Jyrin ekat kerrat

Ekat kerrat voivat olla ihanan nostalgisia tai käsittämättömän noloiltavia — musiikin suhteen useimmiten sekä että. Tässä allekirjoittaneen kontribuutio Rosvojen Ekat kerrat -bloggaajahaasteeseen.

Ensimmäinen yhtye, jota olet sanonut lempibändiksesi?

Aina kun ystäviltäni ensimmäisiä muistoja musiikki-innostuksesta, tunnen olevani vähän paitsiossa. Siinä missä muut ovat intoilleet kymmenvuotiaina Spice Girlsistä tai Metallicasta, olen itse ollut moisista autuaan tietämätön. Osasyy lienee pienessä paikkakunnassa, jossa musiikkidiggailu ylipäänsäkään ei ollut kovassa huudossa — ainakaan muu kuin kovin tasapäistynyt sellainen. Lapsuudessani maalla ei ollut MTV:tä tai nettiä — Jyrki alkoi, kun olin kymmenen vanha, mutta en sitä pitkään aikaan edes uskaltanut katsoa.

Jossain vaiheessa alaluokilla muistan harjoitelleeni päässäni dialogia vastakkaisen sukupuolen kanssa ja päättäneeni, että jos moinen keskustelu eteen tulee, vastaan lempibändiuteluun Captain Jackilla. Saksalaiselta eurodanceaktilta tiesin yhden kappaleen, joka oli vetävyydessään aika hauska. Turvallinen vaihtoehto, jonka ääneen sanomista ei olisi vuonna ’95 tarvinnut nolostella.

Sittemmin taas…

Ensimmäinen yhtye, jota olet fanittanut?

Miten fanittaminen määritellään?

Ensimmäinen yhtye, jonka diskografiaa olen hamstarannut? Ensimmäinen yhtye, jonka keikoille olen lähtenyt toiselle puolen maata? Ensimmäinen yhtye, jonka kotisivujen phpBB:tä olen floodannut?

Kaikissa noissa tapauksissa vastauksia löytyisi vasta parikymppisen kokemuksista. Tuntuu kuitenkin siltä, että fanituskokemuksen pitää olla aiempi.

Kuudentoista ikäisenä vastaani tuli yhdysvaltalainen artisti nimeltä Moby. Yksinkertaiset ja tarttuvat kappaleet tekivät valtaisan vaikutuksen ja ensimmäistä kertaa elämässäni aloin innostumaan soundeista ja tuotannosta. Aikana ennen YouTubea helpoin tapa kuunnella netistä musiikkia koulun ATK-luokassa oli Altavistan äänihaun käyttäminen – niinpä kuuntelin hakutulossivulla kappaleita uudestaan ja uudestaan, ennen kuin lopulta ostin Playn itselleni. Albumi tuntui täydelliseltä.

Muropaketin mukana tulleella eJay-ohjelmalla opettelin itse vastaavanlaisen musiikin tekemistä. Olin valtavan innoissani vielä seuraavasta 18-levystäkin, jonka tiimoilta järjestetylle Helsingin-keikallekin olisin kovasti halunnut lähteä.

Ensimmäinen levy, jonka olet saanut?

Suunnilleen kymmenvuotiaana innostuin jääkiekosta – niin paljon kuin siitä varsinaisesti pelaamatta voi innostua. Innostustani tuettiin Hockey Fever -albumilla — ja nimenomaan sen sankari_painoksella. Cd soi kotona tauotta, mistä muut tuskin olivat ilahtuneita. Lempikappaleeni levyltä oli ehdottomasti Popedan Lämmää päähän.

Ensimmäinen levy, jonka olet omilla rahoillasi ostanut?

Olen kysymykseen monesti vastannut Travisin The Man Wholla, josta edelleen pidän valtavan paljon. Vastaus on kuitenkin epätosi.

Uskaltaisin sanoa, että Daruden Before The Storm -albumin ostaminen on vuoden 2001 merkittävimpiä sukupolvikokemuksia, etenkin kun levyä en sittemmin ole esille kaivanut. Sandstorm oli ihan kelpo kappale, mutta kakkossingle Feel The Beatista olin vielä huomattavasti innostuneempi. Yksinkertaiset ja loputtomasti toistuvat vokaalikoukut taisivat muutenkin määrittää vuosituhannen vaihteen musiikkimakuani huomattavan pitkälle.

Ensimmäinen festarisi?

Vuoden 2002 keväällä luokkakaverini päättivät suunnata Provinssirockiin ja ajatus houkutti itseänikin, vaikken porukkaan varsinaisesti kuulunutkaan. Kuluneen vuoden aikana olin lopulta alkanut ihan oikeasti kuunnella musiikkia silloin viimeisiään vedelleeltä Radiomafialta. Festarikattauksessa ei juuri tuttuja bändejä ollut, mutta ajatus veti valtavasti puoleensa.

Vanhemmat eivät festariajatuksista innostuneet, mutta onnekseni olin onnistunut kasvattamaan munat – kuten teini-iässä yleensä tehdään (sic).

Festareiden kohokohdat olivat Super Furry Animalsin ja Röyksoppin keikat, jonne menin musiikkiaan lainkaan tuntematta — jälkimmäiseltä tosin tunsin Axe-kappale Eplen.

Vaikutus oli valtaisa. Keikkojen siis, ei Axen.

Osallistuin festareilla Soneran arvontaan, josta voitin pääsyn backstagelle syömään festaririsottoa (jei) ja katsomaan Hellacoptersia (ei). Kymmenen vuotta myöhemmin kuulin, että nykyinen puolisoni oli voittanut saman homman.

Ensimmäinen klubikeikkasi?

Viikko sen jälkeen, kun olin täyttänyt kahdeksantoista, lähdin luokkani tyttöjen kanssa Jyväskylän Elohuviin katsomaan muinaisen Popstars-ohjelman voittanutta Gimmeliä. Olin hitusen ihastunut Jenni Vartiaiseen, mutta varsinainen bändidiggailu oli ainakin lievästi ironian värittämää.

Ensimmäinen kerta, kun olet blogannut musiikista?

Varsinaisen musiikkibloggaajaurani aloitin helmikuussa 2009, oman elämäni murrosvaiheessa. Ensimmäiseen kirjoitukseen valikoitui aiheeksi hollantilaisyhtye zZz, josta en muista sittemmin ikinä kuulleeni.

Mutta. Ennen Bloggeria ehdin kirjoittaa blogia hyvän tovin verran jo toisaalle. Arkistoihin en ole uskaltanut katsoa moneen vuoteen ja korvat punaisena luin niitä nyt muutaman sivun verran. Ensimmäinen kirjoitus oli vähemmän musiikkiaiheinen, seuraavassa vilahti jo lempiyhtye The Crash.

Vanhat kirjoitukset tekisi häpeilyn nimissä mieli napata pois linjoilta, mutta toisaalta ne ovat osa nyt jo toistakymmentä vuotta kestänyttä bloggaajaidentiteettiä. Antaa olla, siis.

2 kommenttia kirjoitukseen Jyrin ekat kerrat

  1. Mari kommentoi:

    Onneksi saat nykyäänkin puhua vastakkaiselle sukupuolelle Captain Jackista vaikka joka päivä ja tehdä sillä edelleen vaikutuksen.

    1. Jyri Jyri kommentoi:

      Nykyään on kyllä ihanan helppoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.