Yksi säännöllisistä kolahtamiskriteereistä Tehtaankadulla on osuminen siihen origoon, jossa ajattomuus ja ajanmukaisuus kohtaavat. Biiseissä, jotka olisivat toimineet jo vuosikymmeniä aiemmin, mutta toimivat upouusina yhtä timanttisesti, on vain sitä jotain.

Uusin esimerkki aiheesta olkoon Leon Bridges, joskin painopiste on vielä retrommassa ilmaisussa. Texasista heilutteleva kaksvitonen vetää sellaisella soundilla, että useimmat muut soulpastissoijat jäävät rinnalla vain kalpeiksi aavistuksiksi. Vaikka genre ei itselläni isoimmassa pyörityksessä yleensä olekaan, ei tähän voi olla ihastumatta.

Timanttiset biisit, vielä kovempi tuotanto ja ainakin audion puolesta veikkaillaan vahvasti karismaakin löytyvän. Sanonpa vaan, että tämä räjähtää pian.