Astrid Swan – Luxuries

Tuntuu, että tällä hetkellä niin moni meistä taistelee elämänsä puolesta, tavalla tai toisella. Astrid Swanin uutukainen on loistava muistutus siitä, miten aika ja elämä ovat lopulta meidän suurimmat aarteemme, ja miten arkipäiväisyys voi olla todellista luksusta. Se kertoo elämästä kuoleman reunalla. Kappale on kolmas singlejulkaisu lokakuussa päivänvalon näkevältä D/other-albumilta.

Koitetaan jaksaa vielä.

 

It feels as though each and every one of us is battling with our lives right now. In one way or another. Astrid Swan’s new song tells us about how the most mundane things are eventually luxuries – like time, for example. At some point it will end for all of us. Both the pandemic and our personal struggles make sure we keep balancing on the edge. The song is the third released single from the upcoming new album D/other.

Please try and hang in there, everything will get better soon.

 

Ei kommentteja

Kohti Varjoa

Uskomatonta mutta totta, festarikesä 2021 jatkuu vielä! Tänään perjantaina ja lauantaina Oulun Kuusisaaren nimittäin valtaa Varjofestivaali. Festari järjestetään viimevuotiseen tapaan niin, että turvavälejä ja muuta koronaohjeistusta pystytään noudattamaan, jolloin tapahtuman toteutuminen ei oikeastaan missään vaiheessa ole ollut pahasti vaakalaudalla. Alueelle otetaan sisään siis vain neljäsosa siitä, mitä sinne todellisuudessa mahtuisi. Lisäksi vielä tällä viikolla ohjeistusta on tiukennettu niin, että maskisuositus on vahva ja esim. lavojen edessä olevalle tuhannen ihmisen alueelle ei pääse ilman maskia. Pidetään yhdessä toisistamme huolta!

Maskien lomassa Varjossa keskitytään urbaanin kulttuurin fiilistelyyn piknik-tunnelmalla höystettynä. Luvassa on paikallisten ravintoloiden ruokatarjontaa, taidetta ja myyntikojuja, kaikki lähituotantoajatuksella. Ja tietysti musiikkia. Ulkomaista talenttia edustavat eestiläinen Tommy Ca$h (synkeähköä modernia hiphopia) sekä ruotsalainen The Tallest Man On Earth (bonivermaista tunnelmointia). Niin ikään kotimaisia indie-artisteja löytyy aina Ursus Factoryn railakkaasta menosta herkkään Iisaan, freshiin Ibeen ja yleisöä taatusti viihdyttävään Olavi Uusivirtaan asti. Kuten viimeksikin, musiikki soi kokoajan, kun kaksi päälavaa on sijoitettu vierekkäin ja niillä esiinnytään vuorotellen. Lisänä tänä vuonna on Kuusisaaren päässä kelluva lava, jossa esiintyy paikallisia artisteja sopivissa väleissä.

Ei myöskään unohdeta sunnuntaista Varjo Piknikiä. Ilmaistapahtumassa on keikkoja kaikenikäisille Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 -hengessä, ja lastenlaulujen ohella nauttimaan pääsee mm. Lanaista. Ilta huipentuu Blind Channelin settiin.

Viikonlopuksi on luvattu täydellistä kesäsäätä, joten puitteet ovat jokseenkin otolliset rentoon elokuiseen hengailuun. Nähdään siis Kuusisaaressa! Otetaan kuitenkin vielä muutama ekstratärppi varsinaista festaria silmällä pitäen:

 

M

Minja on tuttu nainen tässä blogissa, mutta onpa ihanaa päästä näkemään hänet livenä pitkästä aikaa! Viime vuonna kolmannen pitkäsoittonsa Punainen ovi julkaissut nainen ei taatusti jätä ketään kylmäksi.

 

Antti Autio

No, suoraan sanottuna en tiedä, voiko kukaan Varjon artisteista jättää kylmäksi. Niin ikään herkkyyttä pienellä poljennolla maustettuna, kelpaa!

 

Saimaa

Poppoo lienee monille tuttu Pyhimyksen kanssa tehdystä yhteislevystä, mutta instrumentaalikin setti on äärimmäisen viihdyttävää. Jälleen kerran lavalla siis aimo kasa taidokkaita muusikoita.

 

Viktoria

Oululainen muusikko yhdistelee jazzia ja hiphopia poppiin. Kuulostaa erittäinkin lupaavalta! Kelluvan lavan ohjelmisto pyörii päälavojen kanssa samaan aikaan, joten tämä menee harmillisesti osittain päällekkäin Saimaan kanssa.

 

Against all odds festival summer 2021 still continues! Varjofestivaali begins today and continues tomorrow. The situation with Covid is taken into account and wearing masks is heavily recommended at all times. In any case, just like last year, Kuusisaari’s capacity isn’t even nearly full, as only 4000 tickets have been on sale instead of the 20 000 which the area can actually hold.

There’s so much to see and hear. Varjo is a festival for urban city culture with local food and shops, dancing, arts and of course music. Above are mentioned some of the bands and artist you can see. Let’s also not forget about Sunday’s free Varjo Piknik, where the whole day is dedicated to Oulu being Europe’s culture capital 2026. During the daytime there are gigs designed especially for small children, in the afternoon there’s f.ex. Lanai. And the evening is topped with Blind Channel.

Hope to see you at Kuusisaari this weekend! It’s supposed to be a warm and sunny weather, so what could be better.

Ei kommentteja

Qstock 2021: Lauantai

Qstock2021-166

Heti alkuun muistutus, että klikatkaa kuvat suuremmaksi Flickrin puolella, niin ei tarvitse tuijotella pikselimössöä! Siellä muutenkin lisää kuvia.

Qstock-lauantai erosi perjantaista kahdella tavalla: a) sade loisti poissaolollaan ja ennuste lupasi illaksi jopa aurinkoa, ja b) olin porteilla aikataulullisesti jopa oikeaan aikaan. Upea Jesse Markin oli aikataululotossa voittanut ehkä sen haastavimman slotin heti ensimmäisenä esiintyjänä, kun samaan aikaan puoliltapäivin päälavalla villitsi Elastinen. Pienehköstä yleisömäärästä huolimatta Jesse bändeineen veti hyvällä intensiteetillä ja fiiliksellä. Tämän tyypin voi nähdä ties kuinka monta kertaa livenä eikä yksikään kerta ole liikaa, aina yhtä mukava seurata talenttia! Yleisö tuntui olevan samaa mieltä, ja tähän kohtaan vinkkinä, että tyypin voi nähdä myös 45 Specialissa tulevana syksynä. Olen itse nähnyt Jessen aina vain festareilla, joten klubikeikka todellakin kiinnostaa. Idan ja Kallen olen niin ikään nähnyt aiemmin pari-kolme kertaa, mutta duona – bändin kanssa en koskaan. En silti jaksanut niin kovasti keskittyä keikkaan. Kaleva-lavalle kuuntelemaan tullut yleisö sen sijaan oli selkeästi tullut paikalla nimenomaan tätä keikkaa varten ja lauloi mukana osaten biisien sanat kuin vettä vaan.

Qstock2021-110

Qstock2021-130

Qstock2021-121

Qstock2021-133

Qstock2021-124

Qstock2021-126

Qstock2021-117

Qstock2021-136

Qstock2021-165

Qstock2021-169

Qstock2021-135

Qstock2021-167

Qstock2021-142

Qstock2021-144

Qstock2021-137

Qstock2021-153

Qstock2021-155

Qstock2021-162

Qstock2021-160

Qstock2021-172

Qstock2021-168

Qstock2021-173

Lauantaipäivään olin aikatauluttanut melkoisen kasan keikkoja, joten laakereilleen ei auttanut jäädä lepäämään. Sirkusteltan valoisuus ankeutti jälleen hieman, mutta kun sen unohti, sai nauttia täysillä Von Hertzen Brothersin kitarailakoinnista. Settiin mahtui muutama vähän spessumpikin veto oululaisten mieliksi. Olipa ihanaa nähdä tämäkin kolmikko jälleen! Toki harmittaa päällekkäin buukatun Yeboyahin missaaminen, mutta tällä kertaa näin. Veljeksiä oli ikävä. Raskaanpuoleisella menolla jatkettiin, kun päälavalla starttaili niin ikään kovasti odottamani Apocalyptica. Kaikista heveimmät biisit eivät ehkä kuulu omiin suosikkeihini, mutta jotain selittämättömän maagista sellossa on. Voisin tuijottaa taidokasta soittoa ihan loputtomiin! Siksi Apo onkin niin mahtava nähdä livenä, vaikka kotisohvalla ei levyä kovin usein pyörimään laittaisikaan. Pojilla (anteeksi pojittelu) on lisäksi joka kerta hyväntuulinen meininki lavalla, ilmeillen toisilleen ja yleisölle ja antamalla itsestään muutakin, kuin vain teknistä soittoa. Bändi on tulossa Ouluun ensi talvena kahteenkin kertaan, joista toinen on kirkkokiertueen pysähdys Oulun tuomikirkossa – sinne olikin pakko ostaa samantien liput. Miettikää nyt! Sellonsoittoa kirkossa!

Sanni on esiintynyt festareiden päälavoilla jo usean vuoden. Olisin ehkä kaivannut jotain tuoretta näkökantaa omalta osaltani (kuten vaikkapa nähdä naisen vaihtelun vuoksi sisätiloissa omalla keikallaan), joten suuntasin mieluummin muualle yleisön yhteislaulun soidessa taustalla. Samoihin aikoihin Cledos villitsi Rytmirannassa. Viimeksi kun olen tyypin nähnyt livenä, oli hän vasta aloittelemassa uraansa. Oli mukava nähdä, että tämän hankalan maailmantilanteenkin aikana artistit voivat kasvaa ja kerätä yhä enemmän yleisöä puolelleen. Kuten ennakkoon mainitsikinkin, Afterego ei tyylillisesti oikein kuulu omalle levylautaselle, mutta kyllähän soittamisesta nauttivia muusikoita on aina ilo seurata lavalla. Tänä vuonna halusin muutenkin mennä festareilla, pitkän tauon jälkeen, puhtaasti keikat eikä kuvaus edellä. Tarrauduin helposti tuijottamaan lavan buugia silloinkin, kun musiikki ei ollut ominta minua. Energia ja into vei niin helposti mukanaan, ja se on parasta!

Qstock2021-179

Qstock2021-191

Qstock2021-194

Qstock2021-187

Qstock2021-199

Qstock2021-184

Qstock2021-189

Qstock2021-175

Qstock2021-202

Qstock2021-203

Qstock2021-208

Qstock2021-204

Qstock2021-206

Qstock2021-209

Qstock2021-210

Qstock2021-242

Qstock2021-244

Qstock2021-235

Qstock2021-237

Qstock2021-228

Qstock2021-229

Qstock2021-232

Kovien kotimaisten jälkeen nautin JC Stewartista, pohjois-irlantilaisesta ”professional sad boy” -muusikosta, jonka laulu ja läpät hurmasivat varmasti kaikki teltassa olleet. Chasing Cars -cover oli upea, mutta niin olivat singer-songwriterin omatkin biisit. Juuri ihanaa melankoliaa kaiken keskelle. En voi mitään muuta kuin suositella.

Jännitys kasvoi, kun festareideni kohokohta eli Sueden keikka lähestyi. Brittipopin uranuurtajien setti alkoi hitaasti hiipien ja huomasi, että nimenomaan kolmen ensimmäisen biisin ajan vähän himmailtiin, jolloin kuvaajille ei annettu juurikaan kättä pidempää. Tosin itseltä meinasi koko kuvaaminen unohtua muutenkin, kun keikka alkoi lemppari B-puolellani Europe Is Our Playgroundilla, jota sattumoisin olin luukuttanut koko alkuviikon (intuitio, hello), ja piti hetki haukkoa henkeään. Keikka koostui muuten pääosin singlelohkaisuista, kuitenkin mukavasti eri aikakausilta aina debyyttijulkaisusta viimesimpään levyyn asti. The Wild Onesin Brett Anderson veti soolona akustisena, ai että. Useaan otteeseen vokalisti koitti villitä yleisöä, joka ilmeisesti lukumäärästään huolimatta tuntui hitaasti lämpeävältä. Encorea varten lavalle palatessaan hän kommentoikin huvittuneena, että nytkö te sitten lämpesittekin. Ei kyllä ole ensimmäinen kerta, kun suomalaiset kuuntelevat biisejä hiirenhiljaa, ja vastaavasti mylvivät ja taputtavat biisien välissä. Andersonin maneerit ja tutut tanssiaskeleet täydensivät laulantaa, joka kuulostaa edelleen samalta kuin alkuaikoina. Keikka oli ensimmäinen bändillekin moneen, moneen kuukauteen, eikä ollut ihan niin hyvä kuin Sidewaysissa, mutta voi pojat olin kaivannut nimenomaan tätä – hurmioitumista ja sydämen pakahtumista, kun vaan tanssii ja laulaa täysillä ja unohtaa ajankulun. Niin ihanaa!

Qstock2021-223

Qstock2021-216

Qstock2021-217

Qstock2021-246

Qstock2021-248

Qstock2021-257

Qstock2021-252

Qstock2021-261

Qstock2021-271

Qstock2021-264

Qstock2021-250

Qstock2021-268

Qstock2021-260

Qstock2021-255

Illan ja koko festareiden lopuksi JVG pisti vielä bileet pystyyn päälavalla. Vaikutti siltä, että koko Oulu oli saapunut paikalle, juhlimaan kaikkia niitä kuukausia, kun ei päässyt keikoille. Samaan aikaan toisenlaisia bileitä veti Suomen Robyn Chisu. Sirkusteltan tunnelma henki Flow Festival -viikonloppujen viimeisiä keikkoja. Pidän siitä, miten Chisun polku iskelmähenkisestä popista on vuosien saatossa kulkenut kohti kokeellisempaa elektronista ydintä. Illan lopuksi räjähtelivät vielä ilotulitteet taivaalla Qstock-perinteiden mukaisesti.

Korona on tietenkin puhuttanut kaikkia, kun niinkin monta ihmistä kokoontuu yhteen paikkaan. Koska perjantaina yleisömäärä oli jokseenkin hillitty, eikä itsellänikään ollut tarvetta päästä millään keikalla kovin eteen, sai turvavälit pidettyä hyvin ja olo oli siltä osin levollinen. Käsidesiä oli alueella hyvin tarjolla, ja kaikilla henkilökunnan edustajilla maskit kasvoilla. Lauantaina maskeja näkyi yleisössäkin paremmin. Ihmismäärä kuitenkin yltyi välillä jopa tungokseen asti ja olen iloinen, että en ollut JVG:n aikana pomppimassa ihmismeressä (vaikka se kovin hauskalta näyttikin). Haastavimmat paikat tulivat vastaan ruokaa jonottaessa ja alueelta poistuttaessa, jolloin portit ja läheiset kävelysillat täyttyivät toistensa niskaan hönkivistä festaroijista. Pandemian kannalta katsottuna riskipaikkoja oli siis varotoimista huolimatta tarjolla, ja altistumisia on tottakai Qstockistakin näin jälkikäteen raportoitu. Sen enempää politikoimatta kannatan ehdottomasti rokotuksia ja hyvää hygieniaa, mutta koska myös mieli on osa ihmisen kokonaisterveyttä, en voisi olla onnellisempi näistä livekeikoista. Tässä kohtaa riski koronaan tuntui pienemmältä pahalta kuin riski menettää elämänilonsa.

Kokonaisuutena festareille osallistuminen tuntuu jälkeenpäin jotenkin unenomaiselta. Ei voi käsittää sitä, että pääsi keikoille ja musiikin pariin! Myöskin artistit olivat selkeästi kaivanneet esiintymistä, eikä kenenkään kasvoilta heijastunut kiertueväsymys tai liian tutut rutiinit. Alueena Qstock oli melko samanlainen kuin ennenkin, lukuun ottamatta Sirkusteltan varsinaista telttaa, ja toimi sinänsä hyvin – joskin olisi toiminut vielä paremmin, jos portteja olisi saatu väljennettyä illalla ihmismassojen poistuessa. Toinen asia, mihin kaipaisin ensi vuonna freesausta, on ruokatarjonta. Ihan Flow’n tasolle ei tarvitse päästä, mutta kyllähän Qstockin ruoat painottuvat usein lihapitoiseen mättöön. Hyvälle ja raikkaalle vegesafkalle olisi taatusti pohjoisessakin kysyntää.

Festarikesäni ei ihme ja kumma pääty tähän, kun Varjofestivaali starttaa huomenna. Sitä ennen ehdin kuitenkin lillua Qstock- ja Suede-kuplassani vielä hetken. Kiitos jälleen kerran Qstock, ensi vuoteen!

Qstock2021-277

Qstock2021-280

Qstock2021-292

Qstock2021-299

Qstock2021-298

Qstock2021-297

Qstock2021-305

Qstock2021-287

Qstock2021-289

Qstock2021-304

Qstock2021-294

Qstock2021-308

Qstock2021-309

Qstock2021-310

Qstock2021-312

Qstock2021-313

 

(First up a reminder again of clicking the pics bigger, so you don’t have to look at the pixel mush. Also, more pics at Flickr as usual.)

Qstock Saturday differed from Friday in two ways: a) it didn’t rain and the weather forecast predicted even actual sunshine for the evening, and b) I arrived at the venue actually in time. Jesse Markin’s slot right after noon wasn’t the easiest one, with Elastinen gathering up people on the main stage. But I love how intense and warm the gig was despite a smallish audience. Of course, Jesse is a true pro and a talent, whom you can see live a dozen times and never get bored. Speaking of which, he’s to be seen in Oulu again in October, at 45 Special. Can’t wait! Ida & Kalle I’ve seen as a duo a few times before, but never with a band. Nevertheless the gig didn’t that much interest me this time, although again, warmness was the word to describe the set. The crowd surely enjoyed their time and knew every song word to word.

I had crammed my schedule so full there was no time for rest – onwards I went. Next up was a dilemma, when Yeboyah & Von Hertzen Brothers were playing a the exact same time. I choose VHB because I’be been missing the lads. We were rewarded with some special tunes and a lot of guitar bliss. So lovely! Keeping up with heavier songs I headed to the main stage to see Apocalyptica, which I looked forward to a lot. I’m not a heavy metal fan and don’t love each and every song, but what I do love is a skilled cellist. That’s why I’ve seen Apocalyptica a bunch of times live already. The guys have a terrific time on stage, being all bad-ass but with lots of smiling and interaction with their crowd. Apparently they’re coming to Oulu again two times during the winter, with the first gig being part of a church tour. Had to buy tickets to that straight away – cellos in church acoustics, hellooo!

Next few acts I just sort of walked through – Sanni is definitely a main stage kind of girl, but I’d like to see her somewhere else for a change; Cledos is not a hundred percent for me, but it was nice to see the hip hop artist had grown out from small stages to bigger ones; and Afterego is a bit too traditional rock ’n roll for me as well, but musicians enjoying themselves is always a pleasure to witness. I guess that was my agenda for the weekend anyway, my eyes fixed onto gigs with great energy and entertainment value, rather than exactly great music (for me). Music was also ahead of photographing, even though the latter is what I enjoy as well. But after all I was at a festival after a long pause and wanted to take things a bit more casually, no stress. At Koomalava JC Stewart was definitely my cup of tea. This Northern Irish singer-songwriter (professional sad boy musician in his own words) was well worth seeing. Hearing Chasing Cars played live for the first time was something (yes a cover but still, I’ve never seen Snow Patrol unfortunately so this was a small substitute), but his own melancholic tunes were so so so lovely as well. Definitely keep his name in your mind for future references!

On the main stage was soon beginning my main gig of the weekend: Suede. These Brit pop pioneers were as brilliant as ever. The set started a bit slow and shy, giving the photographers not that much to work on, but later on turned into a show with Brett Anderson’s familiar dancing manoeuvres. First song played was Europe Is Our Playground, which made me gasp for air since it’s my favourite Suede B-side ever. The set then continued with mostly tracks released as singles, but from different eras from the band debut to the latest releases. Finnish people are known for their introverted souls and it took a while for the crown to warm up, but when so everything was a bliss. This was the first gig for Suede themselves in several months, and not as great as at Sideways a few years earlier, but boy had I missed this! The heart burst, the ecstasy of good music, dancing and singing and getting lost in the moment.

Afterwards I skipped JVG who put on a hell of a party on main stage and went so see Chisu, who reminded me a lot of Robyn and Flow Festival weekends’ final gigs full of dance. I really like how this queen has developed from a radio pop artist towards a bit more electronic and experimental one. As usual, fireworks in the sky were the cherry on top of Qstock weekend and for some, marked the end of summer holidays.

In whole the weekend seems like a dream. Was I really there? Yes, the fear of Covid was lingering and I’m happy I didn’t attend for example the JVG party with thousands of other people (although from far it looked like fun!), but then again, isn’t one’s mental health equally as important as physical one? Not only the audience, but also artists were visibly happy to be playing again. No-one had the face caused by a draining 10-month tour. As an area Qstock was pretty much the same as before, except for Sirkusteltta tent being different like I mentioned before. I’d also like to see some new food options in the future, with fresh vegan dishes instead of meat-based grill food.

A bit surprisingly my festival summer doesn’t end yet, since there’s Varjofestivaali beginning tomorrow. Before that I still have a bit of time to float in my Suede bubble. Thank you Qstock, had a blast! See you next year!

Ei kommentteja

Qstock 2021: Perjantai

On vaikea pukea sanoiksi sitä, miltä tuntuu, kun kahden vuoden tauon jälkeen pääsee isoille festareille. Kansainvälisten artistien äärelle, monituhatpäiseen ihmisjoukkoon. Kun sydän meinaa pakahtua keikalla ja muistaa taas, miten upean kokemuksen livemusiikki voi tarjota ja miten paljon sen poissaolo on vaikuttanut mielenterveyteen. Vuoden 2020 pienemmät keikat ja Varjo-festivaali olivat ihania ja auttoivat jaksamaan, mutta koko vuoden 2021 olen ollut keikattomana. Vihdoin siihen tuli muutos.

Qstock2021-45

Oulussa kahdeksatta kertaa peräkkäin loppuunmyyty Qstock keräsi viikonlopun aikana 40 000 juhlijaa nauttimaan kesän lopusta. Perjantain tauoton sade karsi hieman kävijöitä ja söi tunnelmaa (itselläkin sadevarusteet pettivät täysin, joten useampi tunti meni kuvaten litimärissä kamppeissa kameran temppuilusta puhumattakaan), mutta lauantaina alue oli tupaten täynnä aurinkoisia festarikävijöitä. Tuttuun tapaan keikkatarjonta oli monipuolinen painottuen kotimaiseen, mutta samalla esitellen laajan skaalan eri genrejen edustajia. Monesti ensivilkaisulla ohjelmistoon luulee pelkän listoja hallitsevan suomipopin olevan edustettuna näillä Pohjois-Suomen suurimmilla festivaaleilla, mutta tarkemmalla tutkiskelulla joukosta löytyy myös paljon marginaalisempia helmiä. Juuri tämä on Qstockin suola.

(Tähän väliin muistutus, että koska WP pakkaa kuvia edelleen mahdottomasti, klikatkaa kuvat suuremmaksi Flickrin puolella, olkaa hyvät! Siellä sitten muutenkin lisää otoksia.)

Oma perjantaini alkoi juuri siten, kun festarirutiinit hukanneelta kansalaiselta vaan voi odottaa – olin paikalla portilla kaksi tuntia liian aikaisin. Voi rähmä! Eikun polkaisu takaisin kotiin, välikuolema (ja kahvi ja croissant ja ekojen keikkojen missaaminen), ja uudestaan alueelle. Ihmiset vielä heräilivät koloistaan ja koittivat suojautua katosten alle, kun Ellinoora pikkuhiljaa aloitti vetoaan päälavalla. Ilmeisesti sade aiheutti pieniä teknisiä probleemeja, kun kaiuttimet lakkasivat hetkeksi toimimasta keikan alkupuolella, mutta homma saatiin ratkottua nopeasti ja keikka pääsi jatkumaan. Muuten taivaalta tippuvat pisarat eivät sitten tuntuneetkaan häiritsevän keikan energistä ja lämmintä menoa, ei lavalla eikä myöskään yleisössä. Kaikki olivat janonneet pääsyä musiikin pariin! Ennen Ellinooraa vilkaisin myös sisään vastapäiselle Koomalavalle, jossa Lähiöbotox piti huolen hien virtaamisesta. Jäi oikein harmittamaan, etten nähnyt kyseisestä keikasta kuin lopun! Niin mieletön meininki tuntui jätkillä olevan, huh. Merkitään muistiin: koita nähdä Lähiöbotox livenä jossain pian uudelleen.

Qstock2021-5

Qstock2021-7

Qstock2021-15

Qstock2021-12

Qstock2021-9

Qstock2021-1

Qstock2021-17

Qstock2021-16

Qstock2021-19

Qstock2021-21

Qstock2021-22

Qstock2021-20

Qstock2021-23

Qstock2021-24

Qstock2021-26

Qstock2021-30

Qstock2021-29

Pinkin hattaran jälkeen oli aika tsekata miltä Uusi Rakkaus maistuu (maistui varsin mukiinmenevältä, kiitos vain), ja sen jälkeen pääsinkin telttojen suojaan pariksi keikaksi: ensin superyhtyeeksi tituleeratun Moon Shotin kreisin menon pariin, ja sitten nostalgisoimaan Kemopetrolin kanssa. Moon Shot veti just sellaisella intesiteetillä, kuin vain Disco Ensemble-, Lapko– ja Children of Bodom -taustaisilta muusikoilta voi odottaa. En vieläkään tiedä mitä Ville Malja vetää ennen keikkoja, mutta haluan samaa. Kemopetrol soitti ensimmäistä kertaa yhdessä livenä lähes kymmeneen vuoteen, ja juhlisti samalla viime vuonna 20 vuotta täyttänyttä debyyttiään. Slowed Down soitettiinkin keikalla kokonaan alusta loppuun. Aika oli kohdellut joitakin biisejä huonommin, joitakin paremmin, mutta kokonaisuus kuulosti silti yhtä modernilta ja raikkaalta kuin 2000-luvun alussa, jolloin itsekin näin bändin ensimmäisen kerran livenä. Uuttakin materiaalia on pandemian tuoksinassa syntynyt, joten sen julkaisua sopii odottaa lähitulevaisuudessa. Slowed Down -juhlakiertue jatkuu läpi syksyn ympäri Suomea. Keikkaan löyhästi liittyvää miinusta tuli lähinnä venuesta, sillä valitettavasti maailmantilanteesta johtuen Qstock ei tänä vuonna saanut käyttöönsä legendaarista Sirkus Finlandian telttaa. Sirkusteltta-lavan vaaleat rakenteet eivät kuvaamisen kannalta olleet ontolliset eivätkä antaneet oikeutta kohteelle, kun päivänvalo siivilöityi sisään syöden intiimiä tunnelmaa. Toivottavasti ensi vuonna saadaan pyöreä sirkusteltta jälleen käyttöön. Siellä on ihan oma fiiliksensä, jota ei muiden festareiden muilta lavoilta löydy.

Vesalan tämän kesän livekunnosta olin kuullut pelkästään ylistäviä sanoja, ja samaa voinen sanoa minäkin. Silminnähden iloa pursunnut artisti tiesi mistä naruista vetää ja sai yleisön helposti puolelleen. Hän nimenomaan viihdytti, ja Suomen taitavimpiin lyyrikoihin kuuluvaa Vesalaa on aina ilo kuunnella livenä. Korkeimmissa äänissä apuna käytettiin autotunea tai vastaavaa, mutta tänä päivänä se ei enää hetkauta, vaan on efekti muiden joukossa. Kaikki tietävät, ettei Paula sitä todellisuudessa edes tarvitse.

Qstock2021-31

Qstock2021-39

Qstock2021-37

Qstock2021-32

Qstock2021-43

Qstock2021-41

Qstock2021-44

Qstock2021-3

Qstock2021-18

Qstock2021-54

Qstock2021-48

Qstock2021-57

Qstock2021-62

Qstock2021-72

Qstock2021-60

Qstock2021-47

Qstock2021-73

Sade oli vihdoin tauonnut ja koko Oulu odotti innolla kaupungin ”omien poikien” settiä Qstockin toiseksi suurimmalla lavalla. Blind Channelin violent pop villitsi illan hämärässä kaikenikäistä ja -näköistä yleisöä. Jos energiat olivat katossa lähestulkoon kaikilla päivän keikoilla, niin tässä vaiheessa se katto revittiin irti. Pomppimisen ja energian määrä oli loputonta! Kukaan ei edes osannut kaivata pyroja, jotka jouduttiin perumaan sateen vuoksi. Settiin kuului vanhojen ja uusien omien biisien lisäksi coverit System Of A Downilta ja Anastacialta. Olin odottanut perjantailta ehkä kaikista eniten Blind Channelin kuvaamista, mutta kohtalo puuttui peliin, ja koko päivän sateessa muuten moitteettomasti toiminut kamerani alkoi kenkkuilemaan juuri tässä vaiheessa. Sisältä huurtunut objektiivi aiheutti melko paljon harmaita hiuksia ja vitutuksen tunteita, kun kaikki kuvat olivat enemmän tai vähemmän käyttökelvotonta kuraa. Mutta mikäs sen parempi tapa purkaa ankeaa fiilistä, kuin nauttia räminästä ja nuoruuden energiasta. Merkitään muistiin osa 2: myös Blind Channel olisi ihan kiva nähdä livenä omalla keikallaan.

Illan pääesiintyjä Nightwish palasi Qstockiin muutaman vuoden tauon jälkeen uudella (tällä hetkellä kiertue-) basistilla höystettynä. Luvassa oli taattua sinfonista tykitystä, pyroja, Floor Jansenin korkeita vokaaleja ja suuren maailman tuntua. Valokuvaus ei miltään osalta minulta onnistunut, joten parin biisin jälkeen totesin että ehkä tämä nyt ei ole se bändi jota vapaaehtoisesti jään kuuntelemaan. Diggaajia tuntui riittävän ilmankin meikäläistä. Myös illan viimeisen eli Maustetytöt jätin lopulta väliin, sillä en uskonut keikan tuovan mitään uutta, kun olen Vaalan kasvatit nähnyt jo useaan otteeseen aiemmin (eikä heitä varsinaisesti tunneta energisestä liveshow’sta – mikä tietenkin on koko homman pointtikin). Suuntasin mieluummin kotiin nauttimaan muutaman tunnin yöunista, halusinhan suunnata kaikki paukut seuraavaan päivään ja Suedeen.

Qstock2021-76

Qstock2021-75

Qstock2021-79

Qstock2021-81

Qstock2021-80

Qstock2021-103

Qstock2021-89

Qstock2021-90

Qstock2021-102

Qstock2021-85

Qstock2021-93

Qstock2021-95

Qstock2021-97

Qstock2021-78

Qstock2021-107

Qstock2021-109

 

It’s so hard to put into words what a big music festival feels like after a two-year pause. I never realised how much I missed the feeling of heart burst on a gig or the feeling of a mutual connection between you and a few thousand people. Some smaller events last year helped get me through, but this year has been totally without live music. Until now. The weekend at yet again sold out Qstock festival was pure joy for me and for the 40 000 other festival-goers. Sure, heavy rain made everything wet and even a big gloomy at times on Friday, but on Saturday the sun was shining and it felt like a perfectly normal summer evening. Except for the masks worn, of course.

My day began with a twist when I got to the venue gates two hours too early. Whoops! This is what happens when you don’t have a festival routine anymore. So, back home I went to fuel myself with coffee and came back to Raatti/Kuusisaari around Lähiöbotox’s energetic gig. I saw Ellinoora have fun with the audience despite the rain and continue to check out Uusi Rakkaus from Oulu. After those I had some time to chill in the tents and dry up. Firstly, Moon Shot put Koomalava on fire with an unbelievable force. I don’t know what Ville Malja is taking before gigs, but I want the same. The band consists of members known from Disco Ensemble, Lapko and Children of Bodom, so I guess everything and anything can be expected. Afterwards I went to see Kemopetrol, who are playing some comeback gigs to celebrate their 20-year-old debut album Slowed Down. How nostalgic! And how good most of the tunes still sounded, whoah. The band is touring with the same concept later on this year and some new music is coming out, too. Too bad Sirkusteltta stage wasn’t an actual circus tent like before due to pandemic. Maybe next year we’ll get the familiar round tent back again, since there’s really nothing that can compare to that specific atmosphere.

I’d heard that Vesala has been kickin’ live this year and the rumours were true – she was better than ever. Always a pleasure to see a true talent perform! Soon it was time for our current hopes for new international stars – Blind Channel. I was looking forward to photographing them, but at this point my camera decided it’d had enough from the rain and refused to cooperate. Yes I was upset, but when enjoying the energy of violent pop and masses of people bouncing up and down I forgot about the letdown. Old songs, new songs, covers from System Of A Down and Anastacia. The crowd was eating from the hands of their hometown boys!

My day ended pretty much there. As my camera was not in a good mood, I didn’t think Maustetytöt could bring me anything new at this point (I’ve seen them loads before) and Nightwish isn’t really my cup of tea (watched a couple of songs and yes, they’re HUGE in every way, but just not for me), I decided to head home. After all, Saturday was my main day with Suede to look forward to.

P.S. Remember to click the pictures open to see them in better quality at Flickr! WP is still compressing photos like hell, ugh. Also, more pics at Flickr anyway.

Ei kommentteja

Kohti Qstockin Oulu-lavaa

Vaikka tämän vuoden Qstockiin mahtuu taas niin paljon nannaa musaa kaikenlaisille eri makunystyröille, päätin ottaa pienen hetken käydäkseni läpi Oulu-stagella esiintyviä artisteja. Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungista kun löytyy bändi jos toinenkin ottamaan lavan haltuun.

 

Oulu-lavan viikonlopun starttaa Yoki, joka yhdistää raikkaat pop-melodiat ja kitarat. Juttua vie eteenpäin vokalisti Elisa Koivupuro, ja lopputulos muistuttaa aikalailla 2000-luvun Stellaa.

 

Uusi Rakkaus esittelee meille mielenkiintoista poppia jossain Pariisin Kevään kannoilla. Scandinavian Music Groupin sanoin: Muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta? Namedroppailu ja vertailu sikseen, tämä on Oulu-lavan kiinnostavin akti!

 

Jokrateksen näin Qstockissa pari vuotta sitten. Silloin setin epäsynkkyys aiheutti pienen pettymyksen ja ristiriidan tunteen, kun levytetty tuotanto antoi jotenkin olettaa muuta. Karrikoiramaisia rennonletkeitä elementtejä löytyy edelleen, mutta kokonaisuutena meininki on sittemmin hioutunut ja yksi räpin SM-mestaruuskin otettu haltuun.

 

Metallin ystäville löytyy mm. melodinen ja eri genreistä mausteita ottava Velvet Ocean. Ei ihan istu omaan pirtaani, mutta löytää taatusti oman yleisönsä. Ainakin levyllä kuulostaa siltä, että mahtaako tälle poppoolle pieni Oulu-lava riittäkään?

 

Taneli Reponen Band, eli Taneli Reponen bändeineen = folk-popia Raahesta. Ajoittain turhan paljon suomipopin puolelle menevä pumppu aloittaa Oulu-lavan lauantain line-upin. Livesetti voi sen suomipopmaisuuden lisäksi tuoda esiin ihan toisenlaisen taajuuden.

 

Fernet Undergroundin jossain määrin retromainen tunnelma vastaa siihen kysyntään, minkä nykypäivän siloteltu radiotarjonta on saanut aikaan. Menevää leppoista rokkenrollia. Ihanan aito fiilis, ehdottomasti kannattaa tsekata! Uusi Rakkauden rinnalla Oulu-lavan kiinnostavin.

 

Tämän suomirokimmaksi ei oikeastaan voida päästä. Mikko Ilmarin Spotify- ja radiosoittoja katsottaessa myös yleisö tykkää. Hiottua ja helposti mukana laulettavaa, joten mikäpä siinä!

 

Oulu-lavan viimeistelee Afterego, joka on melkolailla rockin ilmentymä – ei ole pelkoa siitä, etteikö riffejä ja energiaa riittäisi. Ehkä turhan sitä itseään eli rock’n’rollia omaan makuuni, mutta pohjoisen festarikävijöistä löytyy taatusti oma yleisönsä.

 

Oulu stage is a tradition at Qstock – a place for some smaller local bands and artists to show what they’ve got. Here’s a cross section of that specific stage and what it has to offer this weekend, starting today and continuing tomorrow. It seems like there’s definitely something for everyone!

2 kommenttia

Festarikesä, mikä se on?

Käsi ylös, kuka ei jaksa koronavuotta enää?

Päät hajoavat, sairaalat täyttyvät, kulttuuri- ja tapahtuma-ala on mielettömässä ahdingossa täysin syyttä. Ja jälleen kerran tartuntamäärät ovat nousussa.

Loppukevät ja alkukesä on itselläkin mennyt täysin epätoivoisissa palautumisyrityksissä vuodesta, joka on kurittanut päinvastaisella tavalla kuin monella muulla – liiallisella työmäärällä. Ja työn muuttumisella, organisointivastuulla, kaikesta selviämisellä silloinkin, kun oma tiimi ei ole kädenmitan päässä vaan jossain piuhojen toisella puolen.

Jotain hyvää kuitenkin tässäkin kesässä, nimittäin Oulun seudulla ollaan pandemian suhteen perustasolla, ja se tarkoittaa kuin tarkoittaakin FESTAREITA. Toki viime vuonnakin Varjo järjestettiin (postaukset 01 ja 02), sillä siellä pystytään hyvin noudattamaan turvavälejä ja muita rajoitustoimenpiteitä. Mutta suuret, usean kymmenen tuhannen festarit? Kuulostaa utopialta. Vaan kyllä sellaisiakin järjestetään, nimittäin Qstock Oulun Raatissa ja Kuusisaaressa, alkaen huomenna ja jatkuen lauantaina. Hurjaa!

Line-up on varsin perinteistä Qstock-kamaa: iso kasa kovia kotimaisia höystettynä raskaan sarjan edustajilla, rapilla ja indie-helmillä. Omat suurimmat odotukseni kohdistuvat ehdottomasti ikilemppari Suedeen, joka osoitti pari vuotta sitten Sidewaysissa olevansa melkoisessa terässä. Brett Anderson kumppaneineen soittaa vasta lauantai-iltana, mutta  viikonloppuni alkaa huomenna jo aikaisin, sillä Jesse Markin valtaa lauteet jo heti puolenpäivän jälkeen. Takuuvarmaa viihdykettä tiedossa! Apocalyptica on aina ilo nähdä livenä, samoin en malta odottaa näkeväni Blind Channelin valloittavan energian. Uudemmista tuttavuuksista ruotsalainen folk-pop-duo Smith & Tell kuuluu ehdottomasti listalleni. Haastavin päällekkäisyys aikataulussa on lauantai-iltapäivä, jolloin pitäisi päättää meneekö katsomaan Von Hertzen Brothersia, Yeboyahia vai Behmiä. Ihania ongelmia!

Palaan huomenna vielä Oulu-lavan antiin, jossa nähdään paikallisia pienempiä pumppuja esittelemässä kykyjään. Nyt jos koskaan kannattaa ottaa haltuun myös festareiden virallinen soittolista.

 

 

Hands up, who’s fed up with this covid year? Everything’s been a blur and I’ve been feeling extremely unmotivated and exhausted. Considering everything I can’t believe there’s actually A BIG MUSIC FESTIVAL starting tomorrow. Oulu’s own Qstock! That means LIVE MUSIC!!! Seems so surreal.

As usual, Qstock line-up holds quite a bunch of domestic superstars, spiced up with banger metal bands, rappers and cooler-than-cool indie diamonds. Personally there are many I’m looking forward to (a few mentioned above), Suede being definitely priority number one. A couple of years back they put up such a beautiful show at Sideways festival I just can’t wait for Saturday evening!

Tomorrow I’ll take a deeper look into the adventures of Oulu stage, but in the meantime remember to check out the official Qstock Spotify playlist.

Ei kommentteja