Kuukauden kolme kuunnelluinta: APC, 30 STM, Sarah Blasko

Tulin hehkuttamaan kolmea tänä vuonna julkaistua upeaa albumia, joita olen kuunnellut viime aikoina erityisen ahkerasti, heti niiden ilmestymisestä lähtien. Kyseiset albumit ovat A Perfect Circlen Eat the Elephant30 Seconds To Marsin AMERICA ja Sarah BlaskoDepth of Field.  Koko kolmikko tulee varmasti säilymään omalla vuoden parhaimmat albumit -listalla.

A PERFECT CIRCLE

Bändi saapuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomeen, joten herrat voi siis nähdä kesäkuussa Sideways-festivaalin lavalla. Suosikkibiisini uudelta levyltä vaihtelevat melkein päivittäin, sillä jokainen kappale on ihan oikeasti niin hemmetin hyvä! Tällä hetkellä kärkiviisikossa ovat Hourglass,  Get The Lead Out, By And Down The River, The Doomed ja TalkTalk. Levyn todellinen yllättäjä on jopa pirteäksi kuvailtava So Long, And Thanks For The Fish. Minulle tuli välittömästi mieleen Placebo, kun kuulin biisin ensimmäisen kerran. Ja tämähän ei siis ole missään tapauksessa huono asia. Tuskallisen kauan tähän neljännen levyn tekemiseen ja julkaisemiseen kului, mutta tällaista täydellisyyttä kannatti todellakin odottaa! Odotan tulevia kesän keikkoja täysin malttamattomana. Suomen festarikeikan lisäksi lähden vielä katsomaan bändin omaa showta Berliiniin.

30 SECONDS TO MARS

Näyttelijänäkin tunnetun Jared Leton luotsaaman 30 Seconds To Marsin uutukainen pääsi todella yllättämään. Ehdottomiksi suosikeiksi nousivat heti Hail to the Victor, Dawn Will Rise, Rider, Great Wide Open ja One Track Mind. Viimeisimpänä mainitun biisin rap-osuudesta en tosin aluksi ollut ollenkaan innoissani, mutta nyt olen jo tottunut siihen. Great Wide Open jatkaa levyn ensimmäisen sinkkubiisin Walk On Waterin gospelmaisissa ja suureellisissa jalanjäljissä, mutta muut mainitsemani biisit ovat täysin toista maata. Niissä sukelletaan ajoittain elokuvamaisiin ja synkeisiin tunnelmiin. Erityisesti täytyy mainita Hail To The Victorin matalat biitit, jotka ovat paras asia koko levyllä! Olen täysin koukussa.  En valitettavasti pääse tämäniltaiselle Helsingin keikalle, mutta onneksi olen sentään nähnyt bändin livenä aiemmin.

SARAH BLASKO

Ei enää viikkoakaan, kun näen tämän ihanan aussilaulajattaren livenä Lontoon Islington Assembly Hallissa! Suosikit tältä Blaskon uusimmalta levyltä ovat  Making It Up, Phantom, A Shot, Never Let Me Go ja Leads Me Back.

I just came to tell you guys that I absolutely love these three awesome records that were all released this year!

Ei kommentteja

Ivory Woods @ 45 Special

Muutama viikko sitten, juuri ennen pääsiäistä, oli pitkästä aikaa mahdollisuus viihtyä hyvän musiikin parissa Oulun nelivitosessa, kun Ivory Woods heitti keikan yhdessä Sleeping in Seattlen ja Messierin kanssa. Ollakseni rehellinen, skippasin kyllä väsymyksissäni nuo kaksi muuta, mutta Ivory Woodsia en olisi halunnut missata mistään hinnasta. Enkä pettynyt. Viime vuonna ilmestyneen levyn biisit ovat alun empimisen jälkeen alkaneet elää päässäni usein ja pirskahdellen, siis myös ne, jotka eivät ole tuntuneet itselle ominaisimmilta. Keikkoja on tulossa kesällä mm. Turussa ja Helsingissä, menkää sinne!

IvoeryWoods_45special2018-1

IvoeryWoods_45special2018-2

IvoryWoods_45special2018-4

IvoryWoods_45special2018-8

IvoryWoods_45special2018-5

IvoryWoods_45special2018-14

IvoryWoods_45special2018-11

IvoryWoods_45special2018-17

IvoryWoods_45special2018-7

IvoryWoods_45special2018-9

IvoryWoods_45special2018-16

A few weeks ago, just before Easter holidays, I finally had an opportunity to go and listen to some brilliant music at Oulu’s 45 Special when Ivory Woods were playing with Sleeping in Seattle and Messier. To be honest, I skipped the latter two because of a hellish tiredness, but Ivory Woods was something I just had to see. Haven’t seen them since last summer’s Qstock! And as expected, I wasn’t disappointed. After a bit of an hesitating start, all the songs from last year’s debut have started to live inside my head frequently and with a sparkle – including those tunes which at first weren’t on my best of list. A few more gigs are upcoming this summer in Turku and Helsinki, be there!

Ei kommentteja

DREAMS – No One Defeats Us & Silence

DREAMS on australialaisten muusikkojen Daniel Johnsin ja Luke Steelen kauan odotettu yhteisprojekti. Johns tunnetaan parhaiten Silverchairin nokkamiehenä, Steele puolestaan Empire of the Sunin. Hyvin kauas ollaan tultu esimerkiksi Ana’s Songin ja We Are the Peoplen ajoista. Pidän kyllä kaksikon molemmista tähän mennessä julkaistuista biiseistä, mutta ne ovat kuitenkin omaan makuuni hieman liian yksitoikkoisia. Olen myös edelleen hieman shokissa tuosta Danielin lievästi sanoen oudosta ulkoisesta habituksesta alla olevassa musiikkivideossa. Odotan innokkain ja kauhunsekaisin tuntein mitä seuraavaksi on luvassa. Kaksikko heittää muuten tänään ihka ensimmäisen livekeikkansa DREAMSin osalta Coachellassa.


DREAMS is the long-awaited  project of  Australian musicians Daniel Johns ja Luke Steele. Johns is best known for his band Silverchair and Steele fin turn for Empire of the Sun. Long gone are the days of such songs as Ana’s Song and We Are the People.  I actually do like both of the songs the duo has put out so far but I find them a little too repetitive. And I think I’m still getting over Daniels ..umm.. extremely bizarre look in that music video for the song No One Defeats Us. I’m awaiting new songs with mixed emotions of enthusiasm and dread.. Tonight the duo will perform live for the first time in Coachella!

Ei kommentteja

Karo Broman – Huoleni

Muistattehan tämän maan parhaimman bändin ever, Manboyn? Bändiltä ei ole ilmestynyt musiikkia sitten vuoden 2011 – laulaja-basisti Karo Broman on kyllä rokkaillut Teppo Vapauden kanssa ja kitaristi Antti Majurikin kokeillut elektroa settiä White Foxin nimellä. Manboy oli – ja on – yksi parhaista. Altsurokkia melankolialla ryyditettynä, tummaa, mutta ei liian synkkää. Lyriikoita, joihin on aivan liian helppoa samaistua. Bassolaineja, kitarariffejä ja rumpubiittejä, jotka tuntuvat yhtäaikaa lämpöisen tutuilta ja kutkuttavan uusilta.

Karo Bromanin ensimmäinen soolosingle julkaistiin tänään. Se on soundiltaan ja dynamiikaltaan hyvin pitkälle kuin Manboy, yhdellä pienellä mutta merkittävällä erolla – Karo laulaa suomeksi. SUOMEKSI. Alkuun kielenvaihdos tuntui todella väärältä. Eihän tämä näin voi olla! Alkushokin jälkeen sanoihin kuitenkin tottuu. Kertsi on nerokas, jää soimaan päähän, löytää polkunsa jonnekin aivosopukoihin. Kyllähän tätä kelpaa kuunnella!

Remember the best Finnish band ever, Manboy? They haven’t released any new music in ages, although singer/bassist Karo Broman has been rocking with Teppo Vapaus and guitarist Antti Majuri has embraced his electronic side by the name White Fox. Manboy was – and is – simply one of the best. Alternative rock with a chunk of melancholy, dark but not too dark. Lyrics which are way too easy to relate too. Bass lines, guitar riffs and drum beats that feel both so warmly familiar and brand new at the same time.

Karo Broman’s first solo single was released today. By its sound and dynamic it could be straight from a Manboy catalog, with one small but very significant difference – Karo sings in Finnish (instead of English). FINNISH. At first this lingual backflip felt wrong. It just can’t be! After the shock one gets used to the words. The chorus is brilliant, it finds its path to the very darkest curves of the brain and gets stuck in there. This is mighty fine! 

Ei kommentteja

MARS festivaali 2018

Vesta_MARS_festival_2018-2

Palataanpa hetkeksi helmikuuhun ja Seinäjoella järjestettyyn MARS festivaaliin. Odotin eniten kahta upeaa naisartistia, joista toinen oli kovassa nosteessa oleva Vesta. Nuoren naisen debyyttialbumi muuten julkaistiin tänään! Hopi hopi kuuntelemaan, esimerkiksi täältä. Tykkään kyllä levystä paljon, mutta en näin ensimmäisen kuuntelun jälkeen niin paljon kuin alun perin odotin. Muutama raita levyllä pääsi todellisesti yllättämään erilaisuudellaan. Toinen festivaalin omalta osaltani odotetuin oli M, eikä suotta. Rakastan! Noiden kahden superlahjakkaan naisen + bändinsä lisäksi tsekkasin myös Ursus Factoryn, Litku Klemettin ja Einari Stylmanin. Ursus Factory rokkasi yhtä kovaa kuin ennenkin, Litku Klemetti ei oikein sytyttänyt ja Einari Stylman oli positiivisella tavalla erikoinen.

Vesta_MARS_festival_2018-10
Vesta_MARS_festival_2018-4
Vesta_MARS_festival_2018-17
Vesta_MARS_festival_2018-9
Vesta_MARS_festival_2018-11
Vesta_MARS_festival_2018-21
M_MARS_festival_2018-2
M_MARS_festival_2018-15
M_MARS_festival_2018-24
M_MARS_festival_2018-17
M_MARS_festival_2018-19
M_MARS_festival_2018-3
M_MARS_festival_2018-25
M_MARS_festival_2018-26
Ursus Factory_MARS_festival_2018-4
Ursus Factory_MARS_festival_2018-3
Ursus Factory_MARS_festival_2018-5
Ursus Factory_MARS_festival_2018-9
Litku Klemetti_MARS_festival_2018-2
Litku Klemetti_MARS_festival_2018-5
Litku Klemetti_MARS_festival_2018-6
Litku Klemetti_MARS_festival_2018-14
Litku Klemetti_MARS_festival_2018-8
Litku Klemetti_MARS_festival_2018-9
Einari Stylman_MARS_festival_2018-9
Einari Stylman_MARS_festival_2018-1
Einari Stylman_MARS_festival_2018-23
Einari Stylman_MARS_festival_2018-14
Einari Stylman_MARS_festival_2018-18
Einari Stylman_MARS_festival_2018-24
Einari Stylman_MARS_festival_2018-5
Einari Stylman_MARS_festival_2018-21
Einari Stylman_MARS_festival_2018-26
Einari Stylman_MARS_festival_2018-20
Einari Stylman_MARS_festival_2018-6

Photos from MARS festival in February 2018 (VestaMUrsus FactoryLitku Klemetti and Einari Stylman). 

Ei kommentteja

Finnish feelings

Hola! Alkuviikkoon muutama otos sellaisesta palasta kotimaista musiikkiskeneä, joka on ainakin meikäläisen soittimessa tässä viime aikoina enemmän tai vähemmän pyöriskellyt.

 

Color Dolor

Pop-duon (kyllä, nykyisin siis duo) uusin julkaisu Anywhere The Wind Blows tuo nimensä puolesta mieleen Queenin Bohemian Rhapsodyn, mutta on tunnelmaltaan täysin erilainen – henkevä, hieman ahdistava ja pelottavakin, toisiin maailmoihin vievä. Ja niin ihana! Erityisesti korvia kutkuttaa dikidiki-väliosa. Kolmatta pitkäsoittoa odotellaan julkaistavaksi Solitin alla tänä keväänä. Harmittaa isosti, että tyypit ovat Oulussa keikalla juuri silloin, kun minä olen oletettavasti toisella keikalla toisella puolella Suomea. Livenä Stina Koistinen ja Nicolas Rehn kun ovat kuulemma sellainen show, jota ei kannata missata.

Shakals

Olen kertonut Ivory Woodsista, mutten ole kertonut vokalisti Jussi Alamikkelän toisesta projektista Shakalsista. Yhtälailla brittipopin syövereissä kuljetaan, mutta jos Ivory Woods on se leirinuotion äärellä rentoutuva tyyppi, on Shakals sen temperamenttinen, jopa aggressiivinen serkku. Uutta musiikkia on julkaistun tänäkin vuonna, mutta tässäpä kuitenkin muutaman vuoden takainen kipale, joka tuo erehtymättömästi mieleen The Strokesin Last Niten kaltaiset riehunnat. Eli sukat pois ja tanssilattialle.

Topi Saha

Mies julkaisi tällä viikolla uuden albuminsa Lopunajan rakastavaiset. Biisit ovat samaan aikaan ajattomia ja toisaalta vievät jonnekin menneiden vuosikymmenien singer-songwritereiden maailmaan. Ovat sekä vaivattomia ja mietittyjä. Koska Spotifylla on ongelmia biisien upotuksessa tällä hetkellä, ette näe tässä alla levyn upeaa päätöskappaletta. Edit. Upotus toimii taas! Käykää joka tapauksessa kuuntelemassa koko levy täällä.

Eraesmus

Jollain tasolla Eraesmus on räppeineen niin kaukana comfort zonestani, etten aivan sataprosenttisesti ymmärrä, miksi jään siihen niin koukkuun. Olen kirjoittanut multitalentista artistista aiemminkin, silloin, kun häneltä ilmestyi ensimmäinen, instrumentaali pitkäsoitto. Tänä vuonna ulos tuli 7 Päivää -EP. Jokainen biisi on erilainen, vaikkakin yleistunnelma on varsin melankolinen, vähän niinkuin Paperi T’llä. Vielä en ole päättänyt, mikä raidoista on lempparini. Ehkä grimeen päin kallistuva Kakskielinen?

(Ja siihen multitalenttiuteen liittyen – Eraesmuksella kuvassa alla olevan, sekä itsellänikin profiilikuvassani olevan, paidan printti on herran omaa käsialaa, Vimmalle suunniteltu.)

 

Here’s a few Finnish acts with new tunes you might wanna check out! Color Dolor is full of melancholic pop with a twist, Shakals is aggressive britpop (recommended especially if you like The Strokes), Topi Saha is a Finnish singer-songwriter with an ability to sound both modern and old-age at the same time, and Erasmus is a multivalent who, amongst other things, makes rap/grime music. Just hit play on the songs and click on the links to find out more!

Ei kommentteja