Blue Noten kannet on kyl aika suuri osa klassista jazz-estetiikkaa. Mahtavaa designia!
Graafikkorakkaus: Reid Miles
Graafikkorakkaus-sarjassa listataan designereita, joiden musiikkiin liittyvät tuotokset ilahduttavat tätä suunnittelijaa.
Sarja jatkuu taas legendaosastolla, josta poimitaan mukaan yksi kaikkien aikojen suunnittelijoista. Reid Milesin portfoliota huikeampaa kun ei taida ollakaan.
Legendaarinen jazzlafka Blue Note palkkasi Milesin leipiinsä vuonna 1956. Diili jatkui yhdentoista vuoden ja viidensadan kannen verran. Klassikoita toisensa perään, vaikkei mies kaikkein kovin jazzdiggari ollutkaan. Valtavasta volyymistä huolimatta tuotanto ei hengi liukuhihnatyötä, vaan designtajua, luottotyyliä ja rutiinia.
Milesin työssä yhdistyvät tutut modernistin peruspalikat: huikea typografian taju, tyylitelty värin käyttö, pettämätön sommittelu ja uskalias kuvan taitto. Pastisseja on tehty tuosta lähtien, mutta Milesin näennäinen yksinkertaisuus ei ole kuitenkaan ihan helposti toistettavissa.
Sarjassa aiemmin:
Peter Saville
Bobby Evans
Jason Munn
Leif Podhajsky
Samüel Johnson
4 kommenttia kirjoitukseen Graafikkorakkaus: Reid Miles
Ehdottomasti! Jazz on tosiaan itselleni sen verran vierasta, että tekisi mieli tutustua lajityypin estetiikkaan tarkemminkin. Blue Notelle oli muutama muukin suunnittelija tehnyt aivan huikeita kansia.
Voi hitto, näitä Blue Noten julkaisuja kuumottelee jo muutenkin: mm. Blue Train löytyy uusintapainoksena. Onpahan nyt ainakin yhdistää nimi upeisiin kansiin.
Jea! Blue Train oli tästä poppoosta se ainoa, joka omasta hyllystäkin löytyy. Tie tämän jazznoviisin sydämeen taitaa käydä juuri kansien kautta.