Cyril Awakens – Spirit

Oulussa -16C ja täysin auringonpaiste. Loistava päivä uudelle Cyril Awakensille.

It’s -16 degrees Celsius in Oulu and the sun is shining. What a perfect day for some new Cyril Awakens.

Ei kommentteja

Soittolista: Burn For You

Flow2016-304

(photo by June)

En ymmärrä miksi minulla kesti näin hemmetin kauan katsoa elokuva nimeltä A Star Is Born (2018). Näin toki Bradley Cooperin ja Lady Gagan upean dueton Oscar-gaalassa ja kuulin elokuvasta paljon kehuja, mutta jostain syystä sen katsominen venähti. Virhe. Kyseessä on niin kokonaisvaltaisen upea ja raastava elokuva, että sanat eivät riitä sen ylistämiseen. Lopussa kyyneleet valuivat kuin vesiputous. Lady Gaga on roolissaan todella hyvä, mutta puhutaanpa hetki Bradley Cooperin roolisuorituksesta Jackson Mainena. Se on niin ilmiömäisen uskottava, että vielä pitkään elokuvan jälkeenkin kuvittelin katsoneeni dokumenttia oikeasta ihmisestä. Ja se jumalaisen matala ääni sekä hieman rähjäinen country-rockmuusikon habitus, olin täysin myyty! Olen kuunnellut Alibi-kappaleen varmaan sata kertaa muutaman päivän aikana enkä pääse yli siitä, miten täy-del-li-ses-ti Cooper tuon kyseisen alibi-sanan Jackson Maine -äänellään lausuu (Cooper madalsi ääntään roolia varten). Totaalinen eargasm. Elokuvan muutamasta Jackson Maine -biisistä inspiroituneena kokosin parituntisen soittolistan täyteen rakastamiani biisejä, jotka sopivat country/blues/rock -tunnelmaan. Olen nyt muutamana iltana fiilistellyt sitä ja tanssinut pimeässä sen tahtiin (kuuntelun voi jakaa kahteen osaan). Kaipuu hikisille livekeikoille on järjetön!

Bradley Cooper – Out Of Time
Bradley Cooper – Alibi
Chris Isaak – Baby Did A Bad Bad Thing
Jace Everett – Bad Things
Jace Everett – Burn For You
Jamie N Commons – Karma (Hardline)
Bradley Cooper – Black Eyes
Jace Everett – One of Them
PJ Harvey – Dress
She Keeps Bees – Vulture
Stillwater – Fever Dog
Nick Cave & The Bad Seeds – Hold On to Yourself
Neil Young, Crazy Horse – Cortez the Killer

Black Rebel Motorcycle Club – Fire Walker
Fink – Warm Shadow
The Black Angels – Science Killer
The Kills – Future Starts Slow
Archie Bronson Outfit – Cherry Lips
The Kills – Fried My Little Brains
Gemma Ray – Baby Goes Bad
Emiliana Torrini – Gun
Tori Amos – The Waitress (live)
Moonface – Faraway Lightning
Nick Cave & The Bad Seeds – Night of the Lotus Eaters
Family Band – Lace

I honestly don’t know why it took me so long to watch the movie A Star Is Born (2018). Yes, I saw Bradley Cooper and Lady Gaga’s awesome performance at the Oscars and heard raving reviews about the movie and still. Thank God I finally watched it because it’s so incredible and gut-wrenching that words fail me. In the end I cried like a child. Lady Gaga is dazzlingly good as Ally but Bradley Cooper, oh man.. His performance as Jackson Maine is so phenomenal and believable that I honestly felt like I was watching a documentary of a real person. And that deep voice, that slightly scruffy appearance of a country rock musician, I was sold! I’ve listened to the song ”Alibi” like a hundred times these past few days and I’m obsessed by the way he pronounces the word ”alibi” in that song. Total eargasm. I was so inspired by a few Jackson Maine -songs that I made a playlist with songs I love that have that country/blues/rock-vibe. For the last couple of nights I’ve been listening and dancing to it in the dark (it can be divided into two sections / different playlists). I’m yearning to go to a good, sweaty live gig!

* double post from Silent All These Years

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

2 0 2 0

Kun mennyt vuosi on saatu purkkiin, on aika katsastaa, mitä 20-luku tuo tullessaan.

Qstock2017-176

Kun Helsinki-vuosinani pääsin yli 80 keikan vuosivauhtiin, on pohjoisessa asuvan priorisoitava livekokemukset. Ei jokaviikkoisia Tavastia-käyntejä, vaan tarkoin valikoituja isoja konsertteja, pikkukeikkoja ja paljon festareita. Ensi vuosi ei tältä osin näytä erilaiselta. Kotimaiset artistit tarjoilevat parastaan, kun JVG lähtee areenakiertueelle, kalenterissa on klubikeikkoja Olavi Uusivirralta, The Hearingilta, Pintandwefallilta ja Ruusuilta (Ringa Mannerilla pitää näemmä kiirettä!), ja Helsingin uusitulle olympiastadionille nousee Suomen suurimpia muusikoita – kuten Antti Tuisku kahtena iltana Bailantai-spektaakkeleineen.

Helmikuussa on luvassa Tindersticks, ja kesä tuo tullessaan suuren maailman staroja Green Daysta Faith No Moreen. Vaikka nuo molemmat kiinnostavat, näyttää siltä, että festareiden osalta suuntana on ennemminkin ne perinteiset: Sideways, Flow, Qstock ja Provinssi. Indiepöhinää on luvassa, kun Belle & Sebastian, Passenger ja Bon Iver nähdään helsinkiläisillä festeillä (olkoonkin, että olen kaikki kolme huippua nähnyt jo aiemmin). Sidewaysin yllärinä on lisäksi Kelis, jonka Milkshake-hitti tuskin jäi keltään 2000-luvun alussa bilettäneeltä kuulematta (ja Alice on vieläkin vähän katkera siitä, että missasi naisen keikan vuoden 2000 Provinssirockissa, koska joutui itse tuolloin kitumaan rippileirillä). Alice vajoaa nostalgiatrippiin muutenkin ensi kesänä, kun Provinssissa lauteille astuvat nu-metal-suuruudet KoRn, Deftones ja System Of A Down. The Chemical Brothers kiinnostaa myös meikäläistä, olenhan vuosituhannen vaihteen konemusiikkia oman osuuteni suurkuluttanut. Valitettavasti muut menot estävät Törnävänsaarelle lähtemisen. Festareiden perussettien osalta suuresti innostaa paluukiertueen tekevä Tehosekoitin, jonka toivottavasti pääsen jossain päin livenä näkemään. Suomen suurimpien festivaalien lisäksi kesään mahtuu taatusti pienempiäkin paikallisfestareita.

Qstock2019-74

Ensi vuonna ilmestyvistä levyistä osa on luonnollisesti vielä pimennossa. Uutukaisia saamme kuitenkin odottaa heti helmikuussa, jolloin Tame Impala, Agnes Obel ja Lantern On The Lake julkaisevat uudet kokopitkät albuminsa. Myöhemmin musiikkia on tulossa vielä Weezeriltä, Grimesiltä, Bushilta, Steven Wilsonilta, Deftonesilta, The Killersiltä ja Matt Berningeriltä. Placebon Stefan Olsdal vinkkasi kesällä Instagram-tilillään olevansa studiossa ja käytti hashtageja siihen malliin, että tekeillä oli Placebon kahdeksas studioalbumi. Olettaa siis sopii, että myös se näkee päivänvalon vuonna 2020. Toivottavasti soittolistoillemme tiensä löytää jälleen myös kasa (meille) uusia artisteja.

Olkoon musiikkivuosi siis 2020 loistelias!

Sideways2018-254

So after the recap of 2019, we’re taking a look into the year 2020. I’m way too tired to translate everything, but when looking at all the bolded artists and bands above you’ll be getting a pretty good idea about what’s to come. The first paragraphs are about gigs, the last about which albums to look forward to. Lots of old favourites there (once again, yes we totally rely on nostalgia)! Hopefully we’ll find a ton of newbies into our playlists next year as well.

Regarding gigs we’ll probably be on a familiar track of selected big concerts (Antti Tuisku’s Bailantai at the Olympic Stadium for example), smaller club gigs and a bunch of festivals, both on the bigger and smaller side.

Can’t say which gig or release we will be waiting forward to THE MOST, but at least Placebo’s 8th studio album is one of them. A release date hasn’t yet been revealed, but Stefan Olsdal posted a sneak peek last summer on his Instagram account about being in studio and recording (demos, at least). So there’s every reason to keep our fingers crossed.

Hope we all have a very lovely musical year 2020!

Ei kommentteja

2 0 1 9

Vuosi 2019 vetelee viimeisiään. On aika katsastaa kuluvaan 12 musiikkikuukauteen listojen kera! Tuttuun tapaan me molemmat lisäksi valitsimme vuoden kymmeneltä parhaalta levyltä yhden biisin per levy soittista varten.

Flow2019-167

 

Alice //  Vuosi 2019 yllätti keikkojen osalta erittäin positiivisesti, vaikka festareilla ravaaminen jäi aikaisempiin vuosiin verrattuna vähäisemmäksi. Pääsin onnenkantamoisen kautta näkemään TOOLin keikan Berliinissä ollessani, ryntäsin vain pari tuntia ennen keikkaa hakemaan/ostamaan lippuani. Yksi keikkaunelmistani siis kävi toteen yli vuosikymmenen odotuksen jälkeen.  Samaa voi sanoa Lisa Hanniganista, joka konsertoi s t a r g a z e n kanssa Helsingin juhlaviikoilla. Pitkä odotus oli molempien kohdalla sen arvoista, sillä keikat olivat järisyttävän upeita. Kolmas viime vuoden kärkikolmikkoon kuuluva keikka oli Nick Cave Musiikkitalolla. Kappaleiden lisäksi tuossa tapahtumassa käytiin dialogia Caven ja yleisön välillä. Kolmisen tuntia ilman väliaikaa kuulosti aluksi hyvin pitkältä, mutta tapahtuma loppui sittenkin mielestäni aivan liian lyhyeen.  Tässä tapahtumassa koin täysin puun takaa tulleen reaktion Girl in Amber -kappaleen aikana. Kappale ei ole ollut mikään supersuosikkini, mutta avautui nyt livenä jotenkin aivan uudella tavalla ja sai aikaan täysin hallitsematonta, puhdistavaa itkua.  Parasta, mitä livemusiikki voi tarjota.

Vuoden parhaimpien keikkojen listaus oli lastenleikkiä, mutta levyjen listaus sen sijaan tuotti päänvaivaa. Listalle päätyivät periaatteessa sellaiset levyt, joita kuuntelin eniten vuonna 2019. Niiltä löytyy toki sellaisiakin kappaleita, jotka eivät oikein sykähdyttäneet, mutta kokonaisuus ratkaisi. Monien suosikkiartistieni/bändieni uusien levyjen kuuntelu jäi hyvin vähäiselle (esim. TOOL), joten lista voisi näyttää toisenlaiselta jos olisin ehtinyt kuuntelemaan niitä enemmän. Jännää, että Junen ja minun listalla on vain kaksi samaa albumia!

 

KEIKAT TOP10 (about järjestyksessä):

Conversations with Nick Cave @ Musiikkitalo, Helsinki
Lisa Hannigan with s t a r g a z e @ Huvilateltta, Helsinki
TOOL @ Mercedes-Benz Arena, Berliini
Rammstein @ Ratina Stadion, Tampere
Franz Ferdinand @ In the Park, Helsinki
Limp Bizkit @ Provinssi, Seinäjoki
Marissa Nadler @ Temppeliaukion kirkko, Helsinki

Ville Valo & Agents @ Provinssi, Seinäjoki
The Cure @ Flow Festival, Helsinki
Ólafur Arnalds @ Coliseu dos Recreios, Lissabon

 

LEVYT TOP10 (ei järjestyksessä):

Nick Cave & The Bad Seeds: Ghosteen
The National: I Am Easy to Find
Lisa Hannigan and Stargaze : Live in Dublin
Rammstein: RAMMSTEIN

M: Näytän missä asun
Ville Valo & Agents: s/t
Chisu: Momentum 123
Billie Eilish: WHEN WE ALL FALL ASLEEP, WHERE DO WE GO?
Chelsea Wolfe: Birth of Violence
Viitasen Piia: Meidän jälkeemme hiljaisuus

 

Flow2019-308

 

June //  Vuosi 2019 sisälsi keikkarintamaa ajatellen pääosin festareita. Kiersin kesän aikana seitsemät festarit, joista kolmet järjestettiin Helsingissä, neljät Oulussa tai lähiseudulla. Parit pikkufestarit ovat edelleen raportoimatta, mutta ajattelin palata niihin kevään korvilla, kun ensi kesän festarikausi alkaa kutkuttaa jo hieman liikaa. Yksittäisiä keikkoja tai konsertteja en nähnyt kovin montaa. Pääsin kuitenkin v i h d o i n näkemään pitkäaikaisen suosikkini Death Cab For Cutien livenä Tukholmassa, ai että sitä onnellisuutta! Muitakin vanhoja lemppareita pääsin näkemään tänä vuonna ensi kertaa, kuten Curen ja Sueden. Vanhakin voi siinä mielessä vielä yllättyä. Yksittäinen, päätä sekottava ja sydäntä halkova keikka oli Conversations with Nick Cave – tapahtuma, joka yhdisteli legendaarisen muusikon ja yleisön välistä keskustelua sekä tietysti mahtavia biisejä. Setti oli pitkä ja pysäyttävä, jälkeenpäin pää tulvi runoutta ja lyriikkaa ja inspiraatiota.

Levyjä ajatellen vuoteen mahtui vain muutama huippu kokonaisuus, ja sitten aimo kasa sellaisia, jotka olivat ailahtelevaisia sisällöltään. Listallani olisi voinut olla esimerkiksi Ylva Haru, jonka debyytti Linnut on ihastuttava, mutta joka jätti silti kylmemmäksi kuin aiemmin ilmestynyt EP. Lana Del Rey pääsi listalle julkaistuaan pitkästä aikaa kiinnostavan levyn – vaikkakin 14 raitaa on ihan liian pitkä lätyllinen. Ghosteen sen sijaan on ehjä kokonaisuus, samoin paikoitellen raskas mutta äärimmäisen odotettu TOOLin uutukainen.

 

KEIKAT TOP10 (about järjestyksessä):

Conversations with Nick Cave @ Musiikkitalo, Helsinki
Death Cab For Cutie @ Circus, Stockholm
Suede @ Sideways
Tame Impala @ Flow Festival
The Cure @ Flow Festival
Thirty Seconds To Mars @ Qstock
Ruusut @ Koiteli Elää!
Franz Ferdinand @ In the Park

Lanai @ Tuba Food & Lounge
Don Huonot @ Qstock

 

LEVYT TOP10 (ei järjestyksessä):

Antti Autio: Pihalla tuulee taas
Nick Cave & The Bad Seeds: Ghosteen
TOOL: Fear Inoculum
The National: I Am Easy To Find
Lanai: Ship’s Bell
Post Malone: Hollywood’s Bleeding
James Blake: Assume Form
Lana Del Rey: Norman Fucking Rockwell!
Two Door Cinema Club: False Alarm
Beirut: Gallipoli

 

Flow2019-117

Albums 2019

 

It’s that time of year again – listing our favourites from 2019! Check them & the playlist compiled from both our TOP10 albums above. What was your music year like?

Featuring photos taken at Flow Festival.

Ei kommentteja

M / ATSTTTS / Pintandwefall / Shakals + mausteet

Hyvää maanantaita! Ja hyvä joulukuuta, blogi kun vietti enimmäkseen jonkinlaista syyshorrosta koko marraskuun. Tässä kuussa aktivoidutaan ainakin sen verran, että kirjataan menneen vuoden parhauksia ja toisaalta ensi vuoden tulevia kohokohtia ylös.

Ensin kuitenkin muutama uutukaisbiisi.

 

M – Anne Neville ja auringonpimennys

M’n uusin kipale on taattua Minjaa: omintakeinen, kaunis ja hauras, ja täynnä taidokasta laulua. Riisuttu melodia antaa laululle tilaa, antaen sen päästä oikeuksiinsa. Musiikki jatkaa M’n linjaa saumattomasti, ollen kuitenkin alastomuudessaan tuotannon pelkistyneimmästä päästä. Kaunista!

 

As They Slowly Travel To The Sea – Forgiven, Forgotten and Gone

Sarasta tutun Joa Korhosen uusi projekti ATSTTTS henkii juuri sitä, mitä nimestä saattaa olettaa – haikeutta, tunnelmointia, utua ja sumua, jossain syvällä meren synkissä uumenissa. Näin ainakin ensimmäisen julkaistun biisin kohdalla. Kappaleessa on jotain samaa, kuin hitaimmissa Saran biiseissä, vaika möyryävimmät bassot onkin jätetty pois ja laulukieli vaihdettu englantiin. Joa siis pysyy uskollisena tyylilleen, vaikka luokin uutta. Laita tämä soimaan luureista silloin, kun lähdet kävelylle talviseen metsään!

 

Pintandwefall – Ah Ah Ah

Ringa Manner on ollut viime aikoina harvinaisen tehokas. Ruusujen tiiviin keikkakesän aikana hän on ehtinyt taikoa sooloprojektinsa The Hearingin uuden levyn, ja myös Pintandwefallilta on tulossa uusi lätty. Vastikään Solitille siirtynyt bändi julkaisi tuolta levyltä juuri ensimmäisen singlen videoineen. Biisi on kevyt ja kuulas, vaikka pientä murheellisuuttakin on aistittavissa. Lupaa hyvää!

 

Shakals – Tripping

Shakalsin uusimmassa biisissä on jotain erikoista. Manseaksentti yhdistettynä kasarisyntikkaan voi kuulostaa kummalliselta, mutta toimii, kun kokonaisuus on harkitun moderni. Pientä White Lies -henkeä kenties? Oli mitä oli, tämä sopisi täydellisesti yhden jos toisenkin rokkiklubin lauantai-illan tanssilattialle! Tai vaikka pikkujouluihin?

 

Mausteena kakun päälle ensi viikolla julkaistaan uutta Maustetytöiltä. Tai siis uutta ja uutta, biisi, joka ”jäi levyltä yli”, mutta jota on kuultu pitkin viime kesää keikoilla tiheään. Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään on mukiinmenevä biisi, ja on ilo, että se julkaistaan myös levytettynä versiona ensi perjantaina 13. päivä.

 

Trying to wake up from a autumn hibernation here! So above are a few new tunes from Finnish acts you might want to check out. M sings in Finnish, the other three in English, so the language shouldn’t be a problem either. All these represent indie rock/pop in some way but with different nuances. And they all are killer tracks.

Have a lovely week!

Ei kommentteja

Jutta Rahmel – White Smoke

Jutta Rahmel julkaisi ensimmäisen englanninkielisen singlensä White Smoke viime keskiviikkona. Niin Jutta who?, kenties kysyt. Olet saattanut nähdä tämän helsinkiläisen muusikon vaikkapa Vesalan konserttisalikiertueella tai Hartwall Areenalla. Tai Vain Elämää -ohjelmassa. Tai soittamassa kanteletta jossain, sillä naisella on vanha kansanmusiikkitausta. Hänen uusinta tuotostaan kuvaillaan häpeilemättömäksi popiksi, joka saa voimansa valoisista kesäöistä ja leijuu synkkyydestä toivoon, urbaanista sykkeestä luonnon keskelle.

Vesala on eittämättä yksi suomalaisen nykypopin kuningattarista. Hänen vaikutuksensa kuuluu myös Rahmelin soundissa, jossa tuo kuningatar yhdistyy ringamannermaisiin kuulaisiin vokaaleihin. Musiikki on silti omaa. Se on aikaan sopivaa, modernia mutta pehmeää. Sellaista, jota kuuntelee mielellään ajaessaan avoautolla pitkin Pohjanmaan aurinkoisia hiekkateitä. Tai kimmeltävänä talvipäivänä nauttiessaan pienistä auringonpilkahduksista. Melodista, notkeaa ja ilmavaa.

Kannattaa jäädä kuulolle!

Jutta Rahmel, a Helsinki-based multimusician released her first English single White Smoke last Wednesday. You might’ve seen her singing backing vocals with Vesala, the Finnish modern pop princess, or playing a Finnish zither somewhere. Vesala’s influence can be heard in the tune, as well as some clear vocals similar to Ringa Manner. But the music is Rahmel’s own. It’s melodic, airy, urban, something you’d want to listen to while driving throuth the summery Nordic or on a glimmering winter day.

Something I want to listen more to!

Ei kommentteja