Soittolista: Chasing the Rabbit

Täten toivotamme kaikille hyvää pääsiäistä pupu-teemaisen soittolistan kera!

Abandoned Finland_4_2019_21

CHASING THE RABBIT

Ewert and the Two Dragons – The Rabbit / Lac Belot – Pale Moon Rabbit / Porcupine Tree – No Luck with Rabbits / Marilyn Manson – Are You The Rabbit? / UNKLE feat. Thom Yorke – Rabbit in Your Headlights / Florence + The Machine – Rabbit Heart (Raise It Up) Jenny Lewis – Rabbit Hole / Callum Pitt – Rabbits / The Shins – Red Rabbits / The National – Pink Rabbits / Moon Panda – Rabbit / Emiliana Torrini – White Rabbit

We wish you all a happy Easter with a rabbit-themed playlist!

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

The Scenes @ 45 Special

Tänä vuonna kymmenen vuotta kasassa ollut, jo jonkinlaista kulttimainettakin nauttiva oululainen The Scenes kapusi pitkästä aikaa paikallisen (sen ainoan oikean) rock-klubin lauteille eräänä tammikuisena lauantai-iltana. Vuonna 2013 julkaistun debyyttilevynsä jälkeen bändi oli nosteessa, ja sittemmin eritoten Britanniassa on riittänyt vientiä. Pari viime vuotta on ollut hiljaisempaa. On vietetty luovaa taukoa, kerätty ajatuksia, opiskeltu, soitettu muissa kokoonpanoissa. Reilusti Richey Edwardsia kanavoiva basisti on keskittynyt kirjailijauraansa, ja niin edelleen. Nelivitosen keikka oli ensimmäinen yli kahteen vuoteen. Bändi oli tulessa, eikä yhteisestä livesoitannasta ollutta taukoa näkynyt missään.  Neljäs pitkäsoitto on valmisteilla, että sitä odotellessa!

Lisää kuvia Flickrissä.

TheScenes_45special-4

TheScenes_45special-40

TheScenes_45special-29

TheScenes_45special-32

TheScenes_45special-25

TheScenes_45special-20

TheScenes_45special-14

TheScenes_45special-2

TheScenes_45special-38

TheScenes_45special-34

TheScenes_45special-8

TheScenes_45special-23

TheScenes_45special-41

One Saturday night in January his band, which celebrates its 10th birthday this year and has a cult reputation of some sort, climbed up on stage after a long pause at the one and only local rock bar. After their debut in 2013 The Scenes, who are originally from Oulu, were heading to the stars and have since then toured a lot in Britain for example. But for the last couple of years things have been quiet. There has been a creative break, some studying, thought-gathering and playing in other bands. The bassist, who is highly channelling a certain Richey Edwards, has been focusing on his writer’s career. And so on. The gig at 45 Special was the first in over two years. Luckily, the lads were on fire and a pause from playing live was nowhere to be seen. And more luck will follow – a fourth album is in the making.

More pics at Flickr.

Ei kommentteja

Swan & Koistinen & Pallett

Kun kaksi taidokasta, sairauden nimeltä syöpäpaska kanssa elävää, muusikkoa yhdistää voimansa, taiteelliset näkemyksensä ja upeat äänensä, syntyy jotain hätkähdyttävää. Astrid Swan ja Stina Koistinen julkaisivat tovi sitten projektinsa nimissä ensimmäisen singlensä. Kirsikkana kakun päällä biisissä soivat ihanan Owen Pallettin jouset.

Sitten joku keksii, että heitetään koko kolmikko Flow Festivalin lavalle.

Käsi ylös, kuka ei aio jättää tätä keikkaa väliin mistään hinnasta?!

When two talented musicians living with cancer combine their superpowers, artsy visions and beautiful voices, something startling is born. Astrid Swan and Stina Koistinen released their project’s first single a while ago. As a cherry on top, strings by the lovely Owen Pallett have been added to the track.

Then, someone gets an idea to throw the threesome onto a stage at Flow Festival.

There’s no chance I’m not seeing this gig. Who’s with me?!

Ei kommentteja

Lanai – Ship’s Bell

Mihin hurahti kuukausi? Työvuoriin ja loskassa tarpomiseen ehkä. Olen käynyt keikoilla, joille en ole otttanut kameraa mukaan. Olen jättänyt keikkoja väliin, koska jalat eivät ole kantaneet ja päässä on humissut. Olen kuunnellut vanhoja levyjä ja uusia levyjä ja kaikkea siltä väliltä.

Lanain debyytti muun muassa ilmestyi parisen viikkoa sitten. Levyn nimeä kantava Ship’s Bell -kiertue starttasi tällä viikolla Jyväskylästä ja matkaa ympäri Suomea alkukevään ajan. Albumi on täynnä kaihoisia melodioita, jotka kaikuvat muistoja merten takaa. Osa kappaleista suuntautuu toki pohjoiseen havumetsäänkin, mutta päällimmäisenä tunteena ovat tuulessa keinuvat palmujen lehvästöt ja niiden vastapainona jäätyneet järvet ja joet. Muistoja löytyy kaikkialta, minne laiva on matkannut.

Biiseissä on usvaa ja kuulautta, ja sitten jotain kolmatta ainesosaa, johon en aivan saa tartuttua. Ehkä se on taito? Lahjakkuus? Debyyteille harvinaisella tavalla kappaleet nimittäin kuulostavat valmiilta. Myös tuotanto toimii, sillä tässä tapauksessa valmis ei ole synonyymi sliipatulle. Lopputulos ei myöskään kuulosta varsinaisesti rosoiselta tai kotikutoiselta, vaan lämpimältä ja helposti lähestyttävältä. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Follow the Sun on ehdottomasti albumin kepeintä ja popeinta antia. Päähän superhelposti soimaan jäävä kipale antaa toivoa kesäpäivistä, että sellaisia kaiken tämän pimeyden jälkeen vielä tulee. Loppulevy antautuu enemmän melankolialle, ja käytännössä tässä taloudessa on testattu, ettei se varsinaisesti sovi ainakaan pitkille automatkoille, jos tavoitteena on pysyä hereillä ja virkeänä. En sano, että levy olisi unelias – mutta jotain erilaisten tunteiden värittämää rauhaa siinä on. Yhdeksi lemppareistani on noussut loppua kohti kasvava June, 1941.

Jos Lanain tulevat keikat osuvat omaan koti- tai lähikaupunkiisi, suosittelen hankkiutumaan paikalle!

 

20.3. Suistoklubi, Hämeenlinna
21.3. Tenho Restobar, Helsinki
22.3. Kahvila Runo, Tampere
22.3. O’connell’s Irish Bar, Tampere
23.3. Bar Ö, Turku
26.3. Kinokulma, Oulainen
28.3. Raahen Teatteri, Raahe
29.3. Tuba Food & Lounge, Oulu
30.3. Ali-Jarvan Pirtti, Piippola
1.4. Calle-talo, Pyhä

How did a month go by already? Pheeeew.

One thing that’s happened during our unintentional blog break is Lanai’s debut album. Or rather the releasing of a long-awaited record and after that a small tour over Finland. To me, Ship’s Bell carries memories of peaceful palm beaches, frozen lakes and rivers and even our native Northern forests. Wherever the ship has sailed and stopped, that’s where the memories are from.

The songs are misty and clear, with a third ingredient I can’t quite get a grasp on. Talent, maybe? As far as debuts go, they rarely sound as ready as this one. And by ready I don’t mean sleek or plastic, but neither rustic or home-made. It’s warm and easily approached, with the first single Follow the Sun being the most popish and melodic of them all. It really gets stuck in your head (which isn’t a bad thing). The rest of the album is more prone to melancholy and as far as our small household goes, it’s not really ideal for long drives when you need to stay awake and alert. Not saying it’s sleepy either, but there’s peace and calmness in it all. One of my faves is June, 1941, which grows nicely towards the end.

If you have a chance to see Lanai live, I recommend!

Ei kommentteja

Death Cab For Cutie – What Sarah Said

Tänään se koittaa! Nimittäin Death Cab For Cutien keikka Tukholman Cirkuksessa.

Blogia jo muutaman vuoden seuranneet saattavat muistaa, miten olen useaan otteeseen toivonut pääseväni DCFC’n keikalle ja toivonut festarijärjestäjiä tuomaan bändin Suomeen. Olin jo puoliksi luopunut toivosta, että ikinä näkisin tätä must see -bändiä muualla kuin rapakon toisella puolen, mutta ihmeitä näemmä sattuu, ja tänään nautin täy-sil-lä.

Vaikka uudemmat pitkäsoitot eivät ole viehättäneet tippaakaan niin paljon kuin vaikkapa Plans ja Transatlanticism, myös viime vuonna julkaistulta Thank You for Todaylta löytyy herkkuja. Palataan kuitenkin menneisiin, sillä What Sarah Said on yksi niistä, joita eniten toivon kuulevani tänä iltana.

 

P.S. Alice & Junen IG storyn puolelle päivitämme usein klippejä keikoista, niin varmasti tämäniltaisestakin!

 

Today is the day when I finally see Death Cab For Cutie live!

Those who have been familiar with this blog for years now may remember my lust for seeing DCFC live on stage. I’ve been wishing it from festival organizers and the whole Universe. I was almost giving up hope to ever see the band (except maybe in the US), but apparently miracles happen and tonight I will enjoy myself one hundred percent in Stockholm’s Cirkus.

Although the newer albums haven’t rocked my world like Plans and Transatlanticism did, there are still some beauties in last year’s Thank You for Today, for example. Still, What Sarah Said is one of the songs I look forward to most this evening.

 

P.S. At Alice & June’s IG story we usually post some clips of gigs we’ve attended. Some will surely be updated from today’s set as well!

Ei kommentteja

Shakals – Howl Up

Mikä siinä on, että tämä talvi on täynnä kuumaa elektronista musiikkia – kotimaasta? Ruusuja toki on luukutettu koko syksy jo, mutta Dallas Kalevala sai ihan vasta debyyttialbuminsa ulos, ja tällä viikolla Shakals julkaisi herkullisen Howl Up -kipaleen. Biisi muistuttaa minua suuresti jostain, en vain keksi mistä, ja samaan aikaan se kuulostaa täysin omalta itseltään. Tai ehkä se vain muistuttaa siitä tunnelmasta, joka syntyy, kun notkuu ympäri tanssilattiaa siinä vaiheessa iltaa, kun raajat alkavat olla makaronia mutta haluaisi vielä jatkaa auringonnousuun asti.

How come Finland is all of a sudden full of hot electronic acts? Dallas Kalevala just released their debut album and now Shakals have a terrific new tune out. It reminds me heavily of something specific, I just can’t get what. Or maybe it’s just the feeling of swaying around the dance floor with macaroni for legs but a yearning to go on until sunrise. Or maybe it just sounds very much like no-one else.

Ei kommentteja