Keikalla: MØ

Loppuvuonna tulleista keikkakiinnityksistä yksi pisti välittömästi silmään, vaikka artistin materiaaliin en ollut kattavasti perehtynytkään. MØ:n musiikissa leimallisen ajanmukainen soundi tuntui yhdistyvän aina viehättävään diy-otteeseen.

Kun keikkakuussa No Mythologies To Follow -debyyttialbumi ilmestynyt kaiuttimiini sitten eksyi, ei se ääniaalloilla kauaa viihtynyt. Yksittäisinä soundit ja biisit kiehtoivat, mutta jo puolivälissä kokonaisuus alkoi puuduttaa. Tuleva keikkakin unohtui.

Lopulta päätin kuitenkin eilen Tavastialle Wincave-Laurin miesdeittinä eksyä – enkä pettynyt.

MØ

Samat biisit, jotka levyllä alkoivat nopeasti tökkiä, iskivät livetilanteessa miljoonien volttien lailla. Kaikki kanavat taisivat klippailla tasaisesti yli, mutta silti soundien isous viehätti koko keikan ajan. Kappaleet koukuttivat ja vaikka taustabändi erityisesti alkupuolella tuntui vähän jähmeämmältä, oli itse MØ:n heiluminen ns. vetävää seurattavaa.

Vangitsevia olivat myös tasaisesti koko keikan (Spaissari-coveria lukuunottamatta) pyörineet visuaalit. MØ:n Tumblr- ja musiikkivideokuvasto pakotti tuijottamaan itseään suurimman osan keikasta ja nimenomaan audiovisuaalisena kombona tilaus oli mitä onnistunein. Tumblr-estetiikka iskee kaksijakoisesti – vanhat klipit ihastuttavat, Photo Booth -klipit ja kahden pennin iMovie-leikkaukset toksähtävät, mutta jollain ihmeellisellä tavalla kanavien multiajo toimiikin – etenkin musiikin kanssa.

Iso positiivinen yllätys siis, ja samalla se tyypillinen hyvän liven eskaloima uudelleensyntymä: astetta oivallisemmalta tuo levykin nyt kuulostaa.

Lauri kiteytti samat fiilikset napakammin:

Avainsanat:

2 kommenttia kirjoitukseen Keikalla: MØ

  1. June June kommentoi:

    Tämän missaaminen kyllä harmittaa! Mutta no can do. Ehkä vaikkapa Flow’ssa sitten.

    1. Jyri Jyri kommentoi:

      Kävi kans mielessä, että Suvilahteen soisi tämän neidon saapuvan.

      Lauantai-illasta asti soinut Pilgrim päässä, hitto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.