Radiossa Cure muistutti viikonpäivästä. Palataanpa siis pitkästä aikaa musiikkivideoperjantain pariin.

Tuttuun tapaan viisi uudehkoa musiikkivideota ja yksi vanha suosikki. Tällä kertaa teemana kotimaiset bändit ja videot.

The Scenes – Anorexia Is Boring

Oululaisen The Scenesin December Heat oli yksi viime vuoden kotimaisia suosikkikappaleitani ja siksi esimerkiksi muuten järjestyksettömän Parasta. Suomesta. -soittolistani avausraita.

Sama valtava potentiaali kuuluu myös uudessa Anorexia Is Boring -kappaleessa. Isoja juttuja voisi ja saisi tapahtua tälle yhtyeelle.

Joose Keskitalo – Eräs talo

Joose Keskitalo on poikkeuksellisen lahjakas mies. Juhanin jo esittelemä Eräs talo on valtavan hieno kappale ja musiikkivideo, no, poikkeuksellisen hyvä.

Video on kuvattu samassa talossa kahteen kertaan; VHS:lle vuonna 2000 ja diginä vuonna 2014. Hieno idea, upea toteutus. Kylmien väreiden kappale ansaitseekin arvoisensa visualisoinnin.

City Lungs – Traces

City Lungsin häpeilemättömän iso musiikki olisi kuin kotonaan valkokankaallakin, joten musiikkivideodebyytti on odotettu. Tässäkin hienoa kuvaa — ja poikkeuksellisesti ihan oikeaa juontakin.

Livenä tekisi mieli yhtye nähdä, mutta ainakin seuraavat keikat toukokuun alkupuolella Turussa ja Helsingissä jäävät reissuilujen takia väliin.

Le Roi – Lintu

Helsinki-Jyväskylä-akselin Le Roi ei innostuta vokaaleiltaan, mutta musiikin erityisesti elektronisemmat sävyt osuvat nappiin. Lontoossa tehty musiikkivideo on törkeän hienoa kuvaa ja mitä oivallisin käyntikortti.

Scandinavian Music Group – Nuorukainen

Scandinavian Music Group on kolahdellut itselleni epäsäännöllisesti ja etenkin albumimitassa tutustumisia olen tehnyt harvoin. Nuorukainen-kappaleessa on kuitenkin kaikki ainekset potentiaaliseksi obsessiokappaleeksi. Erityisesti synteettisten (?) torvien vilahtelevat kiemurat miellyttävät. Ihan nätti on videokin, superblurrattua ja instafiltteröityä.

+1:  Lemonator – Not Your Game

Lemonator on yhtye, jota on ikävä. Kakkoslevy Maison Rilaxin Not Your Game -biisi on mainio raita ja video uskomattoman symppis. Keski-ikäisten kolmiodraama! Pullaa! Voi Larry Crane, minkä teitkään.

Vaikka onkin hienoa, että musiikkivideoiden kustannukset ovat painuneet alas ja kuka tahansa voi saada kevyelläkin laitteistolla nättiä materiaalia — on vuoden 1998 videossa vielä kosolti enemmän sitä jotain. Filmiä, ainakin.