#TBT: Satasiaa

Annan lanseeraamassa throwback thursday -hengessä katsotaan tälläkin tontilla hitusen taaksepäin.

Vajaat neljä vuotta sitten pienessä blogipiirissämme pyöri haasteena sadan omakohtaisen faktan kirjoittaminen. Tai eihän se mikään haaste ollut – kaikkihan omasta itsestään tykkäävät kirjoittaa. Minä ainakin.

Sata juttua sain heinäkuussa 2010 kasaan. Nyt niiden lukeminen tuntuu vaikealta, osa tuosta vuodesta kun ei ollut minulle helpointa aikaa. Nykyisissä ikäkriiseissä ikkuna 25-vuotiaan itseni sisälle on kuitenkin aika hieno mahdollisuus. Tehdäänpä siis listaan päivitystä — mikä on muuttunut, mikä ei?

1. Moi oon Jyri. (Catchphrase ennen kaikkea.)

2. Olen syntynyt joulukuun 11. päivä vuonna 1984, kello 13:27. (Edelleen.)

3. Olen koulutukseltani medianomi, ammatiltani luova suunnittelija ja yrittäjä. (Vahva sama.)

4. Olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa, museo-oppaana, Työvoima- ja Elinkeinokeskuksen kirjaajana ja flash designerina. Toisen kouluvuoden jälkeen olen tehnyt vain alan töitä – tai ollut niitä tekemättä. (CV checks out.)

5. Työni sisältää pääasiassa konsepti-, www- ja tekstisuunnittelua. Käytännössä teen aika paljon koodausta, mikä tullee toivottavasti tulevaisuudessa siirtymään taka-alalle. (Nykyään edelleen sitä koodaustakin, mutta vähän mukavammissa merkeissä. Nykyään pääosin graafista suunnittelua.)

6. Työnkuvassani on monesti kyse ongelmanratkonnasta, mutta en pidä siitä käytännössä yhtään. Olen enemmän luoja (eh) kuin korjaaja. (Ongelmia pitää ratkoa edelleenkin, mutta kiikkulauta on kääntynyt oikeaan suuntaan. Saan luoda niin paljon kuin vain ehdin.)

7. Haluaisin kirjoittaa aika paljon enemmän. Visuttelu kiinnostaa myös, mutta sen pysyminen vapaa-ajalla riittää myös, ainakin toistaiseksi. (Kirjoittaminen nykyraameissa riittää oikein hyvin. Aina joskus leikittelen ajatuksella, että kirjoittaisin fiktiota — mutta juuri mitään en ole asialle tehnyt. Visuttelu on nykyään isoin työroolini, mistä olen onnellinen.)

8. Muutamia vuosia sitten podin aika syvää ammatillista kriisiä siitä, että olen heittänyt kaiken lahjakkuuteni hukkaan. Nykyään tuo on alkanut helpottamaan. (Tämän voisi nyt toistaa sanasta sanaan.)

9. En halua tehdä muuta kuin luovaa työtä. Arvostan oikeita ammatteja hirveästi, mutta muulle alalle en itse menisi – eikä minulla olisi muualle mitään annettavaakaan. (Edelleen sama ylimielinen asenne jatkuu. Haluaisin kuitenkin päästä tekemään jotain myös ihan omin käsin. Ihan itselle.)

10. Haluan olla hyvä monessa jutussa, mutta minua ei kiinnosta olla paras missään. Haluan olla kolmen ja puolen tähden l’uomo universale. (Ihan hyvä provo ja sen allekirjoitan edelleen. Nykyään olen kuitenkin vähän kunnianhimoisempi. Neljän tähden?)

11. Elämäni tarkoitus on tehdä ja kokea mahdollisimman paljon siistejä juttuja. (”Siistejä” voisi olla nykyään ”tärkeitä”.)

12. Siisti ja kiva tuntuvat muutenkin olevan elämäni ohjenuoria. (Siisti? Mitämäoon25?)

13. Olin lukion loppuun asti koulussa hyvä – tekemättä ikinä hirveästi töitä. (En tehnyt hirveästi töitä, mutta keskityin asioihin.)

14. Olen muutenkin elänyt jotenkin naurettavan helppoa elämää. Viime aikojen köyhyys on ollut oikeastaan ainoita koettelemuksia ja siksi tuntunutkin ehkä juuri niin vaikealta. (Tuon ajan tiukkuus oli oikeasti aika tiukkaa. Palkasta ei ollut ikinä mitään tietoa, enkä oikein mistään osannut tai halunnut kysyä apua. Pehmoista elämää saa nykyään elellä, ainakin tuohon verrattuna.)

15. Olen syntynyt Hankasalmella ja elellyt 19-vuotiaaksi asti Keski-Suomessa. (Jep.)

16. Tamperelainen olen ollut nyt kuusi vuotta. Huh. (Tamperelainen ehdin tuon jälkeen olemaan tasan yhden vuoden. Jutun kirjoitin 27.7. 2010. Helsinkiin muutin 27.7.2011. Aika hauskaa.)

17. Olen kasvanut maalla, mutta muuttunut aika puhdasveriseksi kaupunkilaiseksi. En välittäisi asua pienemmällä paikkakunnalla kuin Tampereella. (En välittäisi asua pienemmällä paikkakunnalla kuin Helsingissä. Tampere on edelleen ihana, mutta ainakaan nyt se ei tunnu mahdolliselta.)

18. Helsingillä on varattuna rooli elämässäni. Samoin ehkä Tukholmalla. Ja Berliinillä. Tampereella kuitenkin vielä ainakin hetken. (Täsmää.)

19. Opiskelin Tampereen Ammattikorkeassa taiteen ja viestinnän puolella. Oli ihan kivaa. Valmistuin vuoden myöhässä. (Faktoja tiskissä.)

20. Opinnäytetyöni käsitteli vapaata musiikkia ja yhteisöllisen verkkopalvelun konseptointia ja toteutusta. Muistaakseni. (Lopeta tuo pelleily, hyvin sä sen muistat.)

21. Opiskeluvaihe olisi ollut ehkä vielä kivempi, jos olisin ollut sosiaalisesti vähän aktiivisempi ensimmäiset pari vuotta. Olen tutustunut aika moneen koulukaveriin vasta opintojen päätyttyä. (Vastaavasti Tampereelta muutettuani yhteys vanhoihin koulukavereihin on hiipunut, mikä on harmittavaa. Onneksi jälleennäkemiset ovat aina iloisia.)

22. Seurustelen toista kertaa elämässäni. (Nyttemmin kolmatta.)

23. Tällä kertaa se on aika paljon kivempaa kuin viimeksi. (Toinen kerta oli parempi kuin ensimmäinen ja kolmas parempi kuin toinen. Gaussin käyrän mukaan seuraava olisi varmaan taas vähän huonompi, niin eiköhän koiteta tässä pysyä.)

24. Teeleipiin tulee kaksi desiä kaurahiutaleita, kaksi desiä vehnäjauhoja, kaksi teelusikkaa leivinjauhetta, kaksi desiä maitoa, kaksi ruokalusikkaa oliiviöljyä, ripaus suolaa, basilikaa, mustapippuria ja paljon juustoraastetta. Uunissa 225°, 15 minuuttia. Päälle tomaattia, sipulia ja mozzarellaa. (Hyvää edelleen.)

25. Musiikki on aika iso osa elämääni. Aijaa? (Iso edelleen, mutta ihan samaa roolia se ei enää kanna kuin ennen. Työn merkitys on kasvanut.)

26. Toisaalta olen yhtä lailla myös elokuvien suurkuluttaja. Olen miettinyt jossain vaiheessa leffabloginkin kirjoittelua, mutta ei tahdo oikein aika riittää. (En edes muista että olisin elokuvablogia suunnitellut. Jäitä hattuun, Öhman.)

27. Tästä blogista on tullut aika itselle aika iso juttu. Sekä ajankäytöllisesti että merkityksellisesti. (Blogin kirjoittaminen on ollut elämässäni käänteentekevä asia ja se on johtanut moneen hyvään juttuun.)

28. Olen tutustunut blogin kautta myös aika moneen kivaan ihmiseen. (Ja rosvoaikakaudella määrä on vain kasvanut.)

29. Yhtä ajattelen nyt erityisesti. (Nyt ajattelen jotain toista.)

30. Blogin nimeä valkatessa kakkosvaihtoehdoksi tuli muuten the Life Pursuit – yhden kivan jutun mukaan. Näkyy olevan nyttemmin varattuna, höh. (Tuon blogin jälkeen tuli Karkkiautomaattia ja viime vuonna palattiin juurille. Hyvä niin.)

31. Olen ollut kasvissyöjä nyt reilun pari vuotta. Kalaa syön silloin tällöin, tuskin kuitenkaan useammin kuin kerran kuussa. (Kasvissyöjä kuusi vuotta. Kala on lähinnä ravintoloissa hyvä hätävara.)

32. Lihansyönti tulevaisuudessa ei ole kuitenkaan mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Silloin tarttuisin eettisyyteen kuitenkin mahdollisimman tarkasti. (En aio syödä enää lihaa. En koe siihen mitään tarvetta.)

33. Lihan poissulkemista lukuunottamatta en syö ihan riittävän terveellisesti. Liikaa viljatuotteita ja ihan liikaa sokeria. (Vähemmän sokeria kuin ennen, mutta edelleen dieetissäni olisi tarkastamisen varaa.)

34. Kokkailu ja syöminen – etenkin yhdessä – on ehkä kivointa maailmassa. (Kyllä.)

35. Olen ollut aina aika kiinnostunut politiikasta, mutta ydinvoimapäätös oli minulle valtava kolaus. (Jjjoo. Edelleen, nykyään olen kiinnostuneempi poliittisesta historiasta.)

36. Tuntuu siltä, että jos asioihin haluaa vaikuttaa, ei poliittinen päätöksenteko ole se oikea kanava. Jos markkinataloudessa yritykset pyörittävät maailmaa, pitää päästä vaikuttamaan yrityksiin. (Oi mikä idealisti. Täsmäähän se.)

37. Oma yrityksemme on rakennettu vahvalle eettiselle arvopohjalle. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oman työn kautta on asia, joka on itselleni tulevaisuudessa aika iso juttu. Ekoja askeleita sen suuntaan päästään ottamaan jo syksyllä. (Aika diipadaapaa se vahva eettinen arvopohja oli, jos ihan rehellisiä ollaan. Hyviä ajatuksia, naiivi toteutus. Syksyllä otetut ekat askeleet viittasivat helvetillisimpään työprojektiin, vaikka en etuliitettä silloin osannutkaan arvata. Eroon siitä pääsin vasta viime vuoden lopussa.)

38. Olen yleisesti ottaen aika helvetin pihi. (En ihan niin nuuka enää.)

39. Olen myös melkoisen laiska, mikä on oikeasti se eniten inhoamani juttu itsessäni. (Edelleen, välillä. Mutta toisaalta teen välillä myös todella paljon töitä.)

40. Toisaalta kun innostun jostain asiasta, käytän siihen ihan hirveästi energiaa. (Näin.)

41. Siivoaminen ei ole sellainen asia. Tykkään hirveästi siististä kodista ja omassa paikassa sotku ahdistaa, mutta en useimmiten jaksa itseäni varten paikkoja järjestellä. (Vähän paremmin nykyään, kun en yksin talouttani asuta.)

42. Erityisesti tiskit jäävät monesti vähän turhan pitkäksi aikaa roikkumaan. (Tuo oli kyllä hävettävää. Paremmin nykyään.)

43. Seuraavassa asunnossa saisi olla tiskikone. (On.)

44. Ja puulattia. Tai laminaatti-. Ja se voisi olla mielellään vähän vanhemmasta talosta. (Lautalattia, 1930.)

45. Ja keskustasta. Tampereen keskustaan muutto reilu vuosi sitten on ollut oikeasti parhaita tekemiäni päätöksiäni. (Tehtaankatu ei ole Helsingin keskustaa, mutta ihan riittävä. Lähemmäs ei tarvitsisi päästä, mutta kauemmaksikaan ei tekisi mieli. Tampereen keskusta oli äärimmäisen hyvä päätös, Helsinki vielä parempi.)

46. Olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Erityisesti isoista asioista. En ole varmaan koskaan osannut käydä hyvää, vakavaa keskustelua – mutta toivoisin osaavani. (En täydellinen keskustelija ole edelleenkään, mutta vähän parempi. Vakavat keskustelutkaan eivät enää tuota samanlaisia ongelmia.)

47. Pienistä, turhista asioista sen sijaan puhun loputtomasti, jos oikea keskustelukumppani osuu kohdalle. (Juu.)

48. Olen aina pitänyt itseäni ujona, mutta enimmäkseen jännitän ehkä vain työelämään liittyviä uusia ihmisiä. (Uusia ihmisiä ylipäänsä.)

49. En kuitenkaan osaa lähestyä ihmisiä oikein luontevasti. En ole koskaan mennyt juttelemaan tytölle baarissa tai muussa vastaavassa ympäristössä. (En pidä itseäni enää noin antisosiaalisena. Mutta ei, en ole mennyt juttelemaan baareissa tytöille.)

50. Olen aina pitänyt itseäni hauskana, mutta naurattaminen vaatii ympärilleen tutut ihmiset. Uusien tuttavuuksien kanssa olen yleensä aika hiljainen. (Valitettavasti edelleen näin. Toisaalta, tuttujen ihmisten kanssa olenkin sitten hyvimmilläni. Ja tutustuminen onnistuu nykyään vähän nopeammin.)

51. Uskon tietyssä määrin kohtaloon ja omistan elämäni tarinallisuudelle. Jos isot asiat tapahtuvat tavanomaisesti, ne eivät kiinnosta minua. Jos niissä on joku koukku, olen myyty. (Voi kun tietäisit, mitä muutaman kuukauden kuluttua tuosta tapahtui.)

52. Minulla ei ole lempiväriä. (Ei. Viime aikoina olen pitänyt eniten keltaisesta. Vaatekaapissani on liikaa sinistä.)

53. Olen aika pitkä. Olin ennen myös aika laiha, mutta nyt olen vähän veltostunut. Se ei ole kivaa. (Veltostunut vain enemmän. Vielä vähemmän kivaa.)

54. Asialle pitää oletettavasti tehdä jotain, joten kesän aikana olen koittanut liikkua edes vähän ja syksylle olisi tarjoitus hommata tiuhempaakin aktiviteettia. (Kesällä.)

55. Nuorempana tykkäsin liikkua aika paljonkin, vaikkei silloin hankitun hyvän peruskunnon rapautumisesta sitä enää arvaisi. Pelasin jalkapalloa aika monta vuotta ja palloilupeleistä pidän edelleen valtavasti. (Edelleen näin.)

56. Pelit ja leikkiminen ovat muutenkin asioita, joita en tule ikinä lopettamaan. (Kyllä!)

57. Osaan uida aika huonosti. Pysyn kyllä pinnalla, mutta en halua ikinä mennä syvemmälle kuin missä jalat ylttävät vielä maahan. (Valitettavasti pitää edelleen paikkansa. Viime kesänä taisin toisaalta uida enemmän kuin koskaan.)

58. En pidä eläimistä ihan hirveästi. Koiria olen pelännyt aina, mutta kissoihin olen parin viime vuoden myötä tykästynyt jo jonkun verran. En kuitenkaan tiedä, haluaisinko ikinä lemmikkiä. (En varmaankaan itse ottaisi lemmikkiä, mutta nyt taloudessamme on kissa.)

59. Isä sen sijaan haluaisin joskus olla. (Juu.)

60. Samoin kuin puoliso. Näennäisestä haastamisestani huolimatta taidan istua heteronormatiivisiin arvoihin suhteellisen hyvin. (Juu.)

61. Elämäni suhteen en pidä mitään aikataulua, joskin ikä ja ikääntyminen ovat pelottaneet minua pienestä asti. (Juu.)

62. Elän muutenkin nykyään tavalla, jossa pyrin olemaan avoin kaiken suhteen. Se tuntuu aika hyvältä. En halua suunnitella asioita vuoden päähän, vaan tarttua vastaantuleviin mahdollisuuksiin. (Juuri näin. Hyvä Jyri! Aika-avaruusjatkumofrieeeend! )

63. En pidä talvesta oikeastaan yhtään. Maalla varttuessa se oli kivaa, kaupungissa asuessa ei. Kevät ja kesä ovat aika lailla parasta mitä on. (Talvi-inho tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Toisaalta tuo suhtautuminen myös harmittaa, hyviä juttuja kun on talvissakin.)

64. Minua on sanottu aika moneen otteeseen maailman itsekriittisimmäksi ihmiseksi. Siinä on melko paljon totta. (Tuota en osaisi enää allekirjoittaa. Hyvä niin.)

65. Puoli näkyy aika hyvin esimerkiksi omien luovien töiden valmiiksi saamisessa. Olen harrastanut suhteellisen aktiivista musiikin tekemistä reilun vuosikymmenen, mutta saanut samassa ajassa aikaiseksi muille ihmisille esiteltäviä kappaleita ehkä kymmenkunta. (On myös hetkiä, jolloin pitäisi olla itsekriittisempi.)

66. Tekemistä hidastaa jossain määrin se, että en osaa soittaa mitään instrumenttia. (En oikein edelleenkään.)

67. Siitä olen vähäsen katkera, vaikka ikinä ei ole toki liian myöhäistä opetella. (Samat.)

68. Olen aina ollut hyvä kirjoittamaan, mutta lukion jälkeen taito ruostui aika pahasti. Blogin myötä on tullut uutta pontta, ja jatkossa haluaisinkin tehdä kirjoittamista enemmän ja enemmän myös osana työtäni. (Epäsäännöllinen tekstisuunnittelu on valtavan kivaa, mutta varsinainen kirjoittaminen – enpä usko.)

69. Toisaalta en osaa kirjoittaa hyvin millään muulla tavalla kuin tällä. Lukiossa briljeerasin vapaamuotoisemmat aineet kirkkaasti läpi, mutta referaatit sun muut tuottivat jo vähän tuskaa. Vapaassa muodossa olen oikeasti mielestäni aika hyvä. (Ehkä suunnilleen näin.)

70. Kirjoitin ainoan laudaturini äidinkielestä. Vuonna 2003 kirjoiteltiin vielä aineistoaine jonkun annetun tekstin pohjalta ja otsikkoaine vain lyhyestä alustuksesta. Aiheen vierestä kirjoitetusta aineistoaineesta olisi napsahtanut improbatur, mutta onneksi otsikkoaine pelasti. (Jep.)

71. Otsikkoaine käsitteli muuten musiikkia. Kirjoitin lyhyesti ainakin Manicsista. (En olisi jälkimmäistä enää muistanut. Tuon lukeminen nyt voisi vähän jopa nolottaa.)

72. Yo-kevät taitaa – no, tietysti jokaisella – olla muutenkin yksi tietynlainen käännekohta. Samankaltaisia vedenjakajia löydän elämästäni ehkä kaksi tai kolme: syksy ’07, kevät ’09 ja kevät ’10. (Syksy ’10, kesä ’11. Syksy ’14?)

73. En ole enää käytännössä ollenkaan tekemisissä lapsuuden- ja nuoruudenkavereideni kanssa. Se on tavallaan aika ikävää. (On.)

74. Elämääni on kuitenkin onnekseni tullut useampia ihmisiä, joihin voin luottaa aika paljon. (On.)

75. Hyvännäköiset asiat ovat parasta maailmassa. Visuaalisuus on minulle tärkeää, vaikken siitä aina mitään ymmärräkään. (Vähän paremmin nykyään.)

76. Pidän selkeistä muodoista, isoista väripinnoista ja yksinkertaisista yhdistelmistä. (Graafikon peruspalikat.)

77. Toisaalta juuri noiden tasaisten juttujen rikkominen tietyillä elementeillä on se kirsikka kakun päällä. (Varauksella kyllä.)

78. Säilykekirsikat on yäk. (Haha, totta.)

79. Minulla ei ole varsinaista lempiruokaa. Lapsena se oli pinaattilätyt, joka tuntui kuitenkin aina vähän ikävältä sanoa. (Ei oikeastaan vieläkään.)

80. Olen oppinut tekemään ruokaa ehkä viimeisen vuoden aikana jo melko hyvin. Erityisesti maustaminen on vaatinut opettelua. (Koko ajan paremmin ja paremmin.)

81. Nirsoilen tiettyjen juttujen suhteen aika paljon. Esimerkiksi sieniä olen vasta viime aikoina edes koittanut maistaa. (Enkä tykkää vieläkään.)

82. Moneen makuun on kuitenkin oppinut vasta vähän vanhempana – esimerkiksi fetaan, aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja jopa valkosipuliin. Oliivitkin ovat alkaneet mennä vasta viime aikoina. (On edelleen hauska huomata, miten maku kehittyy.)

83. Sama juomisten suhteen – reipas vuosi sitten aloin vasta ryystämään valkkareita. Punaviini ei vielä oikein maistu. (Punaviinit nirsottavat edelleen.)

84. Olut ei kolahtele sitten yhtään. Paitsi se saksalainen tyttöjen kalja. (Enemmän ja enemmän. Eilenkin parit Kuohut Ahvenessa.)

85. En ole ikinä polttanut tupakkaa. Ei se tee minusta kuitenkaan parempaa ihmistä, ehkä vain vähän varovaisemman. (Haha, olenpas. Pari kuukautta tuon jälkeen.)

86. Olen humalassa aika mieluusti, joskin viime aikoina olen tyytynyt pihistelemään. (Harvemmin nykyään. Juomista siis, ei pihistelyä.)

87. Jokaisessa illanvietossa haluaisin aina tanssimaan. Isona ja kömpelönä näytän lattialla ehkä vähän hassulta, mutta parasta se kuitenkin on. (Käyn tanssimassa nykyään ihan liian harvoin. Sääli.)

88. Keikoilla hyppiminen siis arvattavasti myöskin. (Vähän liian harvoin nykyään näitäkin. Onneksi ei ole kuitenkaan täysin jäänyt.)

89. En kuitenkaan tykkää ihan hirveästi ihmispaljouksista. Aika harvoin löydän tietäni keikkojen eturiviin. (Vahva sama ensimmäiseen.)

90. Ehkä isoin unelmani on se, että pääsisin joskus soittamaan oman keikan jossain. Järjestyminen ei olisi kai edes ongelmallista, kyse on vielä ennemmin uskalluksesta. (Vajaata vuotta myöhemmin pääsin. Oli valtavan jännää ja valtavan hienoa. Sen jälkeen on tullut kymmenkunta samanlaista kokemusta — osa unohtumattomia, osa unohdettavia. Hyvä että uskalsin.)

91. Toinen unelma olisi sitten saada omaa musiikkia ulos seiskatuuman muodossa. (Kasetti ja cd tehtynä. Ei kans mikään kelpaa.)

92. Jonkunlainen pienlevy-yhtiötoiminnan vetäminen olisi sitten ehkä se trilogian kolmas osa. Tähän olisin valmis vaikka heti. (Kiinnostaa edelleen.)

93. Kaipaisin elämääni tiettyä varmuutta, mutta muuten olen nykyään paljon tyytyväisempi kuin vaikka pari vuotta sitten. Silloinkin oli kivaa, mutta vähän harvemmin. (Varmuus tarkoitti tuossa edes epäsäännöllistä palkkaa. Onneksi nykyään asiat ovat paremmin.)

94. Pidän itseäni optimistina. Uskon ainakin melkein aina asioiden järjestymiseen. (Aina ne ovat lopulta järjestyneet.)

95. En omista ajokorttia, enkä varmaan haluaisi sitä ikinä hommatakaan. Auton ajaminen ahdistaa jo ajatuksenakin ja on krooninen painajaisaihe. (Heh. Sama.)

96. Nukun yleensä aika sikeästi, mutta jos painajaisia – autoaiheisia tai ei – näen, huudan monesti aika lujaa. Tästä on tullut vähän huomautteluja. (Vähemmän tällaisia nykyään. Viime yönä taisin unissani työntää puolisoa pois sängystä, auts.)

97. En juo kahvia, mutta teestä pidän. Nykyään erityisesti vihreästä. (Espressoa nykyään myös.)

98. Olen aika elitisti, tietyssä määrin snobi – ja pahoin pelkään myös olevani ainakin hiukkasen kusipää. (Joissain asioissa ja joissain silmissä varmasti näin.)

99. Haluaisin kuitenkin edelleen olla se maailman kivoin poika. (Edelleen.)

100. Sen voin onneksi yhdestä kortista aina halutessani lukea. (Ihan en muista, mistä kortista oli puhe. En usko, että olen sitä säästänyt, niinkun en yleensä muutenkaan  muistoesineitä. Ehkä tuolloisen loppukesän ja alkusyksyn tärkein opetus oli itsensä hyväksyminen — jos olen mielestäni maailman kivoin poika, voin sitä oikeasti olla.)

Avainsanat:

2 kommenttia kirjoitukseen #TBT: Satasiaa

  1. Anna Amaizin Anna Amaizin kommentoi:

    Repeilin kohdassa #12. :D Tää oli kiva lukupaketti!

    1. Jyri Jyri kommentoi:

      Haha, hienoa! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.