu toki olisi varannut vaikkapa mökin Hailuodosta koko viikonlopuksi, mutta kätevästihän kotiinkin pääsee bussin kyydillä nukkumaan.

Perjantain keikkalistan aloitti Eevil Stöö. Heti ensalkuun täytyy todeta, että ei todellakaan ole meikäläisen juttu. En ihan ymmärrä. Sen sijaan myöhemmin esiintynyt Kube sai lantion nykimään ja yllätti positiivisesti,  vaikkei sekään nyt ehkä ihan sitä ominta musiikkia ole. Välissä esiintyi Iisa, joka jotenkin sopi kuin nenä päähän aurinkoiseen Hailuotoon. Mielestäni Iisan soolomateriaali ei ole vielä yltänyt Reginan parhaimpien tuotosten rinnalle, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

Keikkojen välissä oli kirjallisuusohjelmaa, joista tsekkasin Kasper Strömmanin tulevaisuusvisiointeja. Myös Tuomas Kyröä kuuntelin jonkin aikaa. Poikkitaiteellinen ohjelma on persoonallinen lisä festarin ohjelmaan, eikä tunnu yhtään päälleliimatulta kuten joissain tapauksissa. Musiikki ja kirjallisuus ovat samalla viivalla.

Illan pääesiintyjä Reino Nordin otti tuttuun tapaansa lavan haltuun – huonoilla välispiikeillä, mutta hyvillä biiseillä. Yleisö tanssi tai vähintäänkin hytkyi hillitysti ja suli Reinon laulannan alla. En tiedä, kuinka pitkään bileet yöllä jatkuivat, kun itse lähdin mainitulle bussi- ja lauttamatkalle kotiin, mutta veikkaan, että reippaasti aamuun asti.

Sitten kertomuksen surullinen osuus: kaksipäiväiseksi aiottu festarireissuni kutistui lopulta yhteen päivään, kun jo pari päivää hiipinyt flunssa jätti petiin ihan toden teolla. Täten missasin lauantailta mm. Anna Järvisen ja Mikko Joensuun, mikä harmittaa kyllä, mutta tässä elämässä kortit on vähän sellaiset, että mennään terveys edellä. Parempi onni sitten ensi vuonna!

Leppoisan päivän kruunasi mieletön auringonlasku, joka jo pelkästään on Hailuoto-retken arvoinen. Suosittelen! Lisää kuvia Flickrissä.

After getting through the train trip from Seinäjoki back to Oulu, I had merely an hour to gather my things and head to another trip by bus and ferry to Hailuoto island. The flu hadn’t made any signs of resignation, but luckily Bättre Folk festival is all about chilling by the sea.

This year the festival had a couple of changes compared to earlier – first, the festival area had been transferred from the field next to the hotel to the harbor. So no grass, but asphalt and sea just right next to you. More space and logical positioning of stages and food tents, and I liked the sea element, but maybe the grass field still felt a bit more intimate as a location. Other change was that tickets for the bus rides had to be bought in advance. I liked this one, since it meant that once you had the ticket there was no way you could be left out of the bus and spend the night on the island (unless done on purpose of course).

My gig list for Friday was: Eevil Stöö (Finnish rapper, totally not my thing), Iisa (a lovely lady fitting 100% into the sunny evening, although her solo material has yet to rise to the brilliance of Regina’s finest work), Kube (rapping again, but pretty good in making one’s hips swing) and Reino Nordin, who delivered what was expected – terrible comments in between great songs. Everybody danced, and I don’t know how long the party lasted – until the morning I assume. In between music gigs there were presentations held by Finnish novelists and writers. I love this aspect as it brings a whole uniqueness to the festival, especially when combined with the location.

Unfortunately, my upcoming illness took place after trying to fight it for two days and my second Bättre Folk day was cancelled by staying and sleeping home. Thus I missed for example Anna Järvinen and Mikko Joensuu, but I guess one can’t have all – health comes first. Better luck next year!

A beautiful sunset was the cherry on top of the day – it alone is worth the trip to Hailuoto. More pics from the day at Flickr!