
Kymmenen dj-vakkariani
Levyjen soittamisesta on viidessä vuodessa tullut epäsäännöllinen, mutta sitäkin rakkaampi harrastus. Tänään soittelen ensimmäistä kertaa Tavastialla, kun lavalle kipuaa Erlend Øye ja mukanani on kaksi oletettavasti yhtä iloista Rosvoa back-to-back-to-backaamassa.
Dj:nä en ole vuosien aikan todennäköisesti juuri kehittynyt. Biittimiksauksen opiskelu ei vieläkään kiinnosta, vaan crossfeidailut sujuvat joskus sulavammin, joskus tökerömmin. Tärkeintä kun koko hommassa on itselleni kuitenkin biisien valitseminen — mikä toimii, mikä ei.
Erityiseventin kunniaksi listailimme omia dj-vakkareitamme ja itse intouduin laajentamaan kolmen kappaleen miniselektiota vielä parilla encorella. Nämä on Oh Manin toimesta kuultu moneen kertaan, joku ehkä tänäänkin.
Saint Etienne – Only Love Can Break Your Heart
Rakastan kappaleita, jotka starttaavat heti ensimmäisillä äänillään unohtumattomasti. Rakastan kappaleita, joissa täydellinen groove yhdistyy alleviivaamattomaan melankoliaan. Saint Etiennen Neil Young -cover on lempikappaleitani – ja ehkäpä se ultimaattisin dj-suosikkini ikinä.
Madonna – Holiday
Madden debyytti on dj:n ikuinen aarreaitta, edelleen täydellisiä tanssilattiakappaleita toinen toisensa perään. Vaikka helppoutensa takia Holiday onkin ns. safe bet, ei se ilahduttavuutta pienennä tippaakaan.
The Flaming Lips – Race For The Prize
Race For The Prize on kappale, jolla olen ihka ensimmäisen dj-settini aloittanut. Jännitti enemmän kuin mikään koskaan, mutta kädet täristenkin cd osui sisään — ja kun kappale lähti soimaan, tiesin tehneeni jotain oikein.
Cut Copy – Free Your Mind
Listan tuorein ässä ansaitsee klassikkostatuksensa jo syntyessään legendaarisella bassokuviollaan. Tämän kappaleen kun heittää täydelle tanssilattialliselle, ei onnistumisesta tarvitse olla huolissaan.
Lasse Mårtenson – Miltä meno maistuu
Finnhits-osastolla on erityinen paikka sydämessäni. Miltä meno maistuu tuunaa Lou Reedin alkuperäiskappaletta ihanasti pikkusievemmäksi — erityisesti kaikkien aikojen kovimmilla kotimaisilla lyriikoilla.
Chromatics – Cherry
Taas täydellinen alku, taas yksinkertaisuudessaan täydellinen bassokuvio ja tuotanto joka kuulostaa hyvältä missä tahansa peeaassa.
The Radio Dept. – Heaven’s On Fire
Lempiyhtyeen tanssilattiaystävällisin kappale ilahduttaa edelleen joka kerta. Vahvalla todennäköisyydellä useimmin esiin kaivamani kappale.
Blur – There’s No Other Way
Jos timanttinen alku on yksi valintakriteeri, ei Blurin kakkossingleä voi jättää pois laskuista.
The La’s – There She Goes
Listan hissuttelevin raita pakottaa joka kerta täyteen hymyyn.
The Smiths – Heaven Knows I’m Miserable Now
Aina pitää olla jotain Smithsiä — varsinkin kun se on ainoa määre, jolla olen dj-pyyntöjä itse esittänyt. Kevyen pirskahteleva Heaven Knows I’m Miserable Now on kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kuten esittäjänsäkin.
Lisää Rosvoissa:
