Flow 2018: Lauantai

Flow2018-116

Flow’n toinen päivä valkeni aurinkoisena ja leppoisana. Hitaan keskipäivän jälkeen sinkosin Suvilahteen, jossa Lake Jons jo fiilisteli päälavalla. En ollut edes yrittänyt tähdätä keikan alkuun, sillä kolmikon pariin kertaan pienessä paikassa nähneenä epäilin, miten he pystyvät ottamaan suuren päälavan haltuun keskellä kirkasta päivää. Musiikista kyllä pidän, ei siinä mitään. Ja näemmä epäilyksenikin osoittautuivat vääriksi – main stagen haltuun ottamisessa ei ollut mitään ongelmaa! Bändi oli kasvattanut kokoonpanoaan lavalle jousisoittimien avulla, mikä tietenkin antoi oman panoksensa lopputulokseen. Kappaleet soivat mahtipontisina, mutta helposti lähestyttävinä. Positiivinen yllätys siis.

Positiivinen yllätys oli myös päivän varsinainen ensimmäinen keikkani, D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. Kollektiivi koostui kahdesta DJ’stä, Taika Mannilasta ja Lina Schifferistä, sekä useasta räppäristä: stagella nähtiin Adikia, AK, F, Sofa ja Yeboyah. Kuten nimikin kertoo, kaikki olivat naisia/naisoletettuja. Osa oli minulle tuttuja artisteja, osa tuttuja vain nimeltä, ei musiikilta, ja osa taas itselle enimmäkseen täysin uusia naamoja. Näistä hykertelevimmin mieleen jäi F, joka yhdisti riimeihin taidokasta laulua. Vaikka jokaisella oli aikaa vetää vain pari biisiä, keikka oli viihdyttävä ja toimi nimenomaan oivana showcasena näille nouseville hip hop -artisteille. Lisäpisteitä näyttävistä visuista sekä jokaiselle erikseen tuunatuista, uniikeista Addun asuista.

Flow2018-117

Flow2018-122

Flow2018-119

Flow2018-120

Flow2018-121

Flow2018-137

Flow2018-128

Flow2018-130

Flow2018-132

Flow2018-133

Flow2018-134

Flow2018-136

Flow2018-127

Flow2018-140

Flow2018-138

Flow2018-126

Flow2018-141

Flow2018-142

Flow2018-145

Flow2018-148

Flow2018-150

Flow2018-152

Vestaa kuuntelin tällä kertaa vain kaukaa, sillä olen nähnyt mimmin jo useasti tänä kesänä (keikasta itsestään kuulin ristiriitaisia lausuntoja – toisten mielestä mahtava, toisten mielestä ei toiminut). Anna Puuta kävin lähinnä kuvaamassa, sillä kesän ainoa keikka The Intergalactic Love Odyssey -spessuavaruusmeininkeineen kiinnosti. Koska naisen tuotanto ei varsinaisesti ole lähellä sydäntä, en lopulta jaksanut jäädä kuuntelemaan pitkäksi aikaa, vaan suuntasin muihin rientoihin. Nainen näytti kuitenkin selvästi nauttivan lavalla olosta, eivätkä Ziggy Stardust -vibat olleet yhtään pahat. Eli Nonamen viime säveliä kuuntelemaan, jotka nekään eivät lopulta ihan täysin istuneet omaan pirtaan. Kohta olikin jo indiepoppoo Grizzly Bearin vuoro valloittaa päälava. Hartaasti musiikkiin keskittyvä bändi ei ehkä hurmannut laajaa joukkoa, mutta ne, jotka keikkaa kuuntelivat, hurmaantuivat muidenkin edestä. Koska räppikeikat kiinnostaa jostain syystä aina Flow’ssa, kävin fiilistelemässä hetken myös 6lackia, joka veti teltan tungokseen asti täyteen.

Flow2018-124

Flow2018-123

Flow2018-153

Flow2018-157

Flow2018-158

Flow2018-155

Flow2018-160

Flow2018-163

Flow2018-173

Flow2018-171

Flow2018-165

Flow2018-166

Flow2018-164

Flow2018-169

Flow2018-170

Flow2018-172

Flow2018-175

Flow2018-179

Flow2018-185

Flow2018-184

Flow2018-190

Flow2018-191

Sheffieldistä maailmanvalloitusretkelleen lähtenyt Arctic Monkeys oli varmasti usealla koko Flow’n kohokohta. Kun Alex Turner astui lavalle, heräsi koko Suvilahti eloon. Karismaa vastaan on vaikea taistella. Itseäni kuitenkin ehkä hämmästytti se, miten paljon bändi on yhtä kuin Alex Turner – eikä niinkään useasta jäsenestä koostuva tasa-arvoinen yhtye. En myöskään ole kunnolla kuunnellut Monkeysia sitten debyyttilevyn, jota kyllä siihen aikaan luukutin ihan huolella. I Bet You Look Good On The Dancefloor kirvoitti silti parhaat pogoamiset sekä minussa että muussa ihmismeressä. Hyvä keikka, josta fanit taatusti saivat kaiken irti. Itse nautin tunnelmasta, vaikka osa biiseistä olikin vieraita.

Illan viimeisenä teltassa sykähdytti elektropop-neito Charlotte Gainsbourg. Punaisen teltan keikka oli jollain tapaa transsimainen, vaikkei missään mielessä kova, vaan pikemminkin herkkä ja hellä. Oikeastaan kukaan muu ei olisi tällaista settiä voinutkaan vetää, ainoastaan tämä nimenomainen laulajatar ja näyttelijätär, jolla riittää lahjakkuutta kokonaiselle ranskalaiselle kylälle. Ehkä jokin toinen aika ja paikka olisi tuottanut vielä hienomman kokemuksen, mutta varsin miellyttävä se oli tämäkin. Lähdin juuri ja juuri ennen keikan loppua, skippasin kutsun loppuillan bileisiin ja hakeuduin majapaikkaan lämpimän peiton alle. Vielä yksi päivä jäljellä.

Lisää kuvia Flickrissä.

Flow2018-194

Flow2018-196

Flow2018-210

Flow2018-208

Flow2018-199

Flow2018-198

Flow2018-211

Flow2018-205

Flow2018-209

Flow2018-182

Flow2018-215

Flow2018-212

Flow2018-216

Flow2018-219

Flow2018-220

Flow2018-222

The second day of Flow Festival awakened with a sunshine and without anxiety. After a slow noon I dashed into Suvilahti just in time to see Lake Jons warming people up at main stage. The threesome weren’t my main first goal of the day, mostly due to the fact that I’ve seen them a couple of times before at small venues and I was doubtful whether they’d manage to gain enough attention at a huge stage in the middle of the day. Oh how wrong I was! Sure, they’d grown the band for this performance a bit (strings mainly, nothing can go wrong with strings), but probably even without any extras they could’ve handled it well. The songs were as warm and approachable as ever, but also just pompous enough for this venue.

Another positive surprise was the D.R.E.A.M.G.I.R.L.S collective I definitely wanted to see. The performance consisted of two Finnish DJs, a few Finnish rappers such as Adikia, AK, F, Sofa and Yeboyah, and visuals as well as customized Adidas wear for all, just for this event. And yes, all these talented musicians were women. As you might know, rap isn’t my most preferred genre, but I’ve seen so many good female rappers on stage I definitely didn’t want to miss this. Some of the gals I knew by name, some by their music and some of them not at all. Sofa was as energetic as at Qstock, but the one who stole a piece of me was F, who besides rhymed also sang beautifully. Everyone only had time for a couple of songs, but the gig still worked out as a whole and indeed as a showcase for these uprising women.

I listened to Vesta only from far, ’cause I’ve seen here already thrice this summer (some contradictory comments were said about this gig – some loved, some didn’t like at all). Anna Puu is becoming one of Finland’s wanted pop stars and I wanted to see her The Intergalactic Love Odyssey gig, the only gig she had this summer. I’m not really into her music though, so mainly I just took photos, felt warm about the Ziggy Stardust vibes, listened a bit and went to see Noname. Unfortunately I couldn’t really get a hold of her performance either, for reasons unknown. Soon it was time for Grizzly Bear to climb up on main stage. The indie icons played tunes earnestly, seriously and gracefully. The set was not for everyone, but the ones enjoying it, seemed ecstatic. ’Cause somehow rap gigs always seem interesting at Flow Festival, I went to pick up the vibes 6lack threw from the stage to the audience. Obviously the set was liked by many, since the tent was packed.

Now, there’s a rock group from Sheffield, UK, who began their overtaking of the World some years ago and who probably were the highlight of the weekend for several Flow goers. I listened to Arctic Monkeys’ debut a lot, but then lost interest. To me it still has always been a somewhat interesting band, emphasis on band, so thus it was a surprise to me that the group was actually 99% Alex Turner, 1% the rest of the lads. Not that there’s really anything wrong with that – when you have such charisma as Turner, you’re kind of bound to take over the stage and tower over your bandmates. When he stepped into the spotlight, the crowd melted. The gig was good and hectic, even though I didn’t really know majority of the songs. I Bet You Look Good On The Dancefloor surely got me dancing too.

Last of the evening for me was electrolady Charlotte Gainsbourg. Her gig in the red tent was somewhat trancelike, with a tenderness only a French musician slash actress like her could deliver. Maybe another place and time for the gig would’ve been even better, but this one was  delightful as well. I left just a bit before she ended, skipped an invitation for some serious partying and got myself under a warm blanket at the place I was staying at. One more day left.

More pics at Flickr.

Ei kommentteja

Flow 2018: Perjantai

Flow Festival. Meidän kesämme viimeinen festarimme. Alice oli paikalla perjantain, jonka jälkeen raju flunssa pakotti hänet jäämään petiin loppuajaksi. Itse en osannut uhkailuistani huolimatta tänäkään vuonna jättää Flow’ta väliin edes päiväksi. Vaikka henkilökohtaisten musiikkimieltymysteni suhteen viikonloppu oli kuivin vuosikausiin (hyviä keikkoja oli silti tottakai!), uniikki miljöö, paikalla palloilevat ystävät ja se tunne, kun ajelehdit ex tempore keikalle, josta et tiedä mitään ja jonne et aikonut mennä, ja yllätyt positiivisesti, on jotain, mikä on koettava joka vuosi uudelleen. Ja vaikka perjantaini alkoi nihkeästi, niin sunnuntaina olin jo ihan toisella mielellä. Miksi nihkeästi? Huippukivan Qstockin ja Varjofestivaalin peruuntumispettymyksen jälkeen oli Flow’hun ja kesäloman loppumiseen vaikea asennoitua. Varsinkin, kun mitään übermahtavia huippukeikkoja ei mielestäni todnäk ollut tiedossa, ainakaan sellaisilta, keitä en olisi nähnyt lavalla aiemmin. Taivaalta ripsi ajoittain vettä, söin pahaa ruokaa (ollapa keskellä trendikästä ruokavalikoimaa, kun sattumoisin vihaa korianteria) ja ihmisiä oli yksinkertaisesti liikaa. Jukan sanoja lainaten, Flow lakkasi olemasta altsufestari kauan aikaa sitten. Sen sijaan oma ainutlaatuinen festarinsa se silti edelleen on. Ja aina on niitä huippuja keikkoja. Kun perjantain fiiliksistä selvisi, oli viikonloppu pelkkää nousujohteista (musiikki)humalaa.

Päiväni oli tarkoitus alkaa Töölön Ketterällä, mutta logistiikka sännäten ympäri kaupunkia ystävien luona vei sen verran aikaa, että totesin kiirehtimisen järjettömäksi ideaksi. Ehdin kuitenkin parahiksi Paperi T’hen. Mahtavaa settiä, kuten aina. Paprun debyyttikin toki voitti lukuisia palkintoja ja täytti suomiräpin aukon, jota ei edes tiedetty olevan olemassakaan, mutta Kaikki on hyvin on vielä enemmän. Hiotumpi, älykkäämpi, niin monia arvoituksia sisällään pitävä. En ehkä ole muuta viime viikkoina kuunnellutkaan. Paperi T’n jälkeen hipsin Olavi Uusivirran keikalle Lapin Kulta Red Arena -telttaan, joskaan en hikistä ja vauhdikasta meininkiä kovin kauaa jäänyt katselemaan (täytyy myöntää, etten tiedä miksi en jäänyt, luultavasti aikataulutusten vuoksi?). Taattua Olavia, eli kukaan ei todellakaan jäänyt kylmäksi! Tyyppi on kyllä mieletön esiintyjä. Päälavan Fleet Foxes oli yksi odotetuimmista, vaikka en lopulta heidän tuotantoaan niin kovin hyvin debyyttiä lukuun ottamatta tunnekaan. Keikka oli hyvä ja tunnelmallinen, mutta mielentilaani ja nälän asteeseeni sillä hetkellä jotenkin väärä, enkä jaksanut keskittyä folk-jäppisiin muutamaa kipaletta kauempaa. Valitettavaa, mutta joskus käy näin.

Flow2018-1

Flow2018-2

Flow2018-8

Flow2018-13

Flow2018-7

Flow2018-10

Flow2018-15

Flow2018-16

Flow2018-20

Flow2018-22

Flow2018-32

Flow2018-26

Flow2018-34

Flow2018-35

Flow2018-36

Flow2018-40

Flow2018-41

Flow2018-43

Flow2018-42

Flow2018-46

Flow2018-49

Flow2018-47

Rockin ikoni Patti Smith sen sijaan piti otteessaan älyttömän hyvin. Naisella on vielä yli seitenkymppisenäkin ääntä ja lavapreesensiä vaikka millä mitalla, eikä hyvään show’hun tarvita kummoista rekvisiittaa, musiikki riittää. Patti Smith muistuttaa minua Nick Cavesta ja hänen esiintymisestään hurjasti. Jokin näissä ns. vanhan linjan rokkareissa on – he selkeästi nauttivat lavalla olemisesta, tietävät mistä naruista vetää jotta yleisö viihtyy. He ovat ohittaneet mahdollisen leipiintymisvaiheen, ja voivat taas antaa itsestään ihan kaiken. Pattin keikka oli yksi koko viikonlopun parhaimmistosta.

Samaa ei voi valitettavasti sanoa kesän ainoan Euroopan keikkansa vetäneestä Ms. Lauryn Hillistä, joka ensin odotutti itseään puoli tuntia hiphopia ja reggaeta tuuttaavan DJ’n voimin, ja sitten veti The Miseducation of Lauryn Hill -albuminsa kappaleista sovituksia, joista biisit olivat hädin tuskin tunnistettavissa. DJ olisi ollut ok, jos olisi lopettanut vartin kohdalla, jolloin yleisökin vielä jaksoi olla hypessä mukana. Hesarin artikkelin mukaan Hillille tuli yllätyksenä se, ettei voinutkaan esittää kaikkia aikomiaan (eli mainitun levynsä, joka juhlii 20-vuotissyntymäpäiviään) biisejä lavalla, sillä suomalaisilla festareilla ei noin vain vedetä yliajalle. En silti ole 100% samaa mieltä Arttu Seppäsen kanssa, en Laurynin enkä varsinkaan Pattin suhteen. Keikka ei ollut sitä mitä odotettiin, mutta toisaalta en itse odottanutkaan mitään kummempaa. Hillin äänen upeus ei ollut kadonnut, vaikka livesetti jäikin pahasti tyngäksi.

Päälavan naisten välissä kävin tsekkaamassa uutta sukupolvea edustavan Sigridin. Norjalaispoppari valittiin BBC’n Sound of 2018’n voittajaksi, ja kenties juuri tämän vuoksi yleisöäkin tuntui olevan paikalla varsin mukavasti. Black Tentin soundit kuitenkin olivat epätasaiset, enkä saanut biiseistä kunnon otetta – enhän edes kuullut niitä kunnolla. Tai ehkä vika olikin vain omissa korvissani, sillä muilla ei tuntunut meiningistä päätellen olevan samaa ongelmaa. Päivän lopuksi fiilistelimme vielä Joensuu 1685’n huikeaa meininkiä. Alicen piti kuitenkin ehtiä bussille, joten lähdimme Kurvia kohti jo ennen keikan loppua. Toivottavasti näen kuitenkin tämän trion jossain pian uudelleen! Tässä vaiheessa iltaa fiilis oli jo kohentunut muutaman tunnin takaisesta, joten yöunien jälkeen lauantaihin pystyi lähtemään hyvällä mielellä.

Kuvia tietty lisää Flickrissä!

Flow2018-54

Flow2018-55

Flow2018-57

Flow2018-62

Flow2018-71

Flow2018-72

Flow2018-63

Flow2018-69

Flow2018-70

Flow2018-64

Flow2018-68

Flow2018-75

Flow2018-81

Flow2018-78

Flow2018-84

Flow2018-88

Flow2018-92

Flow2018-95

Flow2018-93

Flow2018-98

Flow2018-104

Flow2018-102

Flow2018-105

Flow2018-100

Flow2018-111

Flow2018-113

Flow2018-115

Flow Festival. Our last festival of summer 2018. Alice was there too on Friday, but unfortunately a punching flu forced her to stay in bed for the rest of the days. I was in Suvilahti the whole weekend. Musicwise this wasn’t as spectacular a Flow for me as in some previous years, but the uniqueness and discovering new music is something that draw me to Flow Festival year after year. Friday was tough though. I had a difficult time adjusting after all the great festivals this summer (and my summer vacay ending), ate bad food (hello coriander, why do you have to be everywhere?!), tried to dodge raindrops and got a bit lot distressed over the huge amount of people. Luckily there were some good gigs. And after the first day, the rest of my festival weekend was a whole lot better.

I was supposed to start off with Töölön Ketterä, but as their slot was pretty early on (and I was way behind my schedule) I missed them and got around to see Paperi T instead. He was as brilliant as always. Can’t imagine Finnish rap scene without him, really. Next up Olavi Uusivirta, whom I didn’t really follow for that many songs, but I’m sure he gave as sweaty and upbeat rock performance as usual. Fleet Foxes was already starting on main stage. I was quite expecting to see the band, but somehow the time and my mental state (and my rumbling stomach) were wrong for the lovely folk tunes. Thus I couldn’t concentrate the whole gig. Too bad, but sometimes this just happens.

Rock icon Patti Smith on the other hand caught me to the bones. The lady still has her voice and intensity at over 70 years old, and she somehow reminds me quite a lot of Nick Cave on stage. Somehow these older rockers know which strings to pull to make the audience enjoy themselves and they really seem to enjoy themselves singing and playing live. Patti’s gig was one of  Flow 2018’s best in my opinion. The same can’t unfortunately be said of Ms. Lauryn Hill’s performance. Although this lady too has a magnificent voice, the set was a mess. First, a DJ played hip hop and reggae tracks for half an hour – this would’ve been ok if he’d stop after 10-15 minutes when the crowd had reached its peak of hype – and then Hill sung tracks of The Miseducation of Lauryn Hill (which celebrates its 20th birthday), which really couldn’t be recognized as the same songs as on the album. Uh-oh. Apparently it also came as a surprise that at a Finnish festival you really can’t do overtime, and she had to leave a lot of songs out from the set. I can’t say the gig was all bad. But it wasn’t that good either.

In between these main stage women I saw Sigrid, a pop chick from Norway who earlier this year won BBC’s Sound Of 2018. A talented young woman I’m sure, but the sounds at Black Tent were somewhat fuzzy and I really couldn’t make up a lot from the songs. Maybe the fault was in my ears, who knows. My day ended with Joensuu 1685 which sounded absolutely brilliant. Alice couldn’t miss her bus so we had to leave a bit early. At this point my mind was already a lot brighter than a few hours previously, so after a night’s sleep Saturday dawned with a pretty good vibe.

More pics of course at Flickr!

Ei kommentteja

Woman power

Festarikesä on ohi. Nyyh. Ennen kuin päästään viime viikonlopun Flow-muisteloihin, otetaan torstain kunniaksi pieni katsaus upeiden naisten luomaan musiikkiin.

 

Cat Powerin uusi biisi on juuri sopivan melankolinen ja raukea alkaviin syyspäiviin. Woman feat. Lana Del Rey kuitenkin mielestäni hivenen vajoaa kertsissä, ja taipuu enemmän keskinkertaisen rockin puolelle. Mutta säkeistö, se on upea. Lanaa kuullaan taustavokaaleissa, varsinaista fiittausta hänellä ei ole.

Frank Frank Frankin ylistys kaikenlaisille bikinivartaloille ja itsensä hyväksymiselle nojaa ysärieuropopin biittiin ja hauki on kala -efektiin. Joidenkin aivosoluja renkutus taatusti myös ärsyttää, minut kipale lähinnä laittaa tanssimaan! Eritoten viimeinen minuutti stemmalauluineen ja salsarytmeineen on onnistunut. Toivottavasti tämä löytää tiensä klubien tiskijukkien repertuaariin.

Flow’ssa kutkuttanut D.R.E.A.M.G.I.R.L.S -kollektiivi esitteli kasan suomalaisia (nais)räppäreitä. Kovasta keikasta lisää myöhemmin, mutta ensin esittelyyn F, joka oli itselleni kyseisestä setistä uusi tuttavuus ja varsin positiivinen sellainen. Jos kuulisin tämän radiosta, en voi sanoa että noteeraisin biisiä välttämättä ainakaan ensimmäisellä kuuntelulla. Mutta kun näkee jotain tällaista livenä lavalla, siitä ei voi olla pitämättä.

Some new songs – either new for the whole World or just new to me – from some kick-ass female musicians! 

Ei kommentteja

Kohti Flow Festivalia

ALICE // Meidän molempien osalta tämän kesän viimeinen festivaali eli Flow Festival lähenee pikavauhtia. Odotan eniten näiden upeiden naisartistien keikkoja: Ms. Lauryn Hill, Patti Smith ja Charlotte Gainsbourg. Gainsbourgin uusinta levyä en ole kuunnellut kovinkaan paljon, koska se ei ole säväyttänyt siinä määrin kuin edelliset. Olen muuten edelleen katkera siitä, että Gainsbourgin keikka vuoden 2012 Garden Partyssa peruuntui, koska erikoissoittimet eivät olleet saapuneet. Tämän vuoden settilistoja tutkittuani luulen, että lemppareistani (Anna, IRM, All the Rain, The Operation, Voyage, Trick Pony) ei soiteta ainuttakaan. Jos olen oikeassa, niin tulen varmaan vain entistä katkerammaksi. Täytynee tehokuunnella uusinta albumia koko ensi viikko, jotta saan keikasta mahdollisimman paljon irti!

 

JUNE // Alice, älä katkeroidu! Ihanien menestyneiden naisartistien lisäksi Flow’sta nimittäin kuitenkin löytyy tuttuun tapaan p a l j o n kaikenlaista – yli sata artistia ja bändiä kymmenellä eri esiintymisalueella. Ja niin ikään edellisvuosien tapaan elektroninen musiikki on harvinaisen hyvin edustettuna. (Toivotaan muuten, että tänä vuonna päästään Back- tai Front yardille tanssahtelemaan niiden tahtiin – eikä käy kuten viime vuonna, jolloin jalkamme jo veivät rytmin tahdissa kohti DJ-settiä, kun se karmea myrsky iski täysillä romahtaen päälle.) Ja jottei menisi liian elektronispainotteiseksi, löytyy niin indietä, folkia, rappia, kokeellista settiä kuin musiikkia ympäri maailmaa. Yllä mainittujen lisäksi tässä muutama muu tärppi, joita itse odotan:

Mio – jossain pilven reunan ja maan pinnan välillä kulkeva kotimainen naisoletettu, joka tekee ja tuottaa elektronisia unelmia meille tavan tallaajille.

Fleet Foxes – vanha suosikki vuosien takaa, keinuvaa folkia rentoon chillailuun ja grillailuun.

St. Vincent – kuvankaunis Annie Clark, joka lavalla on kaikkea muuta kuin seinäruusu. Hänen keikkansa vuoden 2012 Flow’ssa oli päätä huimaava, ja sama slotti Lapin Kulta Red Arenalla sunnuntain viimeisenä lupaa hyvää tällekin vuodelle.

Muita, mitä kannattaa lisätä listalle: Kamasi Washington, jazz-velho, joka heittää festareilla sunnuntaina peräti kaksi keikkaa peräkkäin ja jonka settejä on kehuttu maasta taivaisiin – Kendrick Lamar, koska mitä tahansa tämä Pulitzerilla palkittu räppäri lavalla tekeekään, se todennäköisesti on katselun ja kuuntelun arvoista – Noname, joka yhdistää räppiä ja runoutta letkeästi toisiinsa – D.R.E.A.M.G.I.R.L.S -kollektiivi, joka on lähtöisin juontaja-DJ’den Taika Mannilan ja Lina Schifferin käsistä ja joka tulee sisältämään elektroa yhdistettynä hiphopiin upeiden suomalaisten naisräppärien siivittämänä – sekä tietenkin Arctic Monkeys, jonka 12 vuoden takaisen debyytin jokainen itseään kunnioittava sen ajan indierokkari osaa ulkoa. Pääsisiköhän tällä alkuun?

Musiikin ohella ei unohdeta kokonaisuutta, joka Flow todellakin on: ruokaa, taidetta, elokuvia, juomaa, glitteriä, oleilua, lasten sunnuntaita, kestävää kehitystä, ja kirsikkana kakun päällä niitä omia ystäviä. Olkoon meillä kaikilla erittäin hauska viikonloppu!

 

The awaited Flow Festival opens its gates this Friday and offers a whole lotta love to our weekend. That’s to say music, food, friends, art, movies, what else. Here are a few tip you don’t want to miss!

Ei kommentteja

Tammerfest 2018: Lauantai

Tammerfest_2018-90

Palataan vielä takaisin Tammerfesteille, lauantaihin. Kävin ennen alueelle suuntaamista lounaalla ystävän kanssa. Olimme onneksi liikkeellä auton kanssa, sillä erittäin rankka sadekuuro ropisi taivaalta hieman ennen JVG:n keikkaa. Onneksi pahin sade laantui tihkuksi ja ehdin alueelle juuri, kun JVG aloitteli tokaa biisiänsä. Noita kahta hyvin liikkuvaista herraa on muuten melko vaikea kuvata, kun tuntuu, että on itse aina väärässä paikassa. Olen nähnyt JVG:n livenä jo lukuisia kertoja, joten keikka ei sinänsä ollut itselle mitenkään erityinen. Hyvä se oli, kuten aina.

Päivän – ja itse asiassa koko Tammerfestin – odotetuin keikka oli omalta osalta lapsuuteni /  nuoruuteni supersuosikki Nylon Beat. Kuvasaldo varsinkin tältä keikalta on kovin laiha, sillä enhän minä nyt kyennyt kunnolla kuvaamaan, kun oli liian kiire laulaa ja tanssia! Vaikka olin useita vuosia elämästäni todella ova Nylon Beat -fani, en ole nähnyt Nylon Beatia keikalla kuin yhden kerran elämässäni. Se oli 1990-luvun loppu ja olin arviolta 12-vuotias. Pääsin ystäväni ja tämän isän kanssa ruotsinlaivalle, ja siellä Nylon Beatin keikalle. Keikan jälkeen jonotin innokkaana nimmareita sekä itselleni että ystävälleni, joka ei uskaltanut tulla nimmareita pyytämään.  Nuo nimmarit ovat edelleen jossain laatikoiden kätköissä vanhempieni luona. Ja se keikka Tammerfesteillä?  Täydellistä, en halunnut sen ollenkaan loppuvan! Tuntui, kuin olisin ollut taas se 12-vuotias lapsi, joka näki maagiset idolinsa lavalla.

Nylon Beatin jälkeen oli vielä luvassa festivaalin ainut ulkomainen vahvistus, tanskalainen Mew. Kuvasin keikan alun pitistä ja kolmen biisin jälkeen kävelin muiden valokuvaajien mukana pois lavan edustalta, ja ketkäs siinä hengailivatkaan lavan lähistöllä: Nylon Beatin Jonna ja Erin! Juttelin hetken naisten kanssa ja sain muistoksi myös fanikuvan, jonka Joanna räpsäisi (kiitos!). Olin tästä fanikohtaamisesta niin häkeltynyt ja innoissani, että oikeasti unohdin Mewn soittavan edelleen lavalla! Sain onneksi suunnattua fokuksen takaisin Mewn keikkaan ja fiilistelin kahden ensimmäisen levyn biisejä, joita tuli aikoinaan kuunneltua hyvinkin paljon. Mewn soittaessa viimeistä biisiä minun oli jo pakko lähteä juoksujalkaa (kirjaimellisesti) kohti rautatieasemaa, jotta ehtisin junaan. Sateesta huolimatta oli mukava Tammerfest, ensi vuonna varmasti taas uudelleen!

Tammerfest_2018-92

Tammerfest_2018-94

Tammerfest_2018-113

Tammerfest_2018-117

Tammerfest_2018-116

Tammerfest_2018-118

Tammerfest_2018-121

Tammerfest_2018-120

Tammerfest_2018-115

Tammerfest_2018-104

Tammerfest_2018-103

Tammerfest_2018-97

Tammerfest_2018-112

Tammerfest_2018-108

Tammerfest_2018-109

Tammerfest_2018-101

Tammerfest 2018, Saturday meant three gigs for me: JVGNylon Beat and Mew.  There was a horrendous rain shower before JVG’s gig but luckily the worst of it ended just a few minutes before they started to play. I’ve seen JVG live before, so the gig wasn’t anything that special to me. It was good, as always. The most anticipated gig of the whole Tammerfest was Nylon Beat. I was a huuuge fan of theirs when I was young and saw them live when I was approximately 12 years old. That gig was such a memorable experience for me -and especially meeting them after the gig and getting autographs – that I still remember it vividly. The Tammerfest gig was perfection, I didn’t want it to end at all! I felt like a 12-year-old kid again.

After Nylon Beat it was time to listen to some foreign music in the form of Mew. I photographed the first three songs from the pit and as I walked away from the front of the stage I saw Nylon Beat’s Jonna and Erin hanging around on the side of the stage.  I got to talk to them for awhile and got a photo of me and them together. I was so stoked about this encounter that I actually forgot that Mew was still playing! I managed to regain focus and watched Mew’s gig almost until the end. I had to leave during the last song because I had a train to catch. Despite the rain this year’s Tammerfest was great and I’ll surely go again next year!

Ei kommentteja

Tammerfest 2018: Perjantai

 

Tammerfest_2018-13

Sanainen arkkuni ammottaa edelleen melko lailla tyhjyyttään, joten turvaudutaan kliseisiin ”lyhyestä virsi kaunis” ja ”annetaan kuvien puhua puolestaan”. Tänä vuonna tieni kävi Tammerfesteille perjantaiksi ja lauantaiksi. Saavuin alueelle suoraan Mikael Gabrielin keikkaa katsomaan. Sen jälkeen vuorossa oli iki-ihana tehomimmi Sanni,  jonka keikan toisen biisin jälkeen taivas repesi järkyttävään kaatosateeseen! Yleisö bailasi kaatosateesta huolimatta, itse sujahdin kamera kaulassa lavan reunalle/alle suojaan kaikkein pahimman sateen ajaksi. Illan kolmas keikka osaltani oli Apulanta,  jota en ole nähnyt elämäni aikana kuin pari kolme kertaa, vuosia vuosia sitten. Tykkään hirveästi bändin uusimmasta singlestä Toinen jumala, ja onneksi sekin kuultiin keikalla. Yhden biisin aikana kuultiin myös lyhyt pätkä Ilonaa (!!!). Varsin upea keikka, ja upeat sen puitteetkin!

Illan viimeisenä lavan otti haltuunsa Tiktak. Tammerfestin keikka oli hetkittäisen paluun kesän 2018 festarilavoille tehneen bändin viimeinen keikka, ja mahtava sellainen. En silloin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ollut koskaan varsinaisesti Tiktakin fani, vaikka muutamasta biisistä tykkäsinkin. Osasin silti lähes kaikista keikalla soitetuista biiseistä vähintäänkin kertosäkeen ja fiilis koko keikan ajan oli  aivan uskomaton! Naisista paistoi yhdessä esiintymisen riemu ja onnellisuus, ja se välittyi myös yleisöön, josta suuri osa oli varmasti odottanut tätä keikkaa sen kymmenen vuotta. Illan paras keikka, aivan mieletöntä naisenergiaa!

Tammerfest_2018-4

Tammerfest_2018-11

Tammerfest_2018-6

Tammerfest_2018-14

Tammerfest_2018-21

Tammerfest_2018-27

Tammerfest_2018-24

Tammerfest_2018-15

Tammerfest_2018-29

Tammerfest_2018-53

Tammerfest_2018-37

Tammerfest_2018-41

Tammerfest_2018-40

Tammerfest_2018-39

Tammerfest_2018-38

Tammerfest_2018-44

Tammerfest_2018-46

Tammerfest_2018-52

Tammerfest_2018-59

Tammerfest_2018-75

Tammerfest_2018-60

Tammerfest_2018-64

Tammerfest_2018-71

Tammerfest_2018-70

Tammerfest_2018-78

Tammerfest_2018-80

Tammerfest_2018-85

Tammerfest_2018-89

Tammerfest_2018-84

Yeah, my brain’s still not really able to form long textual content so I’ll keep this short. This year I went to Tammerfest for Friday and Saturday. First up was Mikael Gabriel and after that Sanni. After two songs into her gig the sky opened and the rain fell, hard. I ran to the side of the stage/under it for cover and stayed there for the worst of the rain shower.  The gig itself seemed to get more fuel from the rain and the audience didn’t care. Or at least they partied through the rain. The third gig for me was Apulanta, whom I haven’t seen in yeeeaars! Actually I’ve only seen them two or three times in my entire life. I really like their new song called Toinen jumala, and luckily they played it.  A huge and the best kind of surprise was when they played a clip of Ilona during another song!  Apulanta’s gig was a really great one! 

Last but not least was Tiktak. The Tammerfest-gig ended their short return to the stages and it was simply awesome.  I was never really a huge fan of Tiktak back in the day but I knew at least the choruses to pretty much all the songs they played. The atmosphere at the gig was just incredible and those women on stage were so overjoyed to be performing together, you could feel it. The best gig of the day, such awesome girl power!

Ei kommentteja