Graafikkorakkaus-postaussarjassani olen käynyt läpi designereita, joiden musiikkiaiheiset työt ovat olleen itselleni äärimmäisen inspiroivia.

Flannelmouthin tuore I Am The Town on ensimmäinen albumi, johon olen itse kannet suunnitellut – oman Past Perfect -levymme kansityö kun oli pitkälti team effort. Miten työ eteni?

Viime keväänä istuin yhtyeen vieraana Stereotypen studiolle juomaan kaljaa, syömään Panttereita ja kuuntelemaan levyn viimeisiä nauhoituksia, Ville Särmän tamburiini-ilotteluja. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa myös levyn kappaleita kokonaisuudessaan. Osa oli vielä miksauspöydällä melkoisen levällään, osa jo viimeisteltyjä. Tuottaja-äänittäjä Julius Maurasen kultaisen kosketuksen kuuleminen valmiimmissa raidoissa ihastutti.

Niin tekivät myös kappaleet. My Shelter -kappale jäi muutamalla kuuntelulla päähän harvinaisen tiukkaan ja huomasin lauleskelevani kertosäettä itsekseni viikosta toiseen. Varsinainen suosikkikappaleeni oli kuitenkin Island, joka vei fiilikset välittömästi Sarah Records -maailmaan.

Kiinnostustani kansisuunnitteluun kyseltiin muutamia kuukausia myöhemmin ja hommaan oli helppo suostua.

Kansien suunnittelu lähti liikkeelle levyn kantavasta Helsinki-teemasta, johon uushelsinkiläisen, mutta sitäkin romantisoivamman suunnittelijan oli helppo tarttua. Kansista haluttiin valokuvavetoisuuden sijaan graafinen. Ratkaisuni oli ilmeinen, mutta tyyliin nähdäkseni istuva: keskiöön tuli neljästä suunnasta päällekkäin kuvattu kaupungin kartta. Kaikki tiet vievät Helsingin sydämeen, albumin sydämeen.

Eniten säätöä tehtiin väripaletin ja typografian kanssa. Sinipunainen tuntui liian IKF:lta, mutta murretummat oranssi ja turkoosi toimivat paremmin. Slab serif -typis meni liian retroksi, mutta tilalle löytyi sopivan eleetön ja vankka päätteetön kirjasin. Julistavaan nimeen sopivat suuraakkoset, jotka jatkuivatkin kaikissa teksteissä.

Vedos. Kartat jo paikallaan, värit ja typografia hakevat vielä muotoaan. Blurri toimii.

Vedos. Värit löytyivät, tekstuurit tuntuvat toimivan. Typis ei – eikä joulukuusimainen asettelu.

Valmis kansi.

Etenkin loppuvaiheissa kuuntelin albumia paljon. Työn alkuvaiheessa etenin pitkälti tiedossa olleen teeman ja kappaleista jääneiden muistikuvien pohjalta, lopussa kuuntelin levyä kansien rinnalla ennen kaikkea testatakseni miten ne toimivat yhdessä. Intuitio ohjasi useimmiten oikeaan suuntaan ja kansiin tuli sitä samaa suoraselkäistä melankoliaa, jota olin kappaleissa kuullut.

Etu- ja takakansi. Erityisen miellyttävästi asettelussa toimi kappalelistaus.

Sisäkannet.

Fyysisen kappaleen toivon saavani käteen torstaina levynjulkkarikeikalla. Vähän jännittää, kuten aina painotuotteiden kohdalla – mutta lopputulokseen uskallan jo sanoa olevani tyytyväinen. Graafikkorakkauden määritelkööt muut, itse voin tuntea graafikkoylpeyttä.

I Am The Town on tämän viikon ajan Rikospaikalla ennakkokuuntelussa.