Kohti Varjoa

Huhhei ja hiljainen kesä. Ilman kesäkuukausien festarirumbaa on saanut toki levätä, retkeillä, mitä näitä normaaleja kesäaktiviteetteja nyt onkaan, mutta samaan aikaan elo on tuntunut tyhjältä. Missä hiekkaa täynnä olevat kengät ja nielu, missä editoitavat kuvavuoret, missä kulman takana lymyilevät tutut? Hien ja huudon täyttämät keikat?

Vaikka festarikesä 2020 näytti toukokuussa todella epätoivoiselta, on risukasassa havaittavissa valonpilkahdustakin – Varjo. Oulussa järjestettävä ”Flow’n varjofestivaali” nousee Kuusisaareen tulevana perjantaina ja lauantaina, ja tuo kotimaisia altsutähtiä pohjoisille leveyksille. Varjo on ehditty järjestää vasta yhden kerran vuonna 2017. Tuolloin nimen perässä oli vielä sana festivaali, ja paikkana oli Tukikohta, urbaanin kulttuurin sydän. Seuraavana vuonna tapahtuma oli tarkoitus siirtää Tukikohtaa helpommin saavutettavissa olevaan Oulun keskustaan, Kulttuurikeskus Valveen läheisille kaduille. Valitettavasti pohjoinen sakki ei ymmärtänyt hyvän päälle, sillä lippuja myytiin ennakkoon niin vähän, että festaria ei kannattanut järjestää. Seuraavana vuonna ei oikeastaan edes yritetty.

Vuonna 2020 Varjo on herännyt uudelleen. Sen oli edelleen tarkoitus valloittaa keskustan katualueita block partyn hengessä, mutta tällä kertaa pandemia puuttui peliin. Turvavälien vuoksi tapahtuma on siirretty Kuusisaareen, jossa järjestetään myös mm. Qstock, ja joka sinänsä on kaunis ja mukava paikka veden äärellä, kivenheiton päässä keskustasta. Mutta kyllähän alkuperäinen katujuhlasuunnitelma olisi ollut täydellinen! Kenties se toteutuu ensi vuonna. Vaikka maailman tilanne onkin ollut kaoottinen ja epävarma ja suuret festivaalit ovat loistaneet poissaolollaan, ehkä tämä kaikki teki hyvää pienelle oululaiselle festarille. Yhden päivän liput on myyty loppuun, ja kahden päivän lippuja on enää muutamia jäljellä. Kooltaan Varjo on tänä vuonna Bättre Folkin luokkaa, vaikka puitteet eivät ehkä olekaan ihan niin ikoniset kuin pohjoinen saaristo.

Esiintyjäkaarti sen sijaan on aika ikonen. Alueella on kaksi lavaa, joilla artistit esiintyvät vuorotellen, joten on hyvin helppoa ja mahdollista nähdä KAIKKI – päällekkäisyyksiä ei ole eikä tule. Kun vielä pari vuotta sitten Ruusut ja Maustetytöt eivät riittäneet houkuttelemaan porukkaa tarpeeksi, nyt paikalla tuskin on ketään, joka ei tuntisi kyseisiä bändejä. Tarjonta kattaa folkia Ylva Harun ja Lanain parissa, tanssahtelua Gasellien ja Stepan kanssa, sekä kaikenlaista siltä väliltä. Myös nuorten mies-singer-songwritereiden suhteen ollaan kirkkailla vesillä, tsekkaa vaikka alta.

Viikonlopulle on luvattu kunnon kesäsäätä – nähdäänpä siis Varjossa!

 

Jesse Markin

Teosto-palkittu Jesse Markin on esiintyessään vangitseva, ja luo hyväntuulisuuden kehän ympärilleen. Tätä et halua missata!

 

Lauri Haav

Trendikkään Suomi-r’n’b’n uusimpia tulokkaita on Lauri Haav. Esikoisalbuminsa toukokuussa julkaistua jyväskyläläistä artistia ei ole turhaan tituleerattu Suomen Drakeksi ja mielenkiinnolla odotan, miten tyyppi selviytyy livenä.

 

Olavi Uusivirta

Tarvinneeko tämä tyyppi minkäänlaista esittelyä? Tuskin. Olavin keikat ovat legendoja, joista ei puutu menoa eikä meininkiä.

Ohjelma:

Perjantai

15. PK Keränen & Valtteri Laurell Duo
16. Paleface & Räjähtävä Nyrkki
17. Tiisu
18. Lauri Haav
19. Ursus Factory
20. 22-Pistepirkko
21. Jesse Markin
22. Ruusut
23. Maustetytöt

Lauantai

15. Mariska
16. Ylva Haru
17. Lanai
18. Samuli Putro
19. Stepa & Heimo Ilman Menneisyyttä
20. Plutonium 74
21. Möyhy-Veikot
22. Olavi Uusivirta
23. Gasellit

 

 

Although the festival season 2020 has been so bad it makes you want to cry, there’s always that small ray of light amidst the desperation – Varjo. This small festival has been organised only once before, but I guess despite the pandemic this year we’re lucky, as Varjo brings all the hottest Finnish alternative artist to Oulu next Friday + Saturday. Although it was supposed to conquer the city streets as a sort of block party and not Kuusisaari island (not so far from the city centre either though), I’m still really looking forward to this one and only music festival weekend of 2020. Music is good, weather is good, company is good – what’s not to like? See you there!

Ei kommentteja

Soittolista: Summer Haze

Botanischer Garten_2016-42

Raukeaa, unenomaista fiilistelyä kesähelteisiin soittolistan muodossa.

SUMMER HAZE

Cigarettes After Sex – Nothing’s Gonna Hurt You Baby /  Ben Howard – Hot Heavy Summer / Karen O – Hideaway / Air – Ca Matin La / Juanita Stein – Stargazer / Jenny & Johnny – Switchblade / M.Ward – The First Time I Ran Away / Goldfrapp – Cologne Cerrone Houdini / Charlotte Gainsbourg – Out Of Touch/ Mazzy Star – Ride It On / The Mamas And The Papas – Got A Feelin’ / Belle & Sebastian – Judy And The Dream Of Horses / Isobel Campbell & Mark Lanegan – Honey Child What Can I Do? / girl in red – forget her / Au Revoir Simone – All Or Nothing / Windsor For The Derby – The Melody Of A Fallen Tree / Horsebeach – Beauty & Sadness / Broken Bells – The High Road / The Verve – Space And Time / Still Corners – All I Know / Widowspeak – All Yours / The Doors – Indian Summer / Tori Amos – Rattlesnakes / Coldplay – High Speed / Wild Nothing – Shallow Water / Regina – Lepään Aalloilla / Memoryhouse – To The Lighthouse / She & Him – I Knew It Would Happen This Way 

A languid, dreamy playlist for sweltering summer days.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Festarikesä 2020

Viime aikoina on tehnyt tiukkaa edes miettiä musiikkia. Tuleehan sitä kuunneltua kokoajan, tietenkin, ja uusia julkaisuja pukkaa onneksi usealta taholta (viimeisimpinä esimerkiksi Joensuu 1685 ja Ruusut). Mutta jokin puuttuu. Ja se jokin on festarit.

Festarikesä 2020 oli tarkoitus alkaa kahden viikon päästä Sidewaysilla. Kotimaisista musiikkitapahtumista Ruisrock perui kesän festivaalit ensimmäisenä, ja muut seurasivat pikkuhiljaa perässä sitä mukaa, kun maailmaa ravisuttanut tilanne eteni ja hallitukselta tippui lisäohjeistusta. Korona vaikuttaa tietysti myös muihin tapahtumiin kuin festareihin, ja sen myötä monen artistin, taiteilijan, promoottorin, rivityöntekijän ja vapaaehtoisen kesä on mennyt uusiksi. En itse todellakaan osaa kuvitella kesää ilman festareita! Itkuhan tässä on tullut moneen kertaan.

Yritetääs kuitenkin etsiä niitä positiivisia puolia.

Provinssi2015-199

Ensinnäkin, onhan sekin tietyllä tapaa positiivisuus, että kerrankin kesäloman saa nimensä mukaisesti levätä. Viime kesänä olin seitsemillä festareilla valokuvaamassa ja fiilistelemässä, mistä nautin kyllä suunnattomasti! Mutta onhan se selvä, että kun käyt päivätöissä, on kesälomasi mitta varsin säännöstelty, eivätkä kaikki festarit osu juuri niiden neljän viikon kohdalle. Sekä parisuhteen toista osapuoleta että muita ihmisiä olisi niitäkin kiva ehtiä ja jaksaa nähdä välillä. Ympäri Suomea kulkeminen ja sen jälkeen vapaa-ajalla tuhansien kuvien editoiminen on raakaa työtä. Ja silti kaipaan sitä niin.

Toiseksi, huomisesta alkaen ravintolat aukeavat taas (tietyin ehdoin), ja sitä myötä ehkä pienet keikat pikkuhiljaa valloittavat klubeja. Jo nyt syksylle on buukattu monenlaista settiä osittain korvaamaan festarikeikkojen menetystä. Eli viimeistään kesäkuukausien jälkeen on jotain mitä odottaa, olettaen, että tilanne viruksen kanssa säilyy stabiilina.

Kolmanneksi, kaikki eivät ole peruneet tapahtumiansa. Pessimisti minussa lisäisin lauseen loppuun sanan vielä, mutta yritetään nyt pysyä positiivisina. Esimerkiksi Oulun pienemmistä häppeningeistä elokuiset Varjofestivaali ja Ostarifestari ovat näillä näkymin toteutumassa. Käsitykseni mukaan myös Weekend sekä Blockfest ovat yhä voimissaan. Vain aika näyttää, miten niille käy.

Provinssi2015-198

Helppo tämä kesä ei tule olemaan. Pidetään kuitenkin toisistamme huolta, katsotaan artistien livestreameja kotisohvalta (tai puistossa – hyvistä streameista saa vinkata!) ja koitetaan selvitä tämän yli. Jospa ensi kesänä saisimme nauttia festareista sitten senkin edestä.

Loppuun sunnuntaita piristämään tällä viikolla ilmestyneeltä Ruusujen kakkoslevyltä yksi mielestäni parhaimmista kipaleista. Pidän sormeni ristissä, että näkisin nelikon jälleen livenä Varjofestareilla. Stay safe!

Festival summer 2020 is officially cancelled. Can’t describe how heartbroken I am, despite the fact that travelling around the country, taking thousands of photographs and editing them, whilst managing a day job and a relationship and trying to actually rest, isn’t a light job.

Not all is lost though, and I’m keeping fingers crossed that for example Varjofestivaali will be held in August as planned, and I’ll get to see Ruusut again.

Yes we’ll mourn after the loss of the festival summer, but let’s stay safe and try to keep positive! We’ll enjoy all the live music again next year. <3

Ei kommentteja

Jónsi – Exhale

Jónsin uusi biisi on niin tuore, että sormia polttelee. Kappale muistuttaa meitä hengittämään ja tuo lohtua kaiken koronakaaoksen keskelle. Kauneutta parhaimmillaan, myös visuaalisesti.  Videon on ohjannut yhdessä Jónsin kanssa pääasiallisesti muista ympyröistä tuttu nimi Giovanni Ribisi (joka on aiemmin ohjannut esim. The Killsin Siberian Nightsin).

Just let it go now.

Jónsi’s new track is so fresh my fingers burn. It reminds us to breathe and brings comfort amidst this corona chaos. Beauty at its best – visually as well. The video is directed by Giovanni Ribisi, who we’re accustomed to seeing in a different setting (FYI he’s also directed The Kills’ video for Siberian Nights).

Ei kommentteja

Lanai live

Vaikka keikat on tältä keväältä peruttu, moni bändi ja artisti heittää niitä etänä somen välityksellä. Myös vanhat keikkatallenteet kutkuttelevat (voisikin kaivella vanhaa DVD-kokoelmaa läpi…). Tässä kuitenkin pari uudempaa settiä viime vuodelta. Lanain parissa kesätunnelmaan ja kohti valoa!

 

 

Although gigs are cancelled this spring, many bands and artists play live sets over social media. Any old filmings of live performances interest me as well (should dig up old DVDs…). But here’s something fresher. Let’s get into a summer mood and towards the light, with Lanai.

Avainsanat: , ,
Ei kommentteja

#coronafeels

Maailma on polvillaan ja pysähtynyt pandemian alla. Osalla on nyt aikaa toteuttaa niitä asioita, jotka ovat roikkuneet takaraivossa pitkään. Omalla kohdallani työt ovat siirtyneet etämuotoon, mutta niiden määrä on vakio. Käsissä ei ole yhtäkkiä sen enmpää ylimääräistä aikaa kuin aiemminkaan, eikä elämä ole radikaalisti muuttunut. Kertoo ehkä jotain siitä, millaisena kotierakkona sitä tulee elettyä muutenkin.

Kuitenkin ajattelin kantaa korteni kekoon karanteenista selviämisen saralla. Ensinnäkin, Edu vinkkasi taannoin instassa tästä vanhasta suosikista, joka osuu liiankin hyvin vallitsevaan tilanteeseen. Biisihän löytyy Delay Treesin debyyttipitkästoitolta vuodelta 2010. Uskomatonta, että tästäkin julkaisusta on jo kymmenen vuotta!

Tänään maailman saavutti viesti Adam Schlesingerin kuolemasta. Tyyppi vaikutti aikoinaan Fountains Of Waynessa, jonka Stacy’s Mom -hitti tuo edelleen mieleen lämpimiä muistoja mökkireissuilta vuosien takaa. Schesingerin vei nimenomaan Covid-19 ja sen jälkiseuraamukset. Levätköön hän rauhassa.

Niin kauan, kuin tiukkaa ulkoliikkumiskieltoa ei ole, saa käydä lenkkeilemässä. Treenaan paljon, ja vaikka teen sitä myös sisätiloissa, tilanne on poikinut jotain kummallista – juoksuinnostuksen. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 puolimaratonin. Melkoista! Juoksusoittolistani koostuu pääosin hyväntuulisesta popista ja räpistä, jotta jalat eivät hyytyisi matkalla. Tämäkin klassikko löytyy sieltä. Muita listalle päätyneitä ovat mm. Ylviksen kettuhitti sekä Antti Tuiskun koko loistelias Valittu Kansa. Ja kyllä jaksaa juosta.

Lenkkejä lukuun ottamatta pysytäänhän sisällä, jos suinkin voidaan! Terveyttä kaikille.

The whole World is down on its knees in front of the corona crisis. Some of us might actually have more time on their hands due to being quarantined inside the four walls of their home. My life hasn’t changed much – I’m working from home yes, but still working normal to long hours. Anyway, I’m a hermit, so no big changes there either. I like being home. That said, I of course miss socializing too.

During these troubled times one finds comfort in music. Firstly, it’s been ten years already from Delay Trees’ debut longplay. Can’t believe it! Edu hinted the other day on Instagram about he song Quarantine – it fits today a bit too perfectly. Secondly some sad news from today, as Adam Schlesinger, the guy behind Fountains Of Wayne, has passed away due to Covid 19 complications. Stacy’s Mom will always have a soft spot in my heart.

Last but not least, running has come a part of my life again now that dancing and gym are mostly on hold and there aren’t yet any strict curfews. I always run to something very upbeat and my running playlist consists of both guilty pleasures and plain party songs – Antti Tuisku, Ylvis and this classic The Lonely Island track for example.

Stay inside, stay safe!

Ei kommentteja