Tammerfest 2017: torstai

Tammerfest_2017-11

Tammerfest 2017 alkoi omalta osaltani viime torstaina Sannin keikalla. Saapuessani alueelle sää oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta pientä sadetta ropisi taivaalta keikan aikana. Sannin setti oli sama kuin Provinssissa, joten vieläkään en saanut kuulla Kakara ku Caraa livenä. Sanni oli silti minun silmissä suvereenisti koko illan kuningatar. Pienempää yleisöä huomioitiin Tammerfesteillä ihanasti, sillä erittäin monella keikalla pientä yleisöä päästettiin nauttimaan keikasta aivan lavan eteen – kuulosuojaimet korvilla tietenkin. Sannin jälkeen Ratinan lavan otti haltuunsa Jenni Vartiainen, jonka näin vasta nyt ensimmäistä kertaa livenä. Pidän kyllä Jennin musiikista, mutta olen kuunnellut lähinnä niitä suurimpia hittejä. Sää vaihtui keikan aikana taas aurinkoisesta sateiseen ja oikein rankka vesisade alkoi keikan loppuvaiheessa.
Tammerfest_2017-8
Tammerfest_2017-9
Tammerfest_2017-3
Tammerfest_2017-6
Tammerfest_2017-14
Tammerfest_2017-19
Tammerfest_2017-12
Tammerfest_2017-2
Tammerfest_2017-16
Tammerfest_2017-22
Tammerfest_2017-37
Tammerfest_2017-33
Tammerfest_2017-34
Tammerfest_2017-29
Tammerfest_2017-36
Tammerfest_2017-31
Tammerfest_2017-21
Tammerfest_2017-26
Tammerfest_2017-38
Kiiruhdin Jenni Vartiaisen keikan loputtua sadeviittani suojissa O’Hara’siin, missä soittivat Neiet, Poniajelu sekä Dolls are Creepy. Neiet on kahden naisen – Minnan ja Minnan – muodostama duo, joka soittaa elektronista musiikkia suomeksi laulettuna. Tykästyin kovasti, ja minusta Neiet kuulosti aivan kuin Vesalan ja Eleanooran Rosenholmin risteytykseltä. Souncloudista pääsee kuuntelemaan paria biisiä. Duon vähäeleinen esiintyminen upotti sisään musiikkiin. Neietin jälkeen jatkettiin elektronisella musiikilla eikä laulukielikään vaihtunut, mutta esiintyminen muuttui vaihdikkaaksi ja välispiikeiltään humoristisen viihdyttäväksi. Oli siis vuorossa yhden miehen kolmen markan elektropopiksi kuvailtu Poniajelu. Ystäväni, mies Poniajelun takana, on tuottelias myös muiden projektiensa kanssa, joista uusimmasta on ihan pakko vinkata! Käykää kuuntelemassa lempeän kesäistä Isle of Youthia täällä, suosittelen. Kuulostaa äärimmäisen erilaiselta kuin Poniajelu, mutta pidän valtavasti molemmista. Kolmantena vuorossa oli vielä Dolls are Creepy.
Tammerfest_2017-39
Tammerfest_2017-48
Tammerfest_2017-50
Tammerfest_2017-44
Tammerfest_2017-46
Tammerfest_2017-56
Tammerfest_2017-54
I started my Tammerfest 2017 last Thursday by seeing Sanni. When I arrived at the main festival area the sun was shining and it was very warm. During Sanni’s gig it started to rain a bit and then it stopped for a while. Sanni’s setlist was the same as in Provinssi so I didn’t get to hear Kakara ku Cara live. But Sanni was still the queen of Thursday in my opinion. After Sanni it was time for Jenni Vartiainen to take the stage. It was actually the first time I’ve seen Jenni live. I like her music alright but I’ve only listened to the biggest hits so to say. The rain really started to pour down again at the end of the gig.  

I quickly rushed towards O’Hara’s where NeietPoniajelu and Dolls are Creepy were playing. Neiet was the first of the three to play and sounded to me like a cross between Vesala ja Eleanoora Rosenholm. In other words: very good. Their  performance was very scarce so I really got absorbed in the music. Poniajelu’s performance on the other hand was very energetic and hilarious I should say. My friend, the man behind Poniajelu, is very prolific and I absolutely have to mention his new project called Isle of Youth. Have a listen here! After Poniajelu there was still demand for more electronic music in the form of Dolls are Creepy. 

Ei kommentteja

Kohti Qstockia

Festarikesä senkun jatkuu! Tällä viikolla juhlitaan oululaisen Qstockin 15. juhlavuotta, ja festari myytiin tänä vuonna loppuun ennakkoon nopeammin kuin ikinä. Lukuina luvassa on 32000 kävijää kahdessa päivässä ja yli 60 esiintyjää kuudella lavalla. Lavojen nimet ovat entiset, vaikka tosiasiassa esimerkiksi Kuusisaaren paviljonkia eli Koomalavaa ei ole enää olemassakaan. Kartan mukaan alue on entinen, mutta vähän jännittää, miten juuri maisemoitu Kuusisaari on otettu festarin käyttöön ja miltä se nyt näyttää – ainakin puustoa on sieltä rankattu reilulla kädellä, joten viime vuosien riippumattometsät taitavat olla haave vain. Mutta tilalle on varmasti kehitetty jotain muuta hauskaa.

Meikäläisen voi sitten bongata ainakin seuraavilta keikoilta:

 

Stu Larsen (la 17.00, Koomalava)

Aussipoppari nosti hymyn huulille Provinssissa pari vuotta sitten, ja akkarin kanssa kiertävä heppu kannattaa ehdottomasti tsekata uudelleenkin! Suosittelen vahvasti.

 

Ivory Woods (la 18.00, Oulu-lava)

Oulu-lavan haltuun ottavat vahvasti britpop-henkiset rokkarit kannattaa nähdä livenä. Näin kerran keväällä (kuvat ovat vielä kovon syövereissä, sorry), näen mieluusti uudelleenkin. Harmittavasti menee päälle Miriam Bryantin kanssa, niisk, mutta elämä on valintoja. Joten jos rokkaavat pojat ei kiinnosta, mene tsekkaamaan Miriam. Minä toivottavasti näen hänet joku toinen kerta.

 

Bry (pe 19.00, Koomalava)

Vloggaajana alottaneen irlantilaisen popparin livekunto kiinnostaa, vaikka biiseistä en olekaan vielä aivan varma. Tämän on päällekkäin Apulannan ja Pete Parkkosen kanssa – Peten voin skipata, mutta Apiksen loistavia keikkoja on aina aika ajoin ikävä. Katsotaan, minne tie lopulta vie.

 

Marilyn Manson (pe 23.15, päälava)

Koskaan en ole erityisemmin Mansonista välittänyt, mutta hänellä on hetkensä, enkä ole koskaan nähnyt livenä. Voiko siis jättää välistä? Tuskinpa.

 

JVG (la 23.30, Rytmiranta)

Viikonloppuna esiintyy useita kotimaisia, joiden energisiä livevetoja odotan – Anatude, Sanni, Egotrippi, Pariisin Kevät. JVGn nostan listalle siksi, että heidän slottinsa lauantai-illan viimeisenä esiintyjänä Rytmirannalla ei vaan voi mennä pieleen!

 

This year’s Qstock festival was sold out in advance quicker than ever before. Oulu will be full of 32000 festival goers next weekend, with over 60 bands and artists playing on six different stages. Here are a few of my tips!

Ei kommentteja

Bättre Folk 2017

Selvittyäni muutaman tunnin junamatkan Seinäjoelta Ouluun, hilppasin kotiin vaihtamaan vaatteet ja täyttämään vatsaa murkinalla, jonka jälkeen suunta jatkui parin tunnin bussi- ja lauttareissulla kohti Hailuotoa. Flunssa ei tässä vaiheessa ollut hellittänyt, mutta onneksi tiedossa oli pääosin chillailua, ei niinkään ihmismassojen välissä sompailemista. Bättre Folk -festivaalin parasta antia kun on merellisyys ja rento meininki.

BättreFolk2017-1

Itse festari oli kokenut pari pientä, oleellista muutosta: sijainti oli vaihtunut hotellin viereisestä pehmeästä maastosta muutaman sadan metrin päähän satamaan. Ympäristö oli siis heinikon sijasta asfalttia, joskin meri oli aivan vieressä ja näkymät suoraan auringonlaskun suuntaan. Täten myös alueen kaksi pienehköä lavaa sekä ruokailukojut oli saatu sijoitettua aiempaa laveammin ja johdonmukaisemmin. Ei moittimista, vaikka pidinkin ehkä enemmän ruohikosta ja siitä, että viereinen majakka toi turvaa. Toinen tärkeä seikka oli se, että liput Oulun keskustasta Marjaniemeen ja takaisin kulkeviin busseihin piti ostaa etukäteen. Toki jonkin verran paikkoja oli hankittavissa vielä bussistakin, mikäli tilaa jäi, mutta muuten piti kulkemiset suunnitella ennakkoon. Koin tämän varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä vaikka se vaati festarikävijältä hivenen ennakointia, sai tällä tavalla pienen stressinpoikasen kutistumaan kun tiesi, että ainakin itselle on paikka bussissa, eikä tarvitse vahingossa jäädä viettämään yötään taivasalle saareen. Fiksu toki olisi varannut vaikkapa mökin Hailuodosta koko viikonlopuksi, mutta kätevästihän kotiinkin pääsee bussin kyydillä nukkumaan.

Perjantain keikkalistan aloitti Eevil Stöö. Heti ensalkuun täytyy todeta, että ei todellakaan ole meikäläisen juttu. En ihan ymmärrä. Sen sijaan myöhemmin esiintynyt Kube sai lantion nykimään ja yllätti positiivisesti,  vaikkei sekään nyt ehkä ihan sitä ominta musiikkia ole. Välissä esiintyi Iisa, joka jotenkin sopi kuin nenä päähän aurinkoiseen Hailuotoon. Mielestäni Iisan soolomateriaali ei ole vielä yltänyt Reginan parhaimpien tuotosten rinnalle, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

BättreFolk2017-19

BättreFolk2017-2

BättreFolk2017-4

BättreFolk2017-6

BättreFolk2017-8

BättreFolk2017-11

BättreFolk2017-15

BättreFolk2017-10

BättreFolk2017-17

BättreFolk2017-23

BättreFolk2017-20

BättreFolk2017-21

BättreFolk2017-26

BättreFolk2017-29

BättreFolk2017-31

BättreFolk2017-32

BättreFolk2017-33

BättreFolk2017-34

BättreFolk2017-40

BättreFolk2017-37

BättreFolk2017-39

BättreFolk2017-41

BättreFolk2017-44

BättreFolk2017-45

BättreFolk2017-47

BättreFolk2017-49

Keikkojen välissä oli kirjallisuusohjelmaa, joista tsekkasin Kasper Strömmanin tulevaisuusvisiointeja. Myös Tuomas Kyröä kuuntelin jonkin aikaa. Poikkitaiteellinen ohjelma on persoonallinen lisä festarin ohjelmaan, eikä tunnu yhtään päälleliimatulta kuten joissain tapauksissa. Musiikki ja kirjallisuus ovat samalla viivalla.

Illan pääesiintyjä Reino Nordin otti tuttuun tapaansa lavan haltuun – huonoilla välispiikeillä, mutta hyvillä biiseillä. Yleisö tanssi tai vähintäänkin hytkyi hillitysti ja suli Reinon laulannan alla. En tiedä, kuinka pitkään bileet yöllä jatkuivat, kun itse lähdin mainitulle bussi- ja lauttamatkalle kotiin, mutta veikkaan, että reippaasti aamuun asti.

Sitten kertomuksen surullinen osuus: kaksipäiväiseksi aiottu festarireissuni kutistui lopulta yhteen päivään, kun jo pari päivää hiipinyt flunssa jätti petiin ihan toden teolla. Täten missasin lauantailta mm. Anna Järvisen ja Mikko Joensuun, mikä harmittaa kyllä, mutta tässä elämässä kortit on vähän sellaiset, että mennään terveys edellä. Parempi onni sitten ensi vuonna!

Leppoisan päivän kruunasi mieletön auringonlasku, joka jo pelkästään on Hailuoto-retken arvoinen. Suosittelen! Lisää kuvia Flickrissä.

BättreFolk2017-55

BättreFolk2017-56

BättreFolk2017-53

BättreFolk2017-52

BättreFolk2017-51

BättreFolk2017-50

BättreFolk2017-58

BättreFolk2017-60

BättreFolk2017-65

BättreFolk2017-68

BättreFolk2017-62

BättreFolk2017-67

BättreFolk2017-72

BättreFolk2017-79

BättreFolk2017-81

BättreFolk2017-82

BättreFolk2017-84

BättreFolk2017-87

BättreFolk2017-88

BättreFolk2017-89

After getting through the train trip from Seinäjoki back to Oulu, I had merely an hour to gather my things and head to another trip by bus and ferry to Hailuoto island. The flu hadn’t made any signs of resignation, but luckily Bättre Folk festival is all about chilling by the sea.

This year the festival had a couple of changes compared to earlier – first, the festival area had been transferred from the field next to the hotel to the harbor. So no grass, but asphalt and sea just right next to you. More space and logical positioning of stages and food tents, and I liked the sea element, but maybe the grass field still felt a bit more intimate as a location. Other change was that tickets for the bus rides had to be bought in advance. I liked this one, since it meant that once you had the ticket there was no way you could be left out of the bus and spend the night on the island (unless done on purpose of course).

My gig list for Friday was: Eevil Stöö (Finnish rapper, totally not my thing), Iisa (a lovely lady fitting 100% into the sunny evening, although her solo material has yet to rise to the brilliance of Regina’s finest work), Kube (rapping again, but pretty good in making one’s hips swing) and Reino Nordin, who delivered what was expected – terrible comments in between great songs. Everybody danced, and I don’t know how long the party lasted – until the morning I assume. In between music gigs there were presentations held by Finnish novelists and writers. I love this aspect as it brings a whole uniqueness to the festival, especially when combined with the location.

Unfortunately, my upcoming illness took place after trying to fight it for two days and my second Bättre Folk day was cancelled by staying and sleeping home. Thus I missed for example Anna Järvinen and Mikko Joensuu, but I guess one can’t have all – health comes first. Better luck next year!

A beautiful sunset was the cherry on top of the day – it alone is worth the trip to Hailuoto. More pics from the day at Flickr!

Ei kommentteja

UNKLE feat. Richard Ashcroft – Lonely Soul

Tiedän, että tämä on täysin utopistista toiveajattelua, mutta onhan olemassa pienen pieni mahdollisuus, että Richard Ashcroft soittaa tämän illalla Tammerfesteilla..

Okay I know this is completely wishful thinking but technically there is a small chance that Richard Ashcroft will play this song tonight, right?! 

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Provinssi 2017: torstai toisin silmin

Provinssi2017-2

Torstai on toivoa täynnä, ainakin jos suuntaa heti aamusta junalla Seinäjoelle auringonsäteiden säestämänä. Kesän 2017 Provinssissa ei olisi voinut parempi keli olla. Alice jo raportoikin omasta viikonlopustaan kera osien 1, 2 ja 3, mutta kerratkaamme vielä minun tämän kesän ensimmäistä festaripäivääni.

Aamuinen herätys alkoi stressipäivien jälkeen kurkkukivulla. Of course – tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla, vaikka edes kahden päivän minilomalla. Eikun tropit mukaan ja nokka kohti etelää. Lounaaksi kiinnosti syödä lähinnä sipsejä, kun odottelin Alicea töistä kävelläksemme vehreän hullulan läpi kohti Törnävänsaarta. Ihmisiä ei ollut jonoksi asti, kaikki olivat hyväntuulisia.

Provinssi2017-1

Provinssi2017-7

Provinssi2017-9

Provinssi2017-5

Provinssi2017-4

Keikkailta alkoi Kairon; IRSE!llä, jonka talvisen Oulun keikan missasin jostain mistä lie syystä. Kuulijaa lavalla odotti kunnon progemeininki ja paluu 60-70-lukujen vaihteeseen. Soundi ei kuitenkaan ollut tunkkainen tai ylitsevuotavan retro, vaan kohtalaisen raikas – joskaan ei helppo. Välillä melodiat olivat yksinkertaisempia, välillä niiden ja rytmien kombinaatio kohtalaisen monimutkainen sekä kuulijalle, että varmasti muusikollekin. Viihdyin!

Provinssi2017-13

Provinssi2017-12

Provinssi2017-26

Provinssi2017-19

Provinssi2017-14

Provinssi2017-18

Provinssi2017-24

Provinssi2017-25

Provinssi2017-28

Provinssi2017-30

Provinssi2017-31

Provinssi2017-29

Die Antwoordin näin Provinssissa vuonna 2015, joten tiesin, mitä odottaa – räävittömyyttä, twerkkaavia tanssijoita, Yolandan korkeaakin korkeampaa ääntä ja Ninjan vahvaa otetta yleisöstä. Kaiken sain ja yleisö bailasi mukana (osa ehkä hivenen liikaa nauttineena näin ihmisten joukosta valokuvaavana (koska pitistä kuvaus oli kielletty), toim.huom.). Kuten viimeksikin, pääosin tunnistin ne tunnetuimmat biisit, uusia en juuri lainkaan. Die Antwoordissa tykkäänkin eniten siitä pimeästä livemeiningistä ja hurmoksesta, minkä he saavat aikaan. Kotona tulee harvemmin kuunneltua, paitsi jorausmielessä. Silti keikalla ei mielestäni päästy aivan parin vuoden takaiseen. Vaikuttavina tekijöinä varmaankin silloiset aika olemattomat odotukseni sekä sadesää, jonka keskellä rap-rave-kreisikeikka oli lämmin tuulahdus.

Provinssi2017-32

Provinssi2017-33

Provinssi2017-35

Provinssi2017-38

Provinssi2017-37

Provinssi2017-36

Provinssi2017-34

Provinssi2017-44

Provinssi2017-47

Provinssi2017-49

Provinssi2017-46

Muistan, kun torstain pääesiintyjän paikan napannut The Killers ilmestyi musiikkikentälle debyyttilevynsä voimin. Olin hullaantunut. Ainoa miinus bändissä oli, että he eivät olleet Briteistä – koska kaikkihan me tiedämme, että paras musiikki tulee Briteistä. Anyway. Viime vuosina kuuntelu on ollut vähäistä (mielestäni bändin levyt eivät ole kovin tasaisesti hyviä, vaan raitoja löytyy laidasta laitaan) ja olinkin varma, etten osaa muita kun debyyttilevyn biisit. Osasin lopulta kaikki! Näin sitä pieni ihminen kuvittelee kaikenlaista.

Noh, koska odotuksia ei ollut ja ihan mukiinmenevä helvetin kuuma Brandon Flowers otti yleisön pihtiotteeseensa ja piti aurinkoisella esiintymisellään meidät siellä koko keikan ajan, olin jokseenkin otettu. Missään vaiheessa settiä ei tullut suvantoa, sain kuulla mm. When You Were Youngin, A Dustland Fairytalen sekä tietysti Mr. Brightsiden ja rokkasin minkä siinä vaiheessa vielä flunssaisena jaksoin. Viruksen kipeyttämä kurkku toki käheytyi täysin. Jälkeenpäin en osannut viikkoon kuunnella muuta kuin The Killersiä, sekin kertonee jo keikasta jotain.

Kiitos Provinssi, vaikka retkeni jäikin lyhyeksi tällä erää. Kuten Alicekin kertoi, järjestelyt ruokailuineen toimivat mallikkaasti. Oli siis mukavaa kaikin puolin, tulen taas uudestaan! Lisää kuvia Flickrissä.

Provinssi2017-50

Provinssi2017-51

Provinssi2017-70

Provinssi2017-58

Provinssi2017-56

Provinssi2017-62

Provinssi2017-61

Provinssi2017-64

Provinssi2017-71

Provinssi2017-73

Provinssi2017-69

Provinssi2017-74

Provinssi2017-60

Provinssi2017-76

Provinssi2017-79

Provinssi2017-78

In Finland we have this saying about Thursday being full of hope. Well, if you’re heading towards Seinäjoki and Provinssi festival under a shining sun, it very well may be just that. Alice already recounted her version of the weekend in parts 1, 2 and 3, but here’s my version of my first music festival day of summer 2017.

When you’re a diligent worker, you obviously catch a virus right when you’re about to have a couple of days off to go to festivals. So with a sore throat I hopped on the train and headed South. When Alice got off work we walked to Törnävänsaari to meet happy people shining in the sun. My evening started with Finnish prog band Kairon; IRSE!. The lads really put the crowd through some tough melodies and beats, occasionally giving something more mellow to chew. Although the vibes come from the 60s and 70s, the band’s overall sound isn’t too retro or stinky, but fresh. Me liked it.

South African rap-rave duo Die Antwoord was on our agenda next. I saw them in Provinssi a couple of years ago, so my hopes for this gig were sky high. I knew they’d get the crowd hyped with twerking dancers, Yolanda’s high-pitched voice and Ninja’s tight grasp from his audience. And the crowd did get hyped. To the point where as a photographer it got a bit annoying at points (no photographing from the pit was allowed). I really love the duo’s weird sense of humor and their craziness on stage. At home I rarely listen to them, except maybe when heading for a night out, which meant I didn’t really know but half of the songs. Overall the gig was good, but not as good as in 2015. Maybe then my non-existing expectations and the rain brought that something special to the gig.

Thursday’s main act was The Killers. I remember when they first popped into the music scene and  young June was in love. The only thing wrong about them was that they weren’t from the UK. Because as we know, all the best music comes from the UK. Anyway… I haven’t really been interested in the band for years and was sure I wouldn’t know tunes from any other record than the debut one, but boy I was wrong. I knew all, which was nice.

So, a) I had really no expectations and b) there was that certain vocalist (occasionally playing bass or piano) who, has yes, always been hot but was now hotter than ever, keeping his energy up and sprinkling it all over the crowd. The outcome? I was hooked. I saw and heard Brandon Flowers and the band play When We Were Young, A Dustland Fairytale and Mr. Brightside to mention some. My already raspy throat got a lot worse when I used all my leftover energy to dance and sing through the songs. Afterwards I couldn’t listen to anything else but The Killers for a week. I guess that tells something about the gig.

Thank you Provinssi – although my stay was a short one, I wish to see you yet again! More photos at Flickr.

Ei kommentteja

Kohti Tammerfestia

Tampereen keskustassa järjestettävä kaupunkifestivaali Tammerfest alkaa tänään. Minä olen tänään vielä töissä, mutta huomenna torstaina alkaa neljän viikon kesäloma ja suuntaan heti ensi töikseni Tammerfesteille! Keikkalistani näyttää tällä hetkellä seuraavalta: Sanni, Jenni Vartiainen, Apulanta, Pariisin Kevät, Vesala, Antti Tuisku, Ellinoora, JVG, Mikael Gabriel ja Richard Ashcroft. On kai sanomattakin selvää, että kaikkein eniten odotan Richard Ashcroftia! Kakkos- ja kolmossijalle odotuslistalla nousevat Antti Tuisku ja Sanni.



Today’s the day when Tammerfest – an urban music festival held in the centre of Tampere – starts. I’m still at work but tomorrow I start my summer vacation and I’ll head straight to Tammerfest! I’m planning to see Sanni, Jenni Vartiainen, Apulanta, Pariisin Kevät, Vesala, Antti Tuisku, Ellinoora, JVG, Mikael Gabriel and Richard Ashcroft. Ahscroft is definetely the main event for me, and Antti Tuisku and Sanni come after that. 

Ei kommentteja