Varjo 2020: Lauantai

Kesäisen Oulun helteet ajoittuivat tänä vuonna jonnekin muualle kuin heinä-elokuulle, jolloin niistä on totuttu nauttimaan. Varjon lauantai oli kuitenkin ihanan lämmin poikkeus sääntöön. Vapaapäivän kunniaksi tuntui yleisöäkin olevan paikalla kohtalaisesti heti kolmelta, kun Mariska aloitti settinsä. Keikka koostui niin ”uudemman tyylin” kipaleista kuin muutamasta vanhasta riimittelystäkin. Sitten alkoikin folk-putki – ensin Ylva Haru ja sitten Lanai, molemmat omia suosikkejani. Eritoten Ylva Harun aikana teki mieli vain makoilla nurmikolla, katsella ylhäällä lipuvia pilviä ja haaveilla. Lanain aikana keskityin biisien lisäksi vähän enemmän myös kuvaamiseen. Molemmat soittivat myös jokusia uusia kappaleita debyyttilevyjen raitojen lisäksi.

Samuli Putro jatkoi rauhallisten artistien linjaa. En ole koskaan oikeastaan herran tuotannosta välittänyt, vaikka omat Zen Caféni olenkin kuunnellut. Keikka kuitenkin osui jännästi johonkin, eikä varmasti vähiten siksi, että akustisen kitaran lisäksi paikalla oli jousikvartetti Oulun Sinfoniaorkesterista. Putron jälkeen siirryttiin ihan toisille vesille bileitä herättelevän Stepan tahtiin, ja sen jälkeen vielä äärilaitaan superkreisin Plutonium 74’n kanssa. Erilaisia, mutta viihdyttäviä kaikki!

 

Varjo2020-144

Varjo2020-146

Varjo2020-152

Varjo2020-148

Varjo2020-235

Varjo2020-157

Varjo2020-159

Varjo2020-174

Varjo2020-178

Varjo2020-176

Varjo2020-155

Varjo2020-173

Varjo2020-164

Varjo2020-179

Varjo2020-195

Varjo2020-181

Varjo2020-186

Varjo2020-208

Varjo2020-182

Varjo2020-197

Varjo2020-201

Varjo2020-204

Varjo2020-207

Varjo2020-205

Varjo2020-220

Varjo2020-230

Varjo2020-227

Varjo2020-215

Varjo2020-234

Varjo2020-236

Varjo2020-242

Varjo2020-241

Varjo2020-244

Varjo2020-246

 

Aika monelle illan odotetuin taisi olla Olavi Uusivirta. Riehakkaana esiintyjänä tunnettu Olavi ei tälläkään kertaa pettänyt, ja virtaa riitti ihan kaikille jaettavaksi. Keikan kuorrutti mieletön, punaisena tulipallona laskeva aurinko, ja kirsikkana kaiken päällä oli Lanain Tanja Torvikosken kanssa duettona laulettu Nuori ja Kaunis. Ai että! Jostain syystä olen nähnyt Olavi Uusivirran useasti livenä viimeisen kahden vuoden aikana, vaikka sitä ennen en ollut kokenut artistia niin omakseni (hyvistä biiseistä huolimatta), että olisin välttämättä nähnyt yhtään keikkaa alusta loppuun kokonaan. Mutta ei haittaa tämä muutos yhtään.

Olavin jälkeen tutustuin Möyhy-Veikkoja viime hetkellä paikkaamaan tulleeseen Chicken Grassiin. Neworleanslaiseen funkiin kallellaan oleva bändi on ollut kasassa jo huimat parikymmentä vuotta, mutta on nyt vasta julkaisemassa debyyttilevyään. Pitkä historia kuului soitossa, joka oli varmaa ja yhteen sointuvaa. Vastikään julkaistulla singlellä laulava Princess Shaw ei ymmärrettävästi päässyt keikalle rapakon toiselta puolen maailmantilanteen ollessa se mikä se on. Pari päivää festareilla vailla harjoitusta tuntui jo pikkuhiljaa päässä painavalta, joten skippasin Gasellit ja suuntasin yön hämärässä kohti omaa sänkyä.

Varjo oli ihana, juuri sopiva tähän hetkeen ja erittäin kaivattu festarittoman kesän päättäjä.  Vaikka block party sinänsä kiinnostaakin, pidin myös chillistä piknik-meiningistä ja suhteellisen väljästä alueesta. Kuten aiemmin totesinkin, Varjo on järjestetty vain kerran aiemmin vuonna 2017, jolloin paikkana oli Tukikohta, kulttuuritiloiksi muutettu urbaani teollisuusympäristö. Varjo tullaan järjestämään myös ensi vuonna, ja nimenomaan Kuusisaaressa. Yhtäkään artistia ei toki ole vielä julkaistu, mutta Blind Bird -lippuja on jo saatavilla.

Vaikka kaipaan myös niitä massiivisia lempibändejäni ja jopa areenakeikkoja – pienessä Suomessa ainoastaan suurimmat festarit, jos nekään, pystyvät tarjoamaan kansainvälisesti kuumimpia artisteja kattaukseensa – on pienissä festareissa melkein pelkästään hyviä puolia: ei ihmisryysistä, ei liikaa känniääliöitä, kohtuuhintaiset liput ja symppis meininki. Nauttimista ja fiilistelyä aikatauluista stressaamisen ja tungoksesta ahdistumisen sijaan. En siis voi kuin suositella, toivottavasti nähdään ensi vuonna!

P.S. Muista klikkailla kuvat auki parempilaatuisiksi!

 

Varjo2020-250

Varjo2020-248

Varjo2020-254

Varjo2020-262

Varjo2020-269

Varjo2020-285

Varjo2020-289

Varjo2020-291

Varjo2020-271

Varjo2020-294

Varjo2020-266

Varjo2020-302

Varjo2020-300

Varjo2020-301

Varjo2020-306

Varjo2020-308

Varjo2020-311

Varjo2020-328

Varjo2020-332

Varjo2020-314

Varjo2020-326

Varjo2020-323

Varjo2020-322

Varjo2020-330

 

Varjo day 2 was one of the warmest in Oulu this summer (we’ve had really little of proper hot summer days this year, what a bummer). Perfect for spending a Saturday at a festival! As it was a day free for most people, the area was busy right from the start. Again, Finnish artists singing in Finnish, so lazy as I am, can’t bother to babble about them too much. Gonna mention those singing in English though – my folk-favourite Lanai and a newbie to me aka Chicken Grass, a funk band with New Orleans vibes. Best of the evening still might’ve been Olavi Uusivirta, who’s batteries never seem to run out.

Varjo was lovely and just what was needed at this point of this horrific year. Although big festivals have their place – after all only the bigger ones can offer the hottest international acts – and I really miss a lot of my fave bands and even arena gigs, these small festivals are the best. There really are no cons, only pros: no overcrowding, not that much drunken idiots, reasonably priced tickets and a sweet atmosphere. A lot of enjoyable moments instead of stressing about the timetable or getting anxiety from the mob. So I cannot but recommend, hope to see you next year!

P.S. Remember to click on the photos to see them in proper quality!

Ei kommentteja

Varjo 2020: Perjantai

Vuoden 2020 ainoasta festarikokemuksesta on jo kuukausi. Hulluutta, tuntuu ikuisuudelta ja toisaalta muutamalta päivältä. Kun muut festarit on peruttu, onneksi on Varjo, joka osui täydelliseen saumaan jonnekin kesäloman, etäisyyden ottamisen arkeen paluun välille.  Kahden päivän ajan pääsi nauttimaan pitkästä aikaa LIVEMUSIIKISTA, ja voi pojat, miten siitä nautinkaan!!! Ihmiset olivat hyväntuulisia, ja selvästi moni muukin oli kaivannut festareita. Myös sää helli, sillä muutamaa pisaraa lukuun ottamatta saatiin poutaa ja aurinkoa.

(Tässä kohtaa muistutus – WordPress pakkaa kuvia hulluna, joten pliis klikkaa kuvia, niin näet ne Flickrissä muunakin kuin pikselimössönä. Kiitos!)

Varjon oli alunperin tarkoitus kerätä kansaa korttelikekkereihin kaupungin keskustaan. Kuitenkin koska korona ja rajoitukset, niin suljetut kadunpätkät eivät olisi mitenkään riittäneet turvavälien pitämiseen, ja tapahtuma siirrettiin Oulun Kuusisaareen. Kilometri keskustasta, vihreää ja vettä ympärillä – kelpo paikka siis! Ruohokentät mahdollistivat rennon piknik-meiningin, eikä kukaan pingottanut turhaan. Festaroijat enimmäkseen myös ymmärsivät turvavälisuosituksen ja pitäytyivät omissa porukoissaan ympäri aluetta levittäytyneinä. Koko festari oli K-18 ja ainoastaan lavojen edustalla oli alkoholiton alue. Lavoja oli kaksi vierekkäin, jolloin musiikki soljui lähes yhtenään, kun artistit esiintyivät lavoilla vuoron perään. Toisella lavalla sai yhtäaikaisesti tehdä rauhassa roudausta ja soundcheckiä, kun toisella lavalla musisoitiin. Turvavälit unohtuivat ainoastaan iltojen viimeisillä keikoilla, jolloin hurmioitunut ihmismassa asettui hieman tiiviimmin lavan eteen.

Perjantaina päivän ja koko viikonlopun aloitti PK Keränen & Valtteri Laurell Duo, jota fiilistelin kaukaa samalla, kun nautin ruokatarjonnasta. Varsinainen oma päiväni alko Paleface & Räjähtävä Nyrkillä. Letkeää meininkiä sopi kuunnella niityllä istuen. Koska oli arkipäivä, ja monet olivat palanneet lomalta töihin juuri muutamaa päivää ennen, oli alue vielä iltapäivällä hieman tyhjä. Porukkaa kuitenkin tuli sisään tasaiseen tahtiin, ja iltaa kohden ihmisiä oli jo ihan kiitettävästi. Lippuja tuli myyntiin muutama tuhat kumpaakin päivää kohti, ja lähes kaikki liput myös myytiin.’

Varjo2020-65

Varjo2020-2

Varjo2020-7

Varjo2020-6

Varjo2020-15

Varjo2020-12

Varjo2020-10

Varjo2020-9

Varjo2020-16

Varjo2020-14

Varjo2020-20

Varjo2020-18

Varjo2020-27

Varjo2020-31

Varjo2020-23

Palefacen jälkeen oli Kalevauva.fi, jonka hassunhauskat sanoitukset kumpuavat usein vauva.fi-palstan kysymyksistä tai hulluista suomalaisista sanonnoista. Myös Kouvola mainittiin! Vielä Lauri Haavinkin aikana päädyin enimmäkseen istuskelemaan ja nauttimaan rauhassa äänimaisemasta. Lauri Haavin kohdalla kävi oikeastaan vähän kuin pelkäsinkin, eikä tyyppi livenä vakuuttanut ihan niin paljoa kuin levyllä. Toki koronan vuoksi tullut keikkatauko vaikutti varmasti kaikkiin muusikoihin, mutta eritoten aloittelevien artistien kohdalla moiset tauot näkyvät helposti esiintymisvarmuudessa. Jollain tasolla lakoninen tyyli ehkä kuuluukin Lauri Haavilla asiaan, mutta kipinöitä olisin silti kaivannut. Ehkä homma kehittyy tulevaisuudessa, biiseissä kuitenkin on potentiaalia.

Ursus Factory veti omalla tutulla energiallaan yleisön villiksi. Samaan aikaan, kun erilaiset hip hopin ja r’n’b’n maustamat poppibiisit ovat olleet pinnalla jo vuosia, tulee reteä suomirock-duo, joka vetää maton jalkojen alta. Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti kyllä osaavat nostattaa meiningin ties minne, mieletöntä! Seuraavana esiintynyt 22-Pistepirkko meni omalla painollaan. Joukkoon mahtui ilahduttavan monta tuttua melodiaa, vaikka bändi ei koskaan omalla levylautasellani ole pahemmin soinutkaan. Pirkkojen jälkeen oli illan ehkä paras setti, Teosto- ja Emma-palkittu Jesse Markin. Tyyppi oli jälleen livenä yhtä huikea kuin viime vuoden Flow’ssa. Esiintymisessä on niin paljon hyvää mieltä, tunnetta, taidokkuutta, että sitä on todella vaikea käsittää. Tampereen murretta poriseva tyyppi on kansainvälisintä, mitä Suomesta on hetkeen tullut. Ihana, ihana keikka!

Varjo2020-40

Varjo2020-39

Varjo2020-38

Varjo2020-34

Varjo2020-36

Varjo2020-49

Varjo2020-45

Varjo2020-56

Varjo2020-55

Varjo2020-58

Varjo2020-63

Varjo2020-64

Varjo2020-60

Varjo2020-62

Varjo2020-61

Varjo2020-71

Varjo2020-77

Varjo2020-75

Varjo2020-72

Varjo2020-83

Varjo2020-82

Olen nähnyt Ruusut useaan kertaan. Heiltä paras näkemäni setti oli viime vuoden Koiteli Elää! -festivaaleilla, enkä usko, että sitä voi ihan helposti ylittää (tuo #suomenkauneinfestivaali on muuten vielä raportoimatta, hups). Ja ei muuten ylitettykään. Odotin paljon toki Kevätuhri-albumin biisejä, mutta niitä soitettiin yllättävän vähän. Meininki oli silti onnellinen ja riehakas, enkä todellakaan ollut yleisössä ainut, joka ajatteli niin. Tanssijalalla pisti koreaksi yksi jos toinenkin, ja myös bändi selkeästi nautti lavalla olemisesta pitkästä aikaa. Illan viimeinen oli Maustetytöt. Kaksikko oli oma itsensä ja biisit selkeästi ihastuttivat kansaa. Monta kertaa heidät livenä nähneenä en uskonut, että keikka sinänsä toisi enää mitään kovin uutta (uusien biisien lisäksi, siis), joten lähdin jossain vaiheessa hipsimään kotiin. Ensimmäinen päivä pulkassa!

(Niin, ja lisää kuvia Flickrissä as usual.)

Varjo2020-87

Varjo2020-103

Varjo2020-105

Varjo2020-96

Varjo2020-112

Varjo2020-120

Varjo2020-107

Varjo2020-117

Varjo2020-124

Varjo2020-125

Varjo2020-126

Varjo2020-131

Varjo2020-130

Varjo2020-135

Varjo2020-143

Varjo2020-137

Varjo2020-138

 

When festival summer 2020 looked as empty as a black hole (are black holes empty anyway? IDK), we were extremely lucky to have Varjo, the mellow local two-day festival which was organised for the second time, the first one being in 2017. The sunny weekend a month ago gathered a few thousand people each day to enjoy live music and friends after months of self-isolation. Although the event was supposed to take place as a block party in the city centre of Oulu, the Covid-19 restrictions ruled it out and the festival was held in Kuusisaari. Green grass fields were perfect for having a picnic and relishing the atmosphere. People were pretty good at keeping their distances, with a small exception of the last gigs of both evenings. Music sometimes does that to you – you get into a frenzy and forget everything except for the melody and rhythm.

As the festival consisted of only Finnish artists who mostly sing in Finnish, I don’t really feel like writing about them that much in English, but please check out the bolded links above. One artist I have to mention though – Jesse Markin is probably the most international act coming out of this country in a while. The gig was as lovely as at Flow Festival last year, and I loved every second. Best of the day!

P.S. WordPress compresses the photos like hell, so please click on them to get to Flickr and see their true potential. ;)
P.P.S. More shots at Flickr!

Ei kommentteja

Unelmakeikkoja, Osa III

Koronan vuoksi keikkoja ei ole tänä vuonna ollut juurikaan ja kaipuu keikoille & festareille on järjetön. Muistatteko vielä Unelmakeikkoja–listaukset? Niitä on julkaistu aiemmin kaksi osaa (osa I, osa II). Muutama noista keikkaunelmista on jo toteutunut (Radiohead, London Grammar, APC, Ben Howard, Sarah Blasko), mutta uusiakin musiikkirakkauksia on syttynyt sitten viime kirjoituksen. Kolmas osa on siis tarpeen. Listalla on jokaisen artistin/bändin kohdalla mainittu myös ne kymmenen biisiä, jotka haluaisin eniten kuulla livenä. Toivotaan, että ensi vuosi tuo tullessaan terveemmät ajat ja useita unelmakeikkoja.

POST MALONE

Hollywood’s Bleeding. Blame It On Me. Leave. Allergic. Otherside. Stay. Circles. I Fall Apart. A Thousand Bad Times. rockstar.

MACHINE GUN KELLY

Glass House. 27. Rehab. el Diablo. Habits. Hollywood Whore. 5:3666. Death In My Pocket. The Break Up. Wild Boy.

PUSCIFER

The Humbling River. Horizons. The Remedy. Agostina. Telling Ghosts. Green Valley.  Monsoons. Oceans. Momma Sed. The Rapture.

BILLIE EILISH

bad guy. you should see me in a crown. ilomilo. bury a friend. my strange addiction. ocean eyes. all the good girls go to hell. everything i wanted. when the party’s over. six feet under. 

GIRL IN RED

i wanna be your girlfriend. summer depression. forget her. bad idea! dead girl in the pool. i need to be alone. say it. watch you sleep. midnight love. we fell in love in october.

There hasn’t been a whole lot of gigs this year because of the coronavirus and I’m missing gigs & festivals so damn much. Do you still remember those Dream Gigs -lists from way back? There were two parts (part I, part II) and a few of those dream gigs have already become a reality (Radiohead, London Grammar, APC, Ben Howard, Sarah Blasko). I’ve also fallen in love with new music since then so a third part is due. There’s also a list of ten songs I’d like to hear live from each artist/band. Let’s hope next year will bring healthier times and lots of dream gigs.

Ei kommentteja

Kohti Varjoa

Huhhei ja hiljainen kesä. Ilman kesäkuukausien festarirumbaa on saanut toki levätä, retkeillä, mitä näitä normaaleja kesäaktiviteetteja nyt onkaan, mutta samaan aikaan elo on tuntunut tyhjältä. Missä hiekkaa täynnä olevat kengät ja nielu, missä editoitavat kuvavuoret, missä kulman takana lymyilevät tutut? Hien ja huudon täyttämät keikat?

Vaikka festarikesä 2020 näytti toukokuussa todella epätoivoiselta, on risukasassa havaittavissa valonpilkahdustakin – Varjo. Oulussa järjestettävä ”Flow’n varjofestivaali” nousee Kuusisaareen tulevana perjantaina ja lauantaina, ja tuo kotimaisia altsutähtiä pohjoisille leveyksille. Varjo on ehditty järjestää vasta yhden kerran vuonna 2017. Tuolloin nimen perässä oli vielä sana festivaali, ja paikkana oli Tukikohta, urbaanin kulttuurin sydän. Seuraavana vuonna tapahtuma oli tarkoitus siirtää Tukikohtaa helpommin saavutettavissa olevaan Oulun keskustaan, Kulttuurikeskus Valveen läheisille kaduille. Valitettavasti pohjoinen sakki ei ymmärtänyt hyvän päälle, sillä lippuja myytiin ennakkoon niin vähän, että festaria ei kannattanut järjestää. Seuraavana vuonna ei oikeastaan edes yritetty.

Vuonna 2020 Varjo on herännyt uudelleen. Sen oli edelleen tarkoitus valloittaa keskustan katualueita block partyn hengessä, mutta tällä kertaa pandemia puuttui peliin. Turvavälien vuoksi tapahtuma on siirretty Kuusisaareen, jossa järjestetään myös mm. Qstock, ja joka sinänsä on kaunis ja mukava paikka veden äärellä, kivenheiton päässä keskustasta. Mutta kyllähän alkuperäinen katujuhlasuunnitelma olisi ollut täydellinen! Kenties se toteutuu ensi vuonna. Vaikka maailman tilanne onkin ollut kaoottinen ja epävarma ja suuret festivaalit ovat loistaneet poissaolollaan, ehkä tämä kaikki teki hyvää pienelle oululaiselle festarille. Yhden päivän liput on myyty loppuun, ja kahden päivän lippuja on enää muutamia jäljellä. Kooltaan Varjo on tänä vuonna Bättre Folkin luokkaa, vaikka puitteet eivät ehkä olekaan ihan niin ikoniset kuin pohjoinen saaristo.

Esiintyjäkaarti sen sijaan on aika ikonen. Alueella on kaksi lavaa, joilla artistit esiintyvät vuorotellen, joten on hyvin helppoa ja mahdollista nähdä KAIKKI – päällekkäisyyksiä ei ole eikä tule. Kun vielä pari vuotta sitten Ruusut ja Maustetytöt eivät riittäneet houkuttelemaan porukkaa tarpeeksi, nyt paikalla tuskin on ketään, joka ei tuntisi kyseisiä bändejä. Tarjonta kattaa folkia Ylva Harun ja Lanain parissa, tanssahtelua Gasellien ja Stepan kanssa, sekä kaikenlaista siltä väliltä. Myös nuorten mies-singer-songwritereiden suhteen ollaan kirkkailla vesillä, tsekkaa vaikka alta.

Viikonlopulle on luvattu kunnon kesäsäätä – nähdäänpä siis Varjossa!

 

Jesse Markin

Teosto-palkittu Jesse Markin on esiintyessään vangitseva, ja luo hyväntuulisuuden kehän ympärilleen. Tätä et halua missata!

 

Lauri Haav

Trendikkään Suomi-r’n’b’n uusimpia tulokkaita on Lauri Haav. Esikoisalbuminsa toukokuussa julkaistua jyväskyläläistä artistia ei ole turhaan tituleerattu Suomen Drakeksi ja mielenkiinnolla odotan, miten tyyppi selviytyy livenä.

 

Olavi Uusivirta

Tarvinneeko tämä tyyppi minkäänlaista esittelyä? Tuskin. Olavin keikat ovat legendoja, joista ei puutu menoa eikä meininkiä.

Ohjelma:

Perjantai

15. PK Keränen & Valtteri Laurell Duo
16. Paleface & Räjähtävä Nyrkki
17. Tiisu
18. Lauri Haav
19. Ursus Factory
20. 22-Pistepirkko
21. Jesse Markin
22. Ruusut
23. Maustetytöt

Lauantai

15. Mariska
16. Ylva Haru
17. Lanai
18. Samuli Putro
19. Stepa & Heimo Ilman Menneisyyttä
20. Plutonium 74
21. Möyhy-Veikot
22. Olavi Uusivirta
23. Gasellit

 

 

Although the festival season 2020 has been so bad it makes you want to cry, there’s always that small ray of light amidst the desperation – Varjo. This small festival has been organised only once before, but I guess despite the pandemic this year we’re lucky, as Varjo brings all the hottest Finnish alternative artist to Oulu next Friday + Saturday. Although it was supposed to conquer the city streets as a sort of block party and not Kuusisaari island (not so far from the city centre either though), I’m still really looking forward to this one and only music festival weekend of 2020. Music is good, weather is good, company is good – what’s not to like? See you there!

Ei kommentteja

Soittolista: Summer Haze

Botanischer Garten_2016-42

Raukeaa, unenomaista fiilistelyä kesähelteisiin soittolistan muodossa.

SUMMER HAZE

Cigarettes After Sex – Nothing’s Gonna Hurt You Baby /  Ben Howard – Hot Heavy Summer / Karen O – Hideaway / Air – Ca Matin La / Juanita Stein – Stargazer / Jenny & Johnny – Switchblade / M.Ward – The First Time I Ran Away / Goldfrapp – Cologne Cerrone Houdini / Charlotte Gainsbourg – Out Of Touch/ Mazzy Star – Ride It On / The Mamas And The Papas – Got A Feelin’ / Belle & Sebastian – Judy And The Dream Of Horses / Isobel Campbell & Mark Lanegan – Honey Child What Can I Do? / girl in red – forget her / Au Revoir Simone – All Or Nothing / Windsor For The Derby – The Melody Of A Fallen Tree / Horsebeach – Beauty & Sadness / Broken Bells – The High Road / The Verve – Space And Time / Still Corners – All I Know / Widowspeak – All Yours / The Doors – Indian Summer / Tori Amos – Rattlesnakes / Coldplay – High Speed / Wild Nothing – Shallow Water / Regina – Lepään Aalloilla / Memoryhouse – To The Lighthouse / She & Him – I Knew It Would Happen This Way 

A languid, dreamy playlist for sweltering summer days.

Avainsanat: ,
Ei kommentteja

Festarikesä 2020

Viime aikoina on tehnyt tiukkaa edes miettiä musiikkia. Tuleehan sitä kuunneltua kokoajan, tietenkin, ja uusia julkaisuja pukkaa onneksi usealta taholta (viimeisimpinä esimerkiksi Joensuu 1685 ja Ruusut). Mutta jokin puuttuu. Ja se jokin on festarit.

Festarikesä 2020 oli tarkoitus alkaa kahden viikon päästä Sidewaysilla. Kotimaisista musiikkitapahtumista Ruisrock perui kesän festivaalit ensimmäisenä, ja muut seurasivat pikkuhiljaa perässä sitä mukaa, kun maailmaa ravisuttanut tilanne eteni ja hallitukselta tippui lisäohjeistusta. Korona vaikuttaa tietysti myös muihin tapahtumiin kuin festareihin, ja sen myötä monen artistin, taiteilijan, promoottorin, rivityöntekijän ja vapaaehtoisen kesä on mennyt uusiksi. En itse todellakaan osaa kuvitella kesää ilman festareita! Itkuhan tässä on tullut moneen kertaan.

Yritetääs kuitenkin etsiä niitä positiivisia puolia.

Provinssi2015-199

Ensinnäkin, onhan sekin tietyllä tapaa positiivisuus, että kerrankin kesäloman saa nimensä mukaisesti levätä. Viime kesänä olin seitsemillä festareilla valokuvaamassa ja fiilistelemässä, mistä nautin kyllä suunnattomasti! Mutta onhan se selvä, että kun käyt päivätöissä, on kesälomasi mitta varsin säännöstelty, eivätkä kaikki festarit osu juuri niiden neljän viikon kohdalle. Sekä parisuhteen toista osapuoleta että muita ihmisiä olisi niitäkin kiva ehtiä ja jaksaa nähdä välillä. Ympäri Suomea kulkeminen ja sen jälkeen vapaa-ajalla tuhansien kuvien editoiminen on raakaa työtä. Ja silti kaipaan sitä niin.

Toiseksi, huomisesta alkaen ravintolat aukeavat taas (tietyin ehdoin), ja sitä myötä ehkä pienet keikat pikkuhiljaa valloittavat klubeja. Jo nyt syksylle on buukattu monenlaista settiä osittain korvaamaan festarikeikkojen menetystä. Eli viimeistään kesäkuukausien jälkeen on jotain mitä odottaa, olettaen, että tilanne viruksen kanssa säilyy stabiilina.

Kolmanneksi, kaikki eivät ole peruneet tapahtumiansa. Pessimisti minussa lisäisin lauseen loppuun sanan vielä, mutta yritetään nyt pysyä positiivisina. Esimerkiksi Oulun pienemmistä häppeningeistä elokuiset Varjofestivaali ja Ostarifestari ovat näillä näkymin toteutumassa. Käsitykseni mukaan myös Weekend sekä Blockfest ovat yhä voimissaan. Vain aika näyttää, miten niille käy.

Provinssi2015-198

Helppo tämä kesä ei tule olemaan. Pidetään kuitenkin toisistamme huolta, katsotaan artistien livestreameja kotisohvalta (tai puistossa – hyvistä streameista saa vinkata!) ja koitetaan selvitä tämän yli. Jospa ensi kesänä saisimme nauttia festareista sitten senkin edestä.

Loppuun sunnuntaita piristämään tällä viikolla ilmestyneeltä Ruusujen kakkoslevyltä yksi mielestäni parhaimmista kipaleista. Pidän sormeni ristissä, että näkisin nelikon jälleen livenä Varjofestareilla. Stay safe!

Festival summer 2020 is officially cancelled. Can’t describe how heartbroken I am, despite the fact that travelling around the country, taking thousands of photographs and editing them, whilst managing a day job and a relationship and trying to actually rest, isn’t a light job.

Not all is lost though, and I’m keeping fingers crossed that for example Varjofestivaali will be held in August as planned, and I’ll get to see Ruusut again.

Yes we’ll mourn after the loss of the festival summer, but let’s stay safe and try to keep positive! We’ll enjoy all the live music again next year. <3

Ei kommentteja