Olin viime viikonloppuna Venetsiassa, joka osoittautui maagiseksi kaupungiksi – ja matka vieläkin maagisemmaksi. Muranon lasien ja Buranon pitsien sijaan tuliaisena oli parisuhteen seuraava askel.

Vuodesta 2014 tuli vielä entisestäänkin isompi ja merkityksellisempi.

Parisuhdettamme, sitä edeltänyttä parisuhteetonta parisuhdettamme ja vielä sitäkin edeltänyttä ystävyyttämme taustoitti isossa määrin musiikki. Tampereen keikkapaikkojen läpitahkoamista, vinyylien taustoittamia pikkutuntijatkoja, c-kaseteille nauhoitettujen mixtapejen vaihtelua.

Musiikkiblogin kirjoittamista.

Ensimmäinen kerta, kun keskustelin tulevan vaimoni (huh) kanssa musiikista, tapahtui se koulumme keskusteluforumilla. Vastasin nyt soi -ketjuun pätemällä Aphilasin Instrumentally Ill -vinskalla, ja hetkeä myöhemmin joku vastasi kadehtien. Hän.

Olisin saattanut tavata kyseisen ihmisen musiikin parissa jo monta vuotta aiemmin. Jokin aika sitten muistelimme omia abiristeilyjämme ja kun molemmat onnistuivat muistamaan risteilyn artistiksi Discon, tajusimme kauhuksemme olleemme molemmat samalla laivalla, samana iltana. Kahdeksantoistavuotiaina, puoltatoista vuotta ennen kuin ensimmäisen kerran tapasimme.

Risteilyllä tapasin jonkun toisen, jonka kanssa olin sittemmin useamman vuoden. Mutta jossain sillä samalla laivalla olisi ollut joku toinenkin. Hän.

Oikeammin olisimme saattaneet tavata jo edellisenä kesänä. Olin ensimmäisessä Provinssirockissani seitsemäntoistavuotiaana. Olin matkassa liian kevyellä ruokabudjetilla ja iloni oli rajaton, kun satuin voittamaan silloisen teleoperaattorini kilpailussa pääsyn jonkinasteiselle VIP-alueelle.

Päälavan viereen kyhätystä teltasta näin pätkän Hellacoptersin keikasta (ruotsirockin sijaan muistelen tässä kohtaa mieluummin vaikkapa Super Furry Animalsin liveä) ja kauhoin kanapaellaa kaksin käsin suuhuni. (blog. huom.: kyllä, muistan mitä söin kaksitoista vuotta sitten ja kyllä, käytän aivokapasiteettiani vääriin asioihin.)

Joskus lähimenneisyydessä mainitsin aiheesta paremmalle puoliskolleni, joka vähän epäuskoisella naurulla kertoi voittaneensa saman kilpailun ja syöneensä samaa paellaa, samassa parakissa, samana päivänä. Hän.

https://www.youtube.com/watch?v=6Dz0wc3uH1k

Tuntuu kauniilta ajatukselta, että tiettyjen ihmisten on määrä löytää toisensa ennemmin tai myöhemmin. Oli se sitten Soneran vippiteltasta, Silja Symphonylta, TTVO:n forumilta, Lahden rautatieasemalta tai Venetsiasta kanavan rannalta.

Levy päättyy, toinen puoli alkaa. Ympyrä sulkeutuu.

Kultainen ympyrä.