Wincave-Lauri avasi tänään pelin: ”Vuosi 2014 on minulle vuosi, jolloin vihdoin ymmärsin levyjen ostamisen olevan turhaa puuhaa”.

Päivää ennen huomasin Facebookissa toisen kaverin tarjoavan viidensadan cd:n kokoelmaansa ilmaiseksi – tai muuten levyt siirtyvät kahden päivän jälkeen tunkiolle.

Samana iltana tuskastuin vinyylisoittimeen, jonka kaapelit näyttävät erinäisissä soittopuuhissa ja kanteluissa lopulta vääntyneen käyttökelvottomiksi. Ei ehdi korjauttaa, ei halua ostaa uutta, ei jaksa, ahdistaa, äh.

Ylläolevat jutut saivat minut pohtimaan omaa musiikinkuunteluani. Kuunteluun käytetty aika niin fyysisten kuin digitaalistenkin levyjen kohdalla on vähentynyt huippuvuosistani. Käyn vähemmän keikoilla kuin viisi vuotta sitten. Seuraan musiikkimediaa ainakin jonkin verran vähemmän kuin aiemmin. Suurimman osan päivittäisestä musiikista jota kuuntelen, kuuntelen Spotifysta.

En kuitenkaan haluaisi ajatella, että olen tipahtanut lopullisesti musiikkia kuluttavien kohderyhmästä, vaan olen ehkä saanut asioihin enemmän perspektiiviä. Siksi listaan viisi syytä, joiden takia fyysinen levy ei kuole koskaan ja miksi Lauri Ojanen on väärässä.

Ensimmäinen vinyylilevy, jonka olen ostanut.

1. Luksus

Fyysisen levyn ensisijainen olemassaolon syy ei ole enää sen kuuntelu, vaan sen omistaminen. Turhanpäiväisen muovin varastoiminen on tietenkin typerää, mutta nyt puhutaankin niistä oikeasti tärkeistä albumeista – jos ennen ostin kymmenen peruslevyä kuukaudessa, ostan nyt sen yhden erityisen, jota tiedän kuuntelevani vielä pitkään. Samanlainen käytös johtaa tietysti väistämättömästi siihen, että levy-yhtiöt kuolevat (sori), mutta mitä siitä? Tilalle syntyy vain uusia tulokkaita. Fyysinen levy ei ole enää kulutushyödyke, fyysinen levy on luksustuote. Fyysinen levy ei kuole koskaan.

2. Unelma

Puolitoista vuotta sitten yhtyeeni julkaisi levyn. Oman levyn julkaiseminen oli pitkäaikainen unelma, ihan samalla tavalla kuin ensimmäisen keikankin soittaminen. Jos fyysisen levyn sijaan julkaisu olisi pistettykin vain Spotify-streamiksi, ei julkaisu olisi tuntunut juuri miltään. Se tunne, kun sen oikean levyn sai käsiinsä, avasi muoveista, selasi kansilehdet ja laittoi levyn soittimeen oli huumaava – eikä Spotify-haku ja play-nappulan painaminen sitä voisi korvata. Fyysinen levy ei kuole koskaan.

3. Vaivannäkö

Dj-keikkojen soittaminen on lempihommaani. Erityisen miellyttäviä soittokertoja ovat ne, joissa instrumentteina ovat vinyylit ja cd:t, joskin soittelen monesti myös vain mp3-raitoja. Tuntemattoman tiskijukan valkkailuja katsellessa ero on yhtä selkeä: mp3:sia puhelimestaan valkkaileva dj on valkannut oman listansa ehkä paikan päällä, ehkä vasta siinä hetkessä – levylaukkuaan penkova versio on kerryttänyt kokoelmaansa parhaassa tapauksessa vuosikymmenten ajan.

Dj-hommissa pärjäämisen oleellisin ominaisuus – luonnollisesti hyvän musiikkimaun ohella – on reagointikyky. Se, että levylaukkunsa pakollisestikin rajatusta valikoimasta pystyy kaivamaan seuraavaksi juuri sen täydellisesti hetkeen sopivan levyn, on kiehtovaa. Fyysisten levyjen soittaminen vaatii vaivannäköä, digitaalisten versioiden vai murto-osan siitä. Vaivannäkö on seksikästä. Fyysinen levy ei kuole koskaan.

4. Evoluutio

Evoluutio laukkaa ja iso osa fyysisistä levyistä kuolee pois – hyvä. Samalla julkaisuista, etenkin pienten julkaisijoiden kohdalla, tulee uniikimpia ja mielenkiintoisempia. Fyysinen levy voi olla muutakin kuin postissa halki mennyt jewelcase. Se voi olla musiikin olennainen jatkumo ja taidetta itsessään. Spotify-levy on aina postimerkin kokoinen neliökuva ja kappalelista. Fyysinen levy ei kuole koskaan.

5. Nostalgia

Loppuun on tietysti pakko romantisoida edes hiukan. Kun levy on fyysinen, voi siihen liittää muitakin muistoja kuin itse musiikin kuuntelemisen. Oman, ei-niin-massiivisen levykokoelmani kohdalla osaan sanoa jokaisen yksilön kohdalla, missä ja milloin olen sen käsiini saanut. Yhden ostin kaupasta, jota ei enää ole. Toisen sain tärkeältä ihmiseltä. Kolmannen pakkasin matkalle mukaan. Samalla tavalla ei voi muistaa vuosienkin jälkeen sitä hetkeä, kun klikkasin albumin kohdalla Add to playlistia. Eihän? Fyysinen levy on enemmän kuin kappaleidensa summa – ja siksi se ei kuole koskaan.

Viimeisin vinyylilevy, jonka olen ostanut.