2017 // 2018
A&J on viettänyt tahatonta joululomaa, syönyt itsensä ähkyyn ja luvannut aloittaa uuden, paremman elämän vuoden 2018 kunniaksi. As if.
Joskus näinä aikoina olemme koonneet menneen vuoden biisejä, levyjä, keikkoja, järjestykseen listoiksi ja fiilistelleet jälkikäteen silmät tuikkien. Tänä vuonna emme taas(kaan) saaneet listoja aikaan, mutta jotain pientä paluuta menneeseen 12 kuukauteen voisi harjoittaa.
Millainen oli vuosi 2017? Se alkoi erään faktan pikkuhiljaisella porautumisella tajuntaan. Nimittäin sen, että Kent on sukeltanut haudan lepoon. Ei enää Dom andraa, ei Den döda vinkelniä eikä varsinkaan enää 747’aa. Olimme Alicen kanssa paikalla Kentin viimeisellä Suomen keikalla Vaasassa. Keikan lopuksi itkimme, halasimme Martinia, sopersin kyyneleiden seasta tack för allt. Syksyllä katsoin vihdoin Vi är inte längre där -dokumentin ja vollotin kuin pikkulapsi. Jostain syystä tämä kaiho ei hälvene, liekö koskaan.
Kaihoisa oli myös olo kahden Placebon taivaallisen setin jälkeen. Ja rakkauskaupunki Lontoon jälkeen. Ei ollut helppo vuoden aloitus.
Sitten vielä eräskin paljon rakastettu bändi The National julkaisi vuoden lopulla levyn, josta ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että se olisi viiden tähden levy. Viiden tähden raitoja löytyy, kyllä, mutta High Violetin tasolle pumppu tuskin koskaan enää pääsee.
Vuoden aikana tapahtui kuitenkin positiivisiakin asioita: tuli SKAM, täydellinen jumiutuminen norjalaiseen tv-sarjaan ja omituinen fiksaatio norjalaiseen räppiin. Syntyi myös soittolista sarjan henkeen. Muita mainittavia, katsottuja sarjoja, joiden fiilisten pohjalta voisi tehdä playlistin jos parikin: Stranger Things, Game of Thrones, Dark.
Festarikesä oli kylmä ja vähäluminen, mutta keikkojen täytteinen. Näin ensi kertaa useita bändejä ja artisteja ja koin hetkiä, joista päällimmäisinä mieleen jäivät Provinssissa sukat jaloista rokannut The Killers, Hailuoto ja Bättre Folkin aina upea tunnelma, jonka tämänvuotiseen aurinkoon Iisa ja Reino Nordin sopivat kuin nenä päähän, Qstockin 15. juhlavuosi, jossa pääsin kuvaamaan sekä legendaarisia rokkistaroja että pienempiä kokoonpanoja (Ivory Woodsia lavalta käsin, kiitos vielä!), uuden Varjofestivaalin sade yhdistettynä glitteriin ja upeaan Vestaan, Flowssa esiintynyt mie-le-tön London Grammar, se lauantain legendaarinen ukkosmyrsky sekä The xx’n visut ja biisit.
Mitä sitten vuonna 2018?
Bucket listista ruksitaan yli ainakin A Perfect Circlen keikka Tukholmassa. Mahdollisesti bändin näkee myös Sidewaysissa, kuten The Nationalinkin – jahka kesän muut suunnitelmat varmistuvat. Festareista kiinnostelee tuttuun tapaan ainakin Qstock ja Flow Festival, myös Provinssi ja Anatuden viimeinen livesetti hetkeen. Bättre Folkin ainutlaatuinen tunnelma niinikään kutsuu, isommista festareista Turkuun ja Joensuuhun täytyisi meikäläistä houkutella melkoisilla artisteilla, jotta jaksaisin Oulusta asti lähteä. Kaipaisin edelleen, vuodesta toiseen, sitä Death Cab For Cutieta. Josko tänä vuonna, Flow?
Kiitos 2017, ole vielä parempi 2018!
If you follow the Finnish text – the links and the names in either cursive or bold – you’ll get a pretty good idea about my year of music 2017. Even though the sadness after Kent finishing their career and leaving two beautiful Placebo gigs behind before the year started, 2017 has been successful. The National released a semi-good album – a small disappointment yes, but there are some five star tracks among there. I got hooked on SKAM alongside Norwegian rap and made a playlist to go along with it. (Got hooked or re-hooked on a few other series as well, maybe we’ll see a Stranger Things or Dark playlist in A&J at some point.) Saw a bunch of lovely gigs and had lovely experiences at the five different festivals which I attended during the summer.
So what will 2018 bring? At least I’ll get to cross out A Perfect Circle from my bucket list – maybe even twice, if I’ll see them (besides Stockholm) in Helsinki too. As well as The National. From festivals I will definitely be attending Qstock and Flow Festival, maybe Provinssi and Bättre Folk and what else. From all the bands in the World, this year, like EVERY year, I’d loooove to see Death Cab For Cutie on a festival’s list of performing artists. Maybe finally in 2018, Flow?