Lokakuutani rytmittää kaksi haastetta.

Lihaton lokakuu ei hirveästi päävaivaa tuota, kun lautaselle ei ole lihaa muutenkaan enää vuosiin eksynyt. Sitä vastoin Levyhyllylokakuu onkin astetta kinkkisempi.

Jälkimmäisen Facebook-eventistä poimittua:

”Onko sinullakin suurehko levyhylly täynnä hyviä levyjä, joita et koskaan kuuntele? Nyt on hyvä aika unohtaa hetkeksi Spotifyt ja muut nettiplayerit! 

Tarkoituksena on palata levyhyllyn äärelle ja ottaa joka päivä käteen vähintään yksi cd/lp -levy, joka on hautautunut lukuisten kuuntelemattomien levyjen joukkoon. 

Vapaa fiilistely, levyjen ylistäminen ja suositteleminen muille on erittäin suotavaa. Kutsukaa kaikki mukaan selailemaan levynkansitaidetta ja kuuntelemaan hyvänlaatuista musiikkia.”

Tuumasta toimeen, siis!

Huomasin haasteen eilen sen verran myöhään, että levyhyllyä en ehtinyt enää kaivamaan. Onnekseni kotitoimiston vierustoveri oli levyjä valkkaillut jo aiemmin päivällä, jolloin päiväfiilailujen kohteena oli ainakin The Cinematic Orchestran Ma Fleur.

Vuosituhannen vaihteen nu jazz -kultakauden kirkkaimman kimpaleen tuotoksista itselleni ykkönen on aina ollut Man With a Movie Camera. Viimeisin studioalbumi Ma Fleur on miellyttävä tapaus sekin – mutta kovasti tuomittu siihen kategoriaan, josta se eilenkin esille poimittiin: taustamusiikkia työnteolle.

Avausraita To Build a Home on kuitenkin kappale, joka ei pelkäksi hissimusiikiksi suostu taipumaan.

Tämän päivän levyhyllypoiminta on albumi, jolla on se tuttuakin tutumpi tarina: jossain vaiheessa kuunneltu puhki ja sitten unohdettu vuosiksi.

Badly Drawn Boyn bongasin aikanaan useimpien muiden sen löytäneiden tavoin About A Boy -leffan soundtrack-vastuusta. Ääniraidan sijaan pakkotoistolle jäi Have You Fed the Fish? -albumi, joka ilahdutti melodramatiikan ystävää orkestraatioillaan, mutta myös erinomaisen hienoilla kappaleillaan. Lempihetkiä levyltä löytyy useita, dynaamisesti rullaava How? on yksi hienoimmista. Näitä muistan kuunnelleeni viimeisenä vuotenani lapsuudenkodissa, kun levyhyllyllä ei ollut mittaa vielä turhan montaa vaaksaa.

Have You Fed the Fish on kuorrutettu niin monella henkilökohtaisella nostalgiakerroksella, että levyn kuunteleminen on jatkuvaa sisäistä hihkumista. ”Ai niin tämäkin!” Uskaltaisin arvata levyn joutuvan nyt taas vuosien jälkeen tehosoitolle – mutta ehkäpä sen pakollisen hiipumisen jälkeen levyn ihastuttavuus ei seuraavalla kerralla unohtuisi yhtä pitkäksi aikaa.

Levyhyllylokakuu jatkuu Tehtaankadulla loppukuun ajan. Haastan myös muut rosvot penkomaan omia levylaarejaan ja kertomaan löydöksistään!