MASTER WORKOUT

Aika moni ajatteli taannoin UMK21-livelähetyksen aikana, että miksei me lähetetä Antti Tuiskua Euroviisuihin?? Suomesta kun ei löydy yhtäkään toista tyyppiä, joka voi suvereenisti laulaa kokonaisen EP:n verran tavoitteellisesta treenaamisesta ja sen lieveilmiöistä, hapottavista lihaksista, PT-bisneksestä, voitonhalusta, liikunnan vaikutuksesta mielenterveyteen ja rakkaudesta hummukseen ja chilisoosiin. Yksikään toinen ei voi yhtä vakuuttavasti laulaa samoista asioista vielä livenä koko kansan edessä, maustettuna huikealla tanssishow’lla kuten niin usein aiemminkin. Antsa on nyt uransa uuden nousukauden aikana kertonut tarinoita niiden perinteisten pop-narratiivien lisäksi mm. swagista, hanurista, kirkosta ja lasagnesta. Mitä seuraavaksi?

Siltä varalta, että Master Workout on syystä tai toisesta mennyt ohi, kuuntele se alta. Sopii täydellisesti esim. treeniin.

 

1 kommentti

NIINA – Waiting

”Biisi on omistettu syvissä vesissä käyneille ja sieltä pintaan nousseille. Se kuvastaa sitä vapautumisen hetkeä, kun löydät itsesi tanssilattialta ja tajuat, että toivoa on vielä jäljellä.”

Kuulostaako tutulta? Jokaisella meillä on ne syvän veden hetkemme. Kenties kuluneen vuoden aikana niitä on ollut normaalia enemmän.

Ilmankos NIINAn tuorein single kuulostaakin niin keväiseltä – toivolta, valolta, auringonsäteiltä ja sadepisaroilta vihertävillä koivunlehdillä.

 

NIINA brings dots of hope to the never-ending nightmare, regardless of what the source of the nightmare is. Hang in there!

Ei kommentteja

Blind Channel – Dark Side

Viime viikonloppuna Yle esitti tuttuun tapaansa Uuden Musiikin Kilpailun, jossa valittiin Suomen edustaja Rotterdamin toukokuisiin Euroviisuihin. Viime vuonna viisut sattuneesta syystä peruttiin, ja Aksel Kankaanranta joutui jäämään kotimaan kamaralle. Katsotaan, minkä muodon tapahtuma tänä vuonna saa. Niin sanottu Suomen karsintakisa oli joka tapauksessa entistä ehompi ja spektaakkelimaisempi, mihin osaltaan varmasti vaikutti kulunut, livemusiikin osalta nihkeä, vuosi. Ihmiset kaipaavat musiikkia ja juhlia! Juontajana pop-prinssi Antti Tuisku ei olisi asuvaihdoksineen voinut olla napimpi valinta, ja syntinen aloitusnumero Erika Vikmanin kanssa nosti heti alussa lämmöt kattoon. Huhhuh! Jopa 1,7 miljoonaa suomalaista seurasi suoraa lähetystä, ennätysyleisö siis.

Vaikka tämä postaus lienee vain epämääräistä horinaa kummuten tarpeesta päästä purkamaan musiikkiajatuksiaan pitkästä aikaa, ei alkuperäisenä pointtina suinkaan ollut Euroviisut – vaan pikemminkin UMK:n voittaneen oululaislähtöisen Blind Channelin luomat vibat. Violent pop -termillä bändinsä genreä tituleeraavat rokkarit esittivät Dark Side -nimisen biisinsä hurjalla energialla ja varmoin ottein, hurmaten sekä yleisön että raadin äänet puolelleen. Mutta miksi biisi kuulosti niin hyvältä?

Vastauksena kysymykseen voin antaa kaksi yksinkertaista vastausta – toinen on henkilökohtainen, toinen hieman universaalimpi. Jälkimmäinen ensin: kappaleessa on järjettömän hyvä kertsi. ”Put your middle fingers up / Take a shot, throw it up and don’t stop / I’m, I’m, I’m living that life on the dark side”. Luonnollisesti soljuvat soinnut komppaavat tarttuvaa melodiaa. Popiksi meininki on kenties väkivaltaista, muttei toisaalta liian raskasta myöskään valtavirroille.

Henkilökohtaisempi vastaus liittyy nostalgiaan, kuinkas muuten. Bändi ei suinkaan ole minulle tuntematon, mutta koska meininki on kalskahtanut korvaani turhan paljon 1990-luvun lopun teinivuosiltani, en ole pystynyt tarttumaan tuotantoon, oli se kuinka taidokkaasti tahansa tehty. Jotain on tänä keväänä toisin. Ehkä se on tämä koronavuosi, tai ehkä se on se, että ylioppilaskeväästäni on tasan kaksikymmentä vuotta ja aika on nyt kypsä. Dark Side henkii erittäin vahvasti mm. Linkin Parkia sisältäen sekä melodista että yhden sävelen laulua, räminää, syntikkaa ja loistavia hetkiä yleisön huudatukselle. Yhtäkkiä kaikki tämä kuulostaa todella hyvältä ja tuoreelta. (Toim.huom. Linkin Park on aina kuulostanut hyvältä, mutta sitä jaksaa vain tiettyjä pätkiä kerrallaan.)

Kirsikkana kakun päällä UMK-liveveto vakuutti energisyydellään. Siinä missä Teflon Brothersin alienit hauskuuttivat, Pandora oli pettymys. Oskr kuulosti ihanalta (ok ehkä vähän näyttikin), mutta biisi saatika show ei ollut viisukamaa. Sama päti lähes kaikkiin kokelaisiin. Blind Channel vei muita satanolla – veto oli sopivan erilainen totuttuun viisuhumppaan ja itkuvirsiin verrattuna. Toivotaan, että muukin Eurooppa lankeaa polvilleen toukokuussa.

 

Make nu metal great again!

 

 

A week ago Blind Channel won the Finnish qualification for Eurovision song contest, Uuden Musiikin Kilpailu. The band is no newbie, they’ve been together for ages and released a few albums during the years. They’re not even newbies to me. But somehow this spring they actually sound really, really good. Why?
 
A part of it definitely has to do with the song, Dark Side. It’s hella catchy with a good melody and parts to sing along to. It gives out some serious Linkin Park vibes with strong singing, sort-of-rap parts, heavy guitars, scratching and synthetisizers all in one package. It’s violent pop as the band itself describes the genre, but it’s not too violent for the masses. It’s one of those tunes you can’t get out of your head once it gets there.
 
Secondly, I believe the time is right. It’s been twenty years since my own high school graduation, and for some reason that magical number is enough. Any glimpse of nu metal wouldn’t have sounded this good in spring 2020, nah-ah. 2021 is the key. Or maybe it has something to do with the whole crazy year we’ve all had to go through, who knows.

Whatever the reason is, I hope all of Europe will fall on their knees when these highly energetic lads get on the stage.

Ei kommentteja

DCFC / James Blake

Vuodenvaihde ei ehkä tuonut odotettua käännöstä parempaan (tai muuten vaan toiseen suuntaan), mutta onneksi aina on musiikki. Ja sitäkin voi kierrättää. Tässäpä pari upeaa versiointia maanantaita piristämään – James Blake coveroi joulukuussa Joy Divisionia  ja Death Cab For Cutie tämän vuoden puolella TLC:tä. Nannaa!

Ok, ok, maybe the new year isn’t as bright and as different from 2020 as everyone expected. But there’s always music! Here’s a couple of great covers to take your Monday dullness away – a Joy Division song by James Blake and a version of on of TLC’s biggest hit by Death Cab For Cutie. Sweet!

Ei kommentteja

End of 2 0 2 0

2020 jää historiaan eriskummallisena ja kaoottisena vuotena. Musiikki- ja tapahtuma-ala ovat kärsineet viime kuukausien aikana turhankin reippaasti. Keikkoja ja festareita peruttiin hillitöntä tahtia, ja monilla koko kesä meni uusiksi. Meilläkin livemusiikin kaipuu on älytön! Levyjä toki julkaisiin useitakin mielenkiintoisia, mutta kun viimeiset 12 kuukautta ovat menneet lähinnä selviytymismoodissa, on ollut helpompi turvautua tuttuihin, lohdullisiin vokaaleihin ja jumittua yksittäisiin biiseihin. Kasattiin silti edes ne levyt tämän vuoden top-listoiksi.

Varjo2020-129

 

Alice //  Sattuneesta syystä vuoden 2020 osalta ei tule parhaiden livekeikkojen TOP 10 -listausta, sillä en nähnyt ainuttakaan keikkaa livenä (virtuaalisesti tosin muutaman). Siirrytään siis suoraan vuoden 2020 parhaiden levyjen pariin. Kaikkein eniten luureissani soi  tänä kuluneena vuonna luultavasti Post Malonen Hollywood’s Bleeding  ja Machine Gun Kellyn Hotel Diablo, mutta molemmat levyt julkaistiin jo vuonna 2019. Nyt vituttaa ihan suunnattomasti, etten kuunnellut kumpaakaan artistia vielä tuolloin ja näin ollen missasin myös keikat. Jos Jumalat suovat vuodelle 2021 kyseisten herrojen keikkoja edes jossain päin Eurooppaa niin menen juoksujalkaa (koronaturvallisuus huomioon ottaen). Vuonna 2020 julkaistuista levyistä listalleni päätyi muutama aivan ilmiselvä valinta ja osa on sellaisia, joita vain kuuntelin runsaasti. Monet tänä vuonna julkaistut levyt sen sijaan jäivät erittäin vähäiselle kuuntelulle (esim. Other Lives, Ane Brun, Fleet Foxes, Phoebe Bridgers) tai sitten en saanut aikaiseksi kuunnella uutukaisia alkuunkaan (esim. The Killers, Deftones, Stu Larsen).

 

LEVYT TOP 10 (aakkosjärj.):

Antti Tuisku: Valittu kansa
Keaton Henson: Monument
M: Punainen ovi
Machine Gun Kelly: Tickets To My Downfall
Matt Berninger: Serpentine Prison

Puscifer: Existential Reckoning
Ruusut: Kevätuhri
Taylor Swift: folklore (etenkin the long pond studio sessions)
Taylor Swift: evermore
Woodkid: S16

 

Varjo2020-76

 

June //  Huh, mikä vuosi tosiaan. Laskeskelin keikkoja, joilla olen tänä vuonna ollut, ja niitä on kaksi plus festarit. Siis kaksi kokonaista klubikeikkaa (syksyllä sekä talvella ennen koronaa), ja yhdet pienet mutta sitäkin suloisemmat festivaalit kesähelteillä (Varjon perjantai & lauantai blogissa). Sisällä on suuri kolo, joka pitäisi saada täytettyä. Ehkä ensi vuonna. Toivottavasti ensi vuonna.

Myös uusien levyjen kuuntelu on jäänyt liian vähälle. Suoraan sanottuna olen ollut lopen uupunut paitsi työmäärääni, koko tähän tilanteeseen. Toisille koronan myötä tuli ”ylimääräistä vapaa-aikaa”, jonka on voinut käyttää innostuen kuka mistäkin. Itselläni aikaa ei ole ollut yhtään enempää kuin aiemminkaan, ehkä jopa vähemmän, ja päivät ovat tuntuneet aiempaa kuormittavammilta. Toki pitää olla iloinen, että on töitä. Korona on siltäkin osin vaikuttanut niin moneen asiaan.

Selittelyt sikseen ja asiaan. Muutama tältä vuodelta poimittu levy oli ihan ilmiselvä ja äärimmäisen helppo valinta – uusi Woodkid lunasti sille asetetut odotukset, Sufjan Stevens on yksinkertaisesti nero, ja Antti Tuiskukin onnistui jälleen kerran uudistamaan itsensä. Ruusujen kakkosalbumi oli ihanasti erilainen mutta silti yhtä laadukas kuin debyytti, ja vaikka Nick Caven Idiot Prayer on livelevy eikä varsinaisesti sisällä uutta materiaalia, oli se pakko sisällyttää listalle, sillä kyseinen Alexandra Palacessa soitettu soolokeikka oli livestreaminakin niin ihana, että jätti jälkensä. Top viisi oli siis piece of cake. Viiden muun levyn kohdalla teki vähän tiukkaa tehdä valintoja, ja viivan alle jäi vielä lukuisia kiintoisia albumeita.

 

LEVYT TOP10 (aakkosjärj.):

Antti Tuisku: Valittu Kansa
Ásgeir: Bury The Moon
Jónsi: Shiver

Keaton Henson: Monument
Nick Cave & The Bad Seeds: Idiot Prayer (Nick Cave Alone at Alexandra Palace)
Ruusut: Kevätuhri
SOFA: BFF
Sufjan Stevens: The Ascension
Tame Impala: The Slow Rush
Woodkid: S16

 

Bubbling under: Ólafur Arnalds – some kind of peace, Matt Berninger – Serpentine Prison, Puscifer – Existential Reckoning, M – Punainen Ovi, Stu Larsen – Marigold, Mark Lanegan – Straight Songs Of Sorrow, Bright Lights – Down in the Weeds, Where the World Once Was, Other Lives – For Their Love, The Smashing Pumpkins – CYR, Lanterns On The Lake – Spook The Herd, James Dean Bradfield – EVEN IN EXILE, Grimes – Miss Anthropocene. ETC.

 

Varjo2020-147

Albums 2020

 

Although this year has been a mess, and live music has been almost non-existent, we managed to pull together the albums we liked most in 2020. Like in previous years, we both picked one song from each album on our top 10 lists and compiled them into a Spotify playlist.

Let’s all keep our fingers crossed for a better next year!

Ei kommentteja

Soittolistaviikko: Dark Horizon

Joku saattoi huomata, että soittolistaviikkomme katkesi pahasti kesken. Sitä sattuu. Ei anneta väliin tulleen elämän kuitenkaan häiritä, vaan valutaan vielä syysfiiliksiin! Tässä lisää pimenevien iltojen melodioita eilisen villapaitahyggeilyn päälle. Vanhoja suosikkeja ja tänä vuonna ilmestyneitä tuoreita kipaleita.

 

Berlin-93

Dark Horizon

Glasvegas – Keep Me A Space / Mercury Rev – Nite And Fog / Post Malone – Jonestown (interlude) / Mastodon – White Walker / Ed Harcourt – Drowning In Dreams / Isaiah Firebrace – Know Me Better (acoustic) / Prince Of Assyria – Emotionally Free / Matt Maeson feat. Lana Del Rey – Hallucinogenics / Sufjan Stevens – Death Star / Weyes Blood – Movies / James Blake – Are You Even Real? / blackberry – 1 SIDED LOVE / Gorillaz feat. St. Vincent – Chalk Tablet Towers / Woodkid- Goliath / Maustetytöt – Jos jäisin onnibussin alle / Paperi T feat. Khid, Ringa Manner – Putoaminen / Archive – Bullets / Puscifer – Bedlamite / Slow Club – In Waves / Mark Lanegan – Ballad of A Dying Rover / Matt Berninger – Distant Axis / Woodkid – Horizons Into Battlegrounds

 

 

You might’ve noticed that our playlist week totally came to a halt… Sometimes life gets in the way of things (or in our case – a lot of times) but let’s not let that bother us. Falling (pun intended) into autumn melodies is more than welcome even after a small break. Sweater feelings didn’t really get to you? No worries, here’s something a tad darker – oldies goldies and a bunch of fresh tracks from this year.

Ei kommentteja