Belle and Sebastian – Girls in Peacetime Want to Dance

Ihastuksista tulee rakkauksia ja rakkauksista lopulta kuitenkin vain ystäviä.

Belle & Sebastian

Vaikka allegorioita kaivellaan vain ja ainoastaan musiikin saralta, tuntuu moisen väittämän esittäminen kuitenkin hitusen kirpaisevalta. Eihän siitä ole kuin vasta muutama vuosi, kun öisillä kotiinkävelyillä lauleskelin itsekseni Dear Catastrophe Waitressia ja The Boy With the Arab Strapia, enkä olisi voinut elämääni istuvampaa yhtyettä kuvitellakaan.

Kun tänään havahduin tietoon uudesta Belle & Sebastian -albumista, oli ensimmäinen ajatus se, että en ole edellistäkään kuunnellut kokonaan läpi sitten ensisoiton.

Rakastuin skottiyhtyeeseen vasta kultakauden jälkilämmöillä, mutta sitäkin voimallisemmin. Obsessiokuuntelun määrästä kertoo kärjen osalta kovin epätasaiseksi muodostunut Last.fm-tilasto ja se, että yhtye löysi toisena ja viimeisimpänä tiensä myös vaatekaappiini. Säännöllisiä övereitä kiskoin aina vuoteen 2010 asti, kunnes Ruisrock-keikka muodostui jonkinasteiseksi vedenjakajaksi. Sen jälkeen suhde on hiipunut, vaimentunut jonnekin taustalle.

Parin viime vuoden aikana tiheimmin levylautaselle on tiensä löytänyt Tigermilk-debyytti ja Push Barman To Open Old Wounds -kokoelma. Muutkin levyt ilahduttavat edelleen vastaan tullessaan kovasti, mutta vaaleanpunaisten silmälasien sijaan nokalla killuvat silloin yleensä vain sympaattiset retropokat. Samanlaisten läpi uuden levyn traileriakin tulee vilkuiltua.

Vaikka olin musiikista intoillut moneen otteeseen ennen Belle & Sebastianiakin, oli se jälkeenpäin katsasteltuna mitä ilmeisin ensirakkaus. Kyseenalaistamaton, läpitunkeva, kaikkialla julistettava ensirakkaus, joka piti otteessaan monta vuotta ja joka edelleen saa sydämen läikkymään ehkä vielä aiempaakin vahvemmin, kun siihen pahaa-aavistamattomana törmää.

Ehkä se ei kadonnut, sittenkään.

I always loved you
You always had a lot of style
I’d hate to see you on the pile
Of nearly-made-its
You’ve got the essence, dear
If I could have a second skin
I’d probably dress up in you

2 kommenttia kirjoitukseen Belle and Sebastian – Girls in Peacetime Want to Dance

  1. June June kommentoi:

    Kaunista tekstiä, Jyri!

    Oma Belle & Sebastian -suhteeni on enemmänkin tyyliä juupas/eipäs/ennyoikeintiiä. On niitä suurella rakkauden liekillä palavia kappaleita, ja sitten niitä, jotka sulahtavat vähän turhankin kätevästi toisesta korvasta ulos. Mutta mahdollisuuden annan aina. <3

    1. Jyri Jyri kommentoi:

      Kiitti!

      Sama ongelma tässä tuoreimmassa tuotannossa on itsellänikin. Onneksi Write About Lovekin iskee kuin miljoona volttia, silloin kun se sattuu iskemään. Case in point:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.