Hyviä pieniä – jos sellaiseksi voi esimerkiksi kokonaisen albumistreamin laskea – taas vaihteeksi kotimaasta käsin.

CC33 – Pig Safari

Taannoisessa Kansakunnan tila -postauksessani listasin jyväskyläläisen CC33:n lupaavimpien kotimaisten elektronissävytteisten aktien joukkoon. Esikoisalbumin äärellä ei sanojaan tarvitse syödä.

My Name Is Dandelionin taivaisiin kurottavat synat, I Used To Be A Teenage Amorphis Fanin alleensa jyräävä triphop-rumpuvalli, Chasing The Days Gone Byn torvikoukut ja Love Theme From The Rioters Of Yokohaman täydellisen syleilevä äänimatto ovat kaikki valtavan hienoja hetkiä. Kokonaisuutta vaivaa paikoin päämäärättömyys – seuraava raita voi olla aina ihan mitä tahansa. Niin kauan kuin hienoja kappaleita riittää, ei sitä voi kuitenkaan isoksi ongelmaksikaan sanoa.

Tolbiac – Natural

Tolbiac on Yle-hahmo Veli Kauppisen sooloprojekti. Ystäväpiirissäni on useampi ihminen, jotka Kauppisen nimen kuullessaan päästävät ilmoille yleensä eläinvideoiden äärellä kuultavan venytetyn aaaaaaaaawwwwwwwww-äännähdyksen, monesti vieläpä se on niin ihanalla höystettynä. En syytä.

Tolbiacin demobiisien tyylilaji ja tasokin vaihtelee, mutta uusin tuttavuus on aivan valtavan hieno – ja vieläpä kovin valmiin oloinen. Simppeliin rytmiin ja rakenteeseen nojaava kappale hytkyttää niin maan pirusti ja pakottaa kuuntelemaan itsensä uudestaan ja uudestaan. Lisää tällaista, kaikkialle.

Club De Lay – Future / As It Rains

Club De Layn ehdin jo jossain vaiheessa kirjoittamaan kuopatuksi, mutta paluu on vastaavasti sitäkin tervetulleempi. Kaksi uutta raitaa on nyt ulkona: Future jyrää isommin ja As It Rains pakottaa sytkärit esiin ennen äijäilevämpää loppuaan. Raitapari häikäilemättömän isoa tuotantoa, jonka soundipaletti on edelleen jostain muualta kuin Päijät-Hämeestä poimittu.