Legendaarinen levy-yhtiö Stupido Records täyttää tänään 25 vuotta — eikä tunnu omaan tapaani ikäkriiseilevänkään, vaan juhlistaa synttäreitään perjantaina Tavastialla. Silloin lavalle nousee toistakymmentä artistia lafkan rosterista. Onnea siis!

Omat katalogisuosikkini edustavat pääasiassa kuopattua osiota, joskin yksi tuoreempi megamenestyjä ja toinen säännöllisin väliajoin palaileva akti listalta löytyy.

Giant Robot – Public = Shopping (Domesticity, 2004)

Giant Robotin tärkeyttä hehkutin viimeksi Nuorgam-hautajaisten yhteydessä. Suosikkilevyltäni Superweekendiltä ei tämä raita löydy, vaan sitä seuranneelta Domesticityltä. Osasyy viehätykseen on varmasti video, joka ihastutti ison maailman meiningillään ja motion graphicseillaan silloin vuosikymmen sitten.

Karkkiautomaatti – Mä tahdon romanssin (Kaikilla, 2006)

Voi sitä raukkaa, joka erehtyy läppärin takana norkoilevalle musiikkibloggaajalle kertomaan kaveristaan, joka haluaa tulevana kesänä rakastua. Siinä hetkessä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa biisi soimaan ja vetää vielä läpitunkevimmalla nasaalilla päälle: KEN VOIS AUTTAA?

Maailman parhaan Karkkiautomaatin Suudelmilla-levyn julkaisi vuonna 1998 Hawaii Sounds, mutta Stupido pisti kokoelman ulos kahdeksan vuotta myöhemmin. Huikeita, huikeita biisejä — joista yhden otsikko löysi tiensä vielä bloginkin nimeksi. Kulttiyhtye kovimmasta päästä.

Shadowplay – Night Porter (Morgue, 2005)

Yhtälainen kulttiyhtye on helsinkiläinen, Joy Division -biisin mukaan nimetty Shadowplay. Stupidon julkaisemalla Morgue-kokoelmalla on mukana myös yhtyeen esikoissingle Night Porter. Käsittämättömän hieno biisi — jolle oheinen tallenne ei äänenlaadullisesti ihan täyttä oikeutta tee.

Vuonna kahdeksanviis, kauan on aikaa siis.

Aavikko – Homo Futurus (Back From The Futer, 2005)

Jatketaan saman k-sanan äärellä. Aavikkoa en ole saanut vielä todistaa livenä ja kotimaisista yhtyeistä se onkin bucketlistin kärkipäätä. Tomi Leppäsen guruutta on sen sijaan tullut ihasteltua muissa liveyhteyksissä monen monta kertaa.

Back From The Futer uupuu hyllystä. Virhe pitää korjata.

Aino Venna – Tony My Pony (Marlene, 2012)

Stupidon nykykattauksen kirkkain timantti taitaa olla huikea Aino Venna. Hieno Marlene-debyytti on kulunut Tehtaankadulla puhki ilmestymisestään saakka — omaksi lempiraidakseni on valikoitunut Tony My Pony. Keikkakokemukset ovat olleet poikkeuksetta sykähdyttäviä ja sellainen kelpaisi taaskin, erityisesti uusien kappaleiden tiimoilta.