Qstock 2017: Lauantai 1/2

Qstockin lauantaina tsekkasin yhteensä 12 keikkaa joko kokonaan tai osittain, ja pari muuta näin ja kuulin ohimennen. Ihan hyvä saldo, etten sanoisi! Ratkaisin lopulta kuva- ja tekstitulvan jakamalla päiväkertomuksen kahteen postaukseen. Tässä osa yksi.

Koska aiemmin mainittu Suomen kesä ja sen ailahtelevaisuus, ei täysin ilman sateen ropinaa säästytty Qstockissakaan – kuitenkaan. Kaatosade alkoi juuri, kun talutin pyörääni ulos varastosta. Alueelle päästyäni aloitin päiväni jälleen kerran melkoisella dilemmalla, kun päällekkäin soittivat Mikael Gabriel, Reino Nordin ja Ida Paul & Kalle Lindroth. Kaikki kiinnostivat jollain tasolla, joten koska Reiskan olin nähnyt jo Bättressä tälle kesää, ratkaisin ongelman kahden muun hyväksi. Ensin muutama biisi hyväntuulista Miklua pinkeillä yksityiskohdilla väritetyllä lavalla (ei muuten ollut yhtään huono!), sitten  Idan ja Kallen herkän laulun ja akkareiden huomaan. Nuo kaksi ovat kyllä jonkin sortin taivaanlahja, äänet sointuvat täydellisesti yhteen ja laulutaidosta ei ole puutetta. Oli kiva nähdä vihdoin livenä – tykkään ja suosittelen! Kävin ainoan visiittini Kaleva-lavalla seuraavaksi, kun tarkastin Ellinooran livekunnon. Upeanoloinen mimmi, joskaan ei jälleen kerran ihan se minun teekuppini.

Qstock2017-101

Qstock2017-113

Qstock2017-105

Qstock2017-102

Qstock2017-116

Qstock2017-112

Qstock2017-122

Qstock2017-118

Qstock2017-119

Qstock2017-128

Qstock2017-127

Qstock2017-131

Qstock2017-126

Qstock2017-130

Qstock2017-133

Qstock2017-124

Qstock2017-138

Qstock2017-141

Qstock2017-142

Qstock2017-145

Qstock2017-146

Qstock2017-148

Qstock2017-149

Yksi päivän kovimmista aloitti settinsä nimenomaan harmaiden pilvien valuessa maan kamaralle. Anatude tour on kulkenut ahkerasti ympäri Suomea koko kesän, ja saapui vihdoin taas Ouluun. Kaikki hitit soitettiin, myös uusin Hanuri, tanssikoreografiat täydensivät settiä ja Antti Tuiskun välispiikit saivat korvat kuumaksi. Myös asua vaihdettiin tiuhaan kuten kunnon popstaran kuuluukin. Pientä kritiikkiä on tullut siitä, että samoja spiikkejä ollaan kuultu Antin keikoilla jo pitkään. Minua se ei kuitenkaan haitannut, sillä vaikka tiettyjä läppiä osasin odottaa kuulevani toistamiseen, osa oli uusia. Toivon kuitenkin, että paikalla ollut runsas lapsikatsojajoukko ymmärtänyt niistä puoliakaan…

Qstock2017-150

Qstock2017-152

Qstock2017-159

Qstock2017-153

Qstock2017-165

Qstock2017-166

Qstock2017-272

Qstock2017-276

Qstock2017-163

Qstock2017-156

Qstock2017-158

Qstock2017-172

Qstock2017-274

Qstock2017-278

Qstock2017-280

Qstock2017-174

Qstock2017-168

Next up: Stu Larsen. Elämänsä musiikille ja maailman kiertämiselle omistanut entinen pankkivirkailija (pankkiiri?) ihastutti taas, aivan kuten Provinssissa pari vuotta sitten. Uuden levyn biisit kuulostivat yhtä maukkailta kuin vanhatkin, vaikka toki hitti Thirteen Sad Farewells on omissa sfääreissään. Mahtava mies, mahtavat biisit. Koomalavalta suuntasin paikallisten bändien omalle areenalle eli Oulu-lavalle, jossa keikkaansa odotteli Ivory Woods. Sain kunnian kuvata bändiä myös lavalta, joten kamera räpsyikin ahkerasti koko keikan ajan. Vaikka ensimmäisillä kuuntelukerroilla tuntuikin, ettei alkuvuodesta ilmestynyt debyyttilevy sykähdyttänyt ihan jokaikisellä raidallaan, biisien kuuleminen livenä on antanut kappaleille uusia ulottuvuuksia ja syventänyt ihastusta rakkaudeksi. Yksi tämän hetken kotimaisista lemppareista ehdottomasti!

Lisää lauantaita siis vielä luvassa, ja lisää kuvia myös Flickrissä.

Qstock2017-181

Qstock2017-183

Qstock2017-189

Qstock2017-193

Qstock2017-185

Qstock2017-191

Qstock2017-209

Qstock2017-210

Qstock2017-213

Qstock2017-232

Qstock2017-197

Qstock2017-206

Qstock2017-234

Qstock2017-236

Qstock2017-264

Qstock2017-246

Qstock2017-228

Qstock2017-261

Qstock2017-244

Qstock2017-270

 

During this year’s day two of Qstock I watched either entirely or partly 12 gigs. Not bad, I’d say! So just to spare you from the overload I decided to cut my Saturday’s report into two. Here’s the first part.

Because of #finnishsummer, there’s no way we could’ve survived the whole last weekend of July without any rain. Just as I opened the door to go out it started pouring. Once again I was also faced with a schedule problem – Mikael Gabriel, Reino Nordin and Ida Paul & Kalle Lindroth were all playing at the same time. Since I saw Reino earlier this summer at Bättre Folk, I figured out I’d check a few songs from Mikael Gabriel (a smiling Miklu on a pink stage – not bad!) and then headed to see Ida & Kalle. Their acoustic tunes and absolutely beautiful voices are something I’ve been wanting to see live for a while, and I’m glad I did now. Those guys are so gifted. After the duo I went to see Ellinoora, just out of curiosity, because once again the talented singer is unfortunately not my cup of tea.

One of the most anticipated of the day had to start his set just when the grey clouds were coming down to Earth. Anatude tour has been driving though Finland all summer and finally got to Oulu. Antti Tuisku sung all the hits and partied with his dance crew on stage. The Finnish singer also changed his outfit numerous times during the show, which is just what an appropriate pop star is supposed to do. He’s received some criticisim about always saying the same stuff in between songs. I didn’t mind really, I knew I’d hear some things I’ve heard before but there were also new comments. Some of which I pray all the little children in the audience didn’t quite understand.

Next up: Stu Larsen. This wonderful man who has dedicated his life to music and travelling all over the World was as lovely as at Provinssi a couple of years back. Both new and old songs were lovable, although the hit Thirteen Sad Farewells surely lives in its own stratosphere. Love! After Stu I headed to Oulu stage, where local bands get their chance to play at a big festival. Ivory Woods was waiting for their gig to start, and I got the honour to photograph the whole gig through, also from the stage itself. Although on the first rounds I listened to the previously this year released debut album and felt that not all the tracks were pure gold, after hearing the songs live my infatuation has grown into love. One of my current favourite Finnish bands at the moment, definitely! 

More from Saturday to come, in the meanwhile more pics at Flickr.

Ei kommentteja

Tori Amos – Up The Creek

En odottanut, että Tori Amos pystyisi enää yllättämään minua musiikillisesti jollakin täysin erilaisella. Sen ilmastonmuutosta käsittelevä kappale Up the Creek totaalisesti kuitenkin teki. Rakastuin siihen oitis, eikä se muistuta oikeastaan ainuttakaan Torin aiempaa kappaletta – ja niitähän löytyy.

I didn’t think Tori Amos could surprise me anymore with something totally different musically but that’s just what she’s done with her song Up the Creek.  I fell in love with it immediately! It does not really resemble any song she’s ever done – and let me tell you, there are quite a few of them. 

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Post Flow

Elämä Flow’n jälkeen jatkuu, nihkeästi. Alice lomailee, meikä ei, selvittelen palavereita ja deadlineja ja lasken, miten monta päivää on ensi kesän ensimmäisiin festareihin. Aika monta.

Selvisimme myrskystäkin, ja pidemmät raportit ovat tottakai luvassa hieman myöhemmin, mutta mitä viikonlopusta jäi päällimmäisenä mieleen? Omasta mielestäni iltojen viimeiset olivat melkeinpä kunkin päivän parhaat keikat, tai ainakin haluttu tunnelma tavoitettiin täydellisesti. London Grammar sai kyyneleet silmiin, The xx oli upea ja Moderat pisti parhaat bileet pystyyn. Aamen.

FLOWtaste-1

FLOWtaste-2

FLOWtaste-3

Life after Flow continues, barely. Alice is still on vacay, I’m not – dealing with meetings and deadlines and counting days to next summer’s first festival. Quite a few days until.

We survived the horrible Saturday storm and longer reports are surely to come later, but what on top of my mind since the weekend? I think each evening’s last performance I watched was probably best gig of that day, or at least I got into the mood perfectly. London Grammar brought tears to eyes, The xx was simply amazing and Moderat put up the best party in town. Amen.

Ei kommentteja

Kohti Flowta, Osa II

Jes, perjantai! Viikonloppu! Flow Festival! Alice listasikin jo muutaman sellaisen tämän vuoden setistä, jotka esiintyvät alueen pienimmillä lavoilla ja jotka kannattaa ehdottomasti tsekata. Myös päälavalta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista aina eteerisestä popista elektroon ja räppiin. Mutta kuten aina, päällekkäisyyksiä aikatauluissa on, tässä niistä ilmiselvimmät.

 

Sparks vs. Silvana Imam / LA klo 18

Popin legenda punaisessa teltassa vai ruotsiksi räppäävä mimmi? Saatan kallistua jälkimmäiseen, ihan vaan koska naisräppärit ovat jostain syystä viime vuosina kiipineet jonnekin tuonne sydämeni paikkeille. Mutta vielä en lupaa mitään.

Julie Byrne vs. The Holy / LA klo 16

Mennäkö katsomaan upeaäänistä naista akkarin kanssa vai kotimaista täydellisyyttä? Olen nähnyt The Holyn livenä aiemmin ja voisin siitä syystä valita Julie Byrnen, mutta nimenomaan siksi valitsenkin toisin. Nimittäin The Holy on mieletön levyllä ja vielä mielettömämpi livenä.

London Grammar vs. Black Lips / PE klo 00

Vaikka kunnon räminän tahtiin riehuminen kiinnosteleekin, on tämä loppujen lopuksi aika ilmiselvä valinta.

Goldfrapp vs. Mikko Joensuu / LA klo 21

Harmikseni en ole nähnyt Joensuuta tänä kesänä vielä ollenkaan (kiitos Bättre Folkin sairastapauksen), enkä näe nytkään. Goldfrappia on nimittäin odotettu Suomeen sen verran kauan, että sitä ei missata!

Vesta vs. Astrid Swan / SU klo 14.15

Tämän hetken kuumimmat naisartistit, yhtäaikaa. Tough choice! Ratkaisemme tämän kuitenkin niin, että Alice menee Vestaan ja minä Astridiin. Vestan näin onneksi juuri viime viikonloppuna Varjofestivaaleilla. Astridin keikalle suuntaavat, muistakaa nenäliina mukaan silmäkulmien pyyhkimistä varten.

Jenny Hval vs. Linnea Olsson / SU klo 19

Kokeellinen norjalaisneito kutkuttelee, mutta miksi oi miksi toisen taiturin keikka on täsmälleen samaan aikaan? Yritä nyt näistä sitten päättää. Hyvin luultavasti jahkailen viimeiseen asti.

Friyay! Weekend! Flow Festival! Alice already listed some of the smaller artists you need to check out, but the main stage is also filled up with some goodies for the next three days. And as usual, there is too many interesting acts that unfortunately for us are scheduled at the same time. Here are a few of those. Which would you choose?

Ei kommentteja

Qstock 2017: Perjantai

Qstock tekee joka vuosi Oululle sen, minkä mikä tahansa suuri tapahtuma keskikokoiselle suomalaiselle kaupungille – herättää kadut eloon. Tämä paikallisten lempikesätapahtuma juhli tänä vuonna 15. juhlavuottaan, ja liput myytiin jälleen kerran loppuun reilusti ennen itse festariviikonloppua. Onnea Qstock!

Kuusisaaresta eteenpäin Raatin saareen (missä päälava nykyisin sijaitsee) levinnyt festari oli hieman muuttunut viime vuosista nimenomaan Kuusisaaren maisemoinnin seurauksena. Vanha Kuusisaaren paviljonki (Koomalava) on purettu ja saaren puustoa raivattu. Festarialueelle tämä teki hyvää – hiekkaranta oli säilytetty, mutta Kaleva-lavan edustalle oltiin saatu kaivattua tilaa ja pullonkauloilta siltä osin vältyttiin. Myös kaikenlaiset kojut oltiin saatu sijoitettua loogisesti ihmisvirtoihin nähden. Toki puuston väheneminen vaikutti paikan intiimiyteen – esimerkiksi riippumattometsä oli poissa, eikä chill out area ihan tätä korvannut.

Qstock2017-2

Qstock2017-3

Qstock2017-4

Qstock2017-5

Qstockilla on sellainen jännä taipumus, että vaikka heinäkuun säät ovat ailahtelevat Suomen suvessa, niin Oulun festareilla on aina aurinkoista. Perjantai ei ollut poikkeus, kun aloitin oman hientäytteisen festarisettini muutama tunti porttien aukeamisen jälkeen. Suuntasin ensimmäisenä sirkustelttaan katsomaan vanhaa suosikkia Egotrippiä, jota en muutamaan vuoteen ollutkaan nähnyt livenä. Onnekseni ehdoton lempparini bändin tuotannosta eli Unihiekkaa soitettiin melkolailla alussa, jolloin ehdin hieman tutkiskelemaan itse aluetta ennen seuraavaa settiä, joka aiheuttikin hieman harmaita hiuksia – Apulanta, Pete Parkkonen ja Bry päällekkäin. Päädyin viimeiseksi mainittuun, ja vaikka nuo kaksi muutakin olisi ollut mahtia nähdä, en kadu. Irlantilainen, vlogeista muusikon uralle lähtenyt indiepoppisöpöläinen hurmasi lavalla, aivan kuten osasin odottaakin. Kovasti hän tunsi olevansa hieman orpona metallifestareilla, mutta aivan turhaan – vaikka Qstockin pääesiintyjät usein taipuvat metallin suuntaan, ohjelmisto monipuolistuu vuosi vuodelta. Indie-artistit ovat usein suoraan Eurosonicista tai muualta bongattuja, ja tänä vuonna oli jopa harmittavan useita päällekkäisyyksiä aikatauluissa. Kiinnostavia keikkoja löytyy siis ihan reippaasti!

Qstock2017-6

Qstock2017-11

Qstock2017-9

Qstock2017-7

Qstock2017-12

Qstock2017-20

Qstock2017-18

Qstock2017-16

Qstock2017-14

Qstock2017-34

Qstock2017-27

Qstock2017-31

Qstock2017-28

Qstock2017-25

Qstock2017-21

Seuraavakin setti kaipasi pientä pähkäilyä, kun päällekkäin olivat Disco Ensemble ja JP Cooper. Jälkimmäinen voitti jälleen, vaikken lopulta jaksanut ihan koko keikkaa katsoa loppuun. Hassua, että yleisöllä ei tuntunut olevan aavistustakaan, kuinka suosittua tyyppiä he olivat tulleet katsomaan – siis ennen kuin ne muutamat collaborative biisit soitettiin. Hienoa soittoa ja laulantaa kaiken kaikkiaan. Kävin myös tsekkaamassa hetken Mokomaa, sillä keikka oli akustinen. Pari ensimmäistä kipaletta olivat myös tällaiselle ei-kuuntelijalle mainioita vetoja, Kuu saa valtansa auringolta (eli about ainoa jonka tiedän ja josta tykkään) alkoi hyvin, mutten lopulta ollut varma akustisen sovituksen sopivuudesta, ja sitten mentiinkin jo örinäpuolelle, jolloin meikäläinen Sarkun kanssa hävisi teltasta. Siihen asti oli oikein positiivisesti yllättävää menoa.

Qstock2017-36

Qstock2017-38

Qstock2017-39

Qstock2017-40

Qstock2017-45

Qstock2017-51

Qstock2017-46

Qstock2017-59

Qstock2017-69

Qstock2017-68

Qstock2017-54

Qstock2017-53

Qstock2017-65

Qstock2017-70

Qstock2017-42

Qstock2017-74

Qstock2017-73

Qstock2017-81

Qstock2017-77

Qstock2017-76

Qstock2017-82

Päivän pääesiintyjä Marilyn Manson houkutteli sekin lopulta vain vajaan puolikkaan keikan verran (koska halusin myös välttää ruuhkat). Tyyppi ei ole koskaan kuulunut omiin lemppareihini, mutta muutamista kappaleista tykkään ihan tosissaan. Niistä muutamasta ehdin kuulla I Don’t Like The Drugs (But The Drugs Like Me)’n. Aivan epäselväksi ei jäänyt myöskään keski-ikäisen kauhuhahmon oma päihtymystila, sillä hieman vittuilevien välispiikkien mukaan miestä vahvempaa oli otettu. Loppukeikka sujui ilmeisesti sekä samoissa että myös positiivisemmissa viboissa (voi myös olla, että kukaan muu kuin minä ei ottanut spiikkejä vittuilevina – joka tapauksessa hc-fanit olivat odottaneet eturivissä idoliaan koko päivän). Mansonin muutama viikko sitten kuollut isä ja omat terveysongelmat ovat asioita, jotka heijastuvat väkisinkin kenen tahansa lavakuntoon, ja on harmi, ettei tyyppi tuntunut olevan Oulussakaan parhaimmillaan.

Perjantai oli festaripäiväksi osaltani melko lyhyt, vain noin kuutisen tuntia, mutta tietenkin tuplasin sen sitten seuraavana päivänä, jolloin tiedossa oli lisää maailmanluokan metallia, suosittuja kotimaisia poppareita sekä niitä ihania indieartisteja. Stay tuned!

Lisää kuvia perjantailta Flickrissä.

Qstock2017-84

Qstock2017-85

Qstock2017-86

Qstock2017-87

Qstock2017-88

Qstock2017-92

Qstock2017-93

Qstock2017-97

Qstock2017-95

Qstock2017-94

Qstock2017-89

Qstock2017-98

Qstock does it every year – the same thing that a big event does to any middle-sized Finnish city – wakes the streets up and alive. This year was the 15th for this Oulu’s favourite festival and tickets were sold out (again) way before the actual weekend. Congrats Qstock!

The area itself has changed a bit during the years. First, it has expanded from Kuusisaari to Raati (this was ages ago, but just sayin’). The main difference to last year was Kuusisaari which has been under reconstruction all spring and summer – fewer trees, no more of that old pavilion (that used to be Qstock’s stage Koomalava), more of a built and neat park. I was anxious how this all would turn out regarding the festival, but it seems it worked out fine. The traffic in front of Kaleva stage wasn’t as unbearable as before and the sandy beach was still there. Too bad the small forest with hammocks was gone though.

However unpredictable the Finnish weather is, Qstock has the tendency to bring sunshine out every time. This year wasn’t any exception and I was dripping sweat when walking through the gates to start my weekend. My old favourite Egotrippi was first on my agenda.  I watched a few songs and then headed to look around the area and make my first tricky decision – Apulanta, Pete Parkkonen or Bry? Would’ve loved to see them all, but I chose Bry. No regrets on that part. This sweet vlogger turned into indie rocker seemed to melt a few hearts on the way, even though he felt a bit orphaned with his guitar and pop songs at a metal festival. But no need! Although, yes, the main acts at Qstock were yet again very metallic I might say, this is not the whole. Year after year the program gets more and more diverse, with indie star taken straight from Eurosonic and accompanied with Finnish first row pop stars. As my this year’s numerous overlaps in the schedule proves, there’s a lot to choose from.

The next set needed some massaging of the brain cells too, as I wondered whether to see Disco Ensemble or JP Cooper. The latter won with his emotional tunes and beautiful voice. Funny, how most of the people didn’t know how big a name they’d come to see – at least until those few known collaborative songs were played. I also checked out Mokoma, which I normally don’t listen to (except for Kuu saa valtansa auringolta, which is a fine track), but the gig was acoustic and I was curious. The first couple of songs sounded surprisingly good, but later on there was too much growling so I ditched the circus tent.

The last act on main stage on Friday was Marilyn Manson. Not my perfect cup of tea, but I do like some of his songs quite a bit – from those few I got to hear I Don’t Like The Drugs (But The Drugs Like Me) before I quit for the day after maybe halfway of the gig. There was really no question about Mr. Manson’s own substance use, but whether is was actual drugs or just booze, I don’t know. He’s had a bit of a rough time with his father passing away only three weeks ago and his own health problems, and those really shined through on stage. So unfortunately I don’t think Manson was in his best possible form in Oulu that night. That didn’t stop the hardcore fans in the front row from enjoying their idol’s performance though.

For a music festival day my Friday was actually pretty short, only six hours. But I took that back on Saturday with straight 12 hours made from more metal, pop idols and those lovely indie acts. Stay tuned! 

More pictures from Friday at Flickr.

Ei kommentteja

Kohti Flowta, Osa I

Festareilta – varsinkin Flowsta – löytyy aina omien suosikkien lisäksi myös paljon sellaisia artisteja/bändejä, joista ei ole koskaan kuullutkaan tai jos on kuullut, niin niitä ei ole sen paremmin aiemmin noteerannut. Kuuntelen yleensä tällaisilta biisin tai pari etukäteen, ja päädyn sitten tsekkaamaan festareilla keikat, jos kuunnellut biisit miellyttivät omaa korvaa.  Tällaisia uusia löytöjä Flown artistikattauksesta ovat:

SKOTT (pe klo 17:15, Bright Balloon 360° Stage)

CAR SEAT HEADREST (pe klo 22:15, Zalando Black Tent)

JULIE BYRNE (la klo 15:45, Bright Balloon 360° Stage)

LINNEA OLSSON (su klo 19:00, Bright Balloon 360° Stage)

There are always artists/bands at festivals that I’ve never even heard of, or if I have then I haven’t payed them much attention before. I usually listen a song or two from those unfamiliar to me before the festival and then go check their gigs if I liked the songs I listened to. Flow Festival this year has four such artists. I’ve listed them above. 

1 kommentti