Sun Airway, Japani ja maisemia ruumiilla

Matkustan kolme viikon kuluttua Japaniin. Maassa olen ollut aiemmin kaksi kertaa, kuusi ja seitsemän vuotta sitten, mutta aikataulutetut koulureissut ovat rajoittaneet perimmäistä tavoitetilaani *. Tämäkin matka liittyy kouluun, mutta ei omaani – sillä juhlistetaan taloutemme ensimmäistä maisteria.

Japani on maaginen maa. Edellisillä kerroilla taisin olla moiseen kulttuurishokkiin vielä liian nuori, kun en osannut ottaa kaikesta niin paljon irti kuin olisi mahdollista. Tällä kertaa olo onkin äärimmäisen nälkäinen, mutta ennen kaikkea perusasioiden perään. Eniten odotan taas sitä käsittämätöntä fiilistä, mikä maassa iskee koko ajan. Tokiossa käveleminenkään ei ole mitä tahansa kävelyä — vaikkei ranskalaiseen mittaan urakkaa venyttäisikään.

Tämänkertaisen matkan ääniraidaksi taitaa sopia täydellisimmin Sun Airway. Philadelphialaisbändi iski hurjasti jo neljä vuotta sitten

… mutta nyt tarjolla olisi jotain upouudempaa. Yhtye teki soundtrackin Chad Fahsin dokumenttiin japanilaisvalokuvaaja Izima Kaorusta ja tämän Landscapes With A Corpse -kuvasarjasta. Kauniita naisia, kauniissa vaatteissa, kauniissa lokaatioissa – kuolleina.

Izima Kaoru

Instrumentaalisoundtrack ei ole ihan perinteisin elokuvaääniraita, mutta ei myöskään selkeä Sun Airway -albumi. Pikemminkin miellyttävä hybridi. Tämä voisi soida korvissa, kun kone vappuaamuna kaartaa Fuji-vuoren ohitse.

*) Tavoitetila = eksyminen. Useissa matkoissa tarkoituksena on nähdä ja kokea tiettyjä asioita, tiettyinä hetkinä. Japanissa parasta on eksyminen, jota aion tällä kertaa harjoittaa koko kahden viikon ajan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.