Levyjen soittamisesta on viidessä vuodessa tullut epäsäännöllinen, mutta sitäkin rakkaampi harrastus. Tänään soittelen ensimmäistä kertaa Tavastialla, kun lavalle kipuaa Erlend Øye ja mukanani on kaksi oletettavasti yhtä iloista Rosvoa back-to-back-to-backaamassa.

Dj:nä en ole vuosien aikan todennäköisesti juuri kehittynyt. Biittimiksauksen opiskelu ei vieläkään kiinnosta, vaan crossfeidailut sujuvat joskus sulavammin, joskus tökerömmin. Tärkeintä kun koko hommassa on itselleni kuitenkin biisien valitseminen — mikä toimii, mikä ei.

Erityiseventin kunniaksi listailimme omia dj-vakkareitamme ja itse intouduin laajentamaan kolmen kappaleen miniselektiota vielä parilla encorella. Nämä on Oh Manin toimesta kuultu moneen kertaan, joku ehkä tänäänkin.

Saint Etienne – Only Love Can Break Your Heart

Rakastan kappaleita, jotka starttaavat heti ensimmäisillä äänillään unohtumattomasti. Rakastan kappaleita, joissa täydellinen groove yhdistyy alleviivaamattomaan melankoliaan. Saint Etiennen Neil Young -cover on lempikappaleitani – ja ehkäpä se ultimaattisin dj-suosikkini ikinä.

Madonna – Holiday

Madden debyytti on dj:n ikuinen aarreaitta, edelleen täydellisiä tanssilattiakappaleita toinen toisensa perään. Vaikka helppoutensa takia Holiday onkin ns. safe bet, ei se ilahduttavuutta pienennä tippaakaan.

The Flaming Lips – Race For The Prize

Race For The Prize on kappale, jolla olen ihka ensimmäisen dj-settini aloittanut. Jännitti enemmän kuin mikään koskaan, mutta kädet täristenkin cd osui sisään — ja kun kappale lähti soimaan, tiesin tehneeni jotain oikein.

Cut Copy – Free Your Mind

Listan tuorein ässä ansaitsee klassikkostatuksensa jo syntyessään legendaarisella bassokuviollaan. Tämän kappaleen kun heittää täydelle tanssilattialliselle, ei onnistumisesta tarvitse olla huolissaan.

Lasse Mårtenson – Miltä meno maistuu

Finnhits-osastolla on erityinen paikka sydämessäni. Miltä meno maistuu tuunaa Lou Reedin alkuperäiskappaletta ihanasti pikkusievemmäksi — erityisesti kaikkien aikojen kovimmilla kotimaisilla lyriikoilla.

Chromatics – Cherry

Taas täydellinen alku, taas yksinkertaisuudessaan täydellinen bassokuvio ja tuotanto joka kuulostaa hyvältä missä tahansa peeaassa.

The Radio Dept. – Heaven’s On Fire

Lempiyhtyeen tanssilattiaystävällisin kappale ilahduttaa edelleen joka kerta. Vahvalla todennäköisyydellä useimmin esiin kaivamani kappale.

Blur – There’s No Other Way

Jos timanttinen alku on yksi valintakriteeri, ei Blurin kakkossingleä voi jättää pois laskuista.

The La’s – There She Goes

Listan hissuttelevin raita pakottaa joka kerta täyteen hymyyn.

The Smiths – Heaven Knows I’m Miserable Now

Aina pitää olla jotain Smithsiä — varsinkin kun se on ainoa määre, jolla olen dj-pyyntöjä itse esittänyt. Kevyen pirskahteleva Heaven Knows I’m Miserable Now on kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kuten esittäjänsäkin.

• 
•